Yhteistyölle kyllä, yhtenevyydelle ei

Hallituksen koulutuspoliittinen selonteko sai niin eduskuntaryhmät kuin yksittäiset kansanedustajat esittämään omia näkemyksiään koulutuspolitiikan suunnasta. Raija Vahasalo (kok) varoittelee ottamasta mallia Ruotsin nuorisokouluratkaisusta.

Mikäli haluamme säilyttää kärkisijamme maailman parhaiden oppilaiden maana, meidän on jatkuvasti panostettava koulujemme toimivuuteen. Suomessa hallitus pienentää koulutusmenojen osuutta bruttokansantuotteesta koko ajan, kun sitä samaan aikaan muualla maailmassa kasvatetaan. Me emme edistä koulutusjärjestelmämme toimivuutta, me heikennämme sen edellytyksiä.

Valtioneuvoston selonteossa kouluhyvinvoinnin lisääminen on nostettu yhdeksi keskeisimmäksi tekijäksi tasa-arvon ja koulumyönteisyyden vahvistamisessa. Vaikka oppimistulokset ovat maailman huippua, kouluviihtyvyysmittauksissa Suomi ei sijoitu yhtä mairittelevasti. Tähän ongelmaan on pyritty löytämään ratkaisuja, jotka kuuluvat paremminkin temppu- ja viihdytysosastolle. Vanhemmat ja opettajat kaipaavat konkreettisia toimenpiteitä, esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämistä, sitä selonteossa ei ole edes mainittu.

On muistettava, että koulun tehtävä on opettaa, ei viihdyttää. Mikäli kouluilla on riittävät resurssit opetustehtävänsä hoitamiseen, siellä myös viihdytään. Riittävän pienet ryhmäkoot, laadukkaat opetusmateriaalit, pätevät opettajat, taito- ja taideaineiden lisääminen takaisin sekä mahdollisuus tuki- ja erityisopetuksen järjestämiseen ovat kaiken a ja o, niin oppimistuloksissa kuin kouluviihtyvyydessäkin.

Lahjakkaat heitteillä

Myös erilaisten lahjakkuuksien huomioiminen olisi molempien tavoitteiden kannalta tärkeää. Lahjakkaat oppilaat jätetään heitteille koulujärjestelmässämme. He ovat tabu koulumaailmassamme. Ajattelemme, että kyllä lahjakkaat lapset pärjäävät itse. Eivät he pärjää. Lahjakkaillakin on oikeus erityisopetukseen, joka lähtee heidän omasta lähtötasostaan.

Nyt valtioneuvosto on linjannut koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, ettei uusia erikoislukioita perusteta ja valintakokeiden käyttöä koskevia menettelyjäkin selkeytetään. Tämä on kaikki vaihtoehtoisuuden murentamista. Eikö lahjakkaiden tarvitse viihtyä koulussa? Eikö lahjakkaiden pidä kehittyä huippuosaajiksi, joita tarvitaan sopeutumiseen globalisaatioon?

On erityisen tärkeää, että duaalimallijaosta yleissivistävän lukiokoulutuksen ja ammatillisen toisen asteen koulutuksen välillä pidetään kiinni. Ruotsissa peruskoulun jälkeen opiskellaan niin sanotuista nuorisokouluissa, joissa jokaisen on suoritettava sekä yleissivistäviä että ammatillisia opintoja. Nuorisokouluista ajatellaan valmistuvan nuoria aikuisia, jotka ovat sekä yleissivistyneitä että ammattitaitoisia. Käytännössä onkin käynyt niin, etteivät he ole oikein kumpaakaan, kun sen paremmin yleissivistäviin kuin ammatillisiinkaan opintoihin ei ole voitu keskittyä. Tässä asiassa kannattaa ottaa korkeintaan varoittava esimerkki länsinaapurista.

Meidän on siis vahdittava tarkkaan, ettei rakenteellisilla muutoksilla mennä käytännössä nuorisokouluun. Niitä on jo tehty Opetushallitukseen ja niitä suunnitellaan Paras-hankkeessa vedoten ikäluokkien pienenemiseen. Jos yhteistyö on riittävän syvää, hallintotilat ja opettajat ovat yhteiset sekä oppisisällöt lähellä toisiaan, ei enää tarvitse puhua nuorisokoulusta, silloin käytäntö on jo sitä. Yhteistyötä pitää olla, mutta ei yhtenevyyttä.

Nuorisokouluun ajamisesta puhuu myös tavoite lisätä kaksoistutkinnon suorittajien määrää. Se on aika epärealistinen tavoite. Jos valtioneuvoston tavoitteena on linjaustensa mukaisesti lukio-opintojen suorittaminen kolmessa vuodessa, ei siinä ajassa kukaan voi suorittaa samalla myös ammatillista tutkintoa. Mahdollisuus kaksoistutkintojen suorttamiseen on kannatettava asia. Se johtaa helposti koulutuksen tason laskuun sillä 3-4 vuodessa ei kahta korkeatasoista toisen asteen tutkintoa voi tehdä. Tason laskuun meillä ei ole kuitenkaan varaa.

Duaalimalli säilytettävä

Koulutukseen tulee jatkoa duaalimallin mukaisesti myös korkea-asteella eli jaon tieteellisesti ja taiteellisesti yliopistojen ja työelämään tähtäävien ammattikorkeakoulujen välillä on pysyttävä hyvin selkeänä. Molemmilla on siis selkeästi omat tavoitteensa, joita ei ole syytä duaalimallin hämärtämisellä heikentää

Selonteossa todetaan nuorisoikäluokkien pienentymisen edellyttävän korkeakoulutuksen mitoituksen tarkistamista ja koulutustarjonna uudelleen kohdentamista. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tätä ei edellytä ainoastaan ikäluokkien pienentyminen, vaan myös työelämän tarpeet. Ei ole järkevää kouluttaa sellaisia osaajia, joille ei löydy töitä.

Hiljattain julkistettiin viestinnän koulutustarvetta luodannut raportti, jonka mukaan etenkin audiovisuaaliseen viestintään ja kuvailmaisuun koulutetaan niin paljon ammattilaisia, ettei kaikille riitä alan töitä. Kuitenkin alun perin kuviteltiin, että uusia työpaikkoja syntyisi kyseiselle alalle pilvin pimein. Toisin kävi. Toivottavasti historia ei toista itseään.

Kirjoittaja on kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen ja rehtori.

Leave a Reply