Varhaiskasvatuksen hallinto opetusministeriölle jo 2011

Varhaiskasvatuksen asemasta on keskusteltu vuosikausia. Sosiaali- ja terveysministeriö selvitti varhaiskasvatuksen hallinnon siirtoa opetustoimeen jo kymmenen vuotta sitten. Silloin tultiin tulokseen, että siirto on lapsen etu. Tämä tosiasia ei ole muuttunut ajan myötä. Sinivihreän hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi selvittää varhaiskasvatuksen asema hallinnossa.

Helmikuussa selvityshenkilöt Tuulikki Petäjäniemi ja Simo Pokki luovuttivat odotetun ja tervetulleen esityksensä, jossa varhaiskasvatuksen hallinto ehdotetaan siirrettäväksi opetusministeriölle. Selvityksiä on nyt tehty riittävästi ja hallinnon siirto on vietävä päätökseen viipymättä.

Vuoden 2003 kokeilulailla annoimme kunnille mahdollisuuden siirtää päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut sosiaalitoimelta opetustoimelle. Lukuisat kunnat ovat jo tehneet ratkaisun päivähoidon ja opetustoimen yhdistämisestä. Niissä on oivallettu, ettei varhaiskasvatuksen paikka ole enää sosiaalihuollossa. Sosiaalitoimessa varhaiskasvatuksen kehittäminen tapahtuu rinnan mm. mielenterveystyön, tartuntatautien ehkäisyn ja päihdehuollon kanssa. Siinä on vaikea nähdä minkäänlaisia synergiaetuja.

Alle kouluikäisten varhaiskasvatuspalvelut ovat osa kasvatus- ja koulutuspolitiikkaa. Siksi varhaiskasvatuksen hallinto, ohjaus ja kehittäminen tulee määrätä opetusministeriön tehtäväksi. Hallintouudistus on toteutettava tämän hallituskauden aikana ja sen tulee astua voimaan jo vuonna 2011. Varhaiskasvatuksesta alkava pedagoginen jatkumo koulun maailmaan luo perustan lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle.

Myös kansainväliset esimerkit tukevat varhaiskasvatuksen yhdistämistä opetustoimeen. Esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa sekä muualla EU:ssa

on nähty ratkaisun hyödyt. Suomessa ollaan nyt tilanteessa, jossa päivähoidon valtakunnallinen hallinto on järjestetty eri tavalla kuin paikallinen – ja eri tavalla kuin muissa maissa. Tilanteesta kärsivät sekä ohjaus, kehittäminen että rahoitus.

Pelot siitä, että siirtouudistuksessa varhaiskasvatuksen ammattilaiset jäisivät opetustoimen jalkoihin, ovat aiheettomia. Kokemukset ovat osoittaneet vääräksi myös huolen varhaiskasvatuksen muuttumisesta koulumaiseksi opetustoimen alaisuudessa. Kun päivähoidon ja opetustoimen henkilöstö tutustuvat toistensa toimintaan ja työkulttuuriin, yhteinen kieli kasvatuksen, kehityksen ja oppimisen asioista löytyy nopeasti. Ovathan kaikki yhteisellä asialla – rakentamassa kasvatuksen yhteistä polkua. Siinä kaikilla on toisilleen osaamista annettavana ja jaettavana.

Varhaiskasvatuksen ja koulutoimen henkilöstön oman ammattitaidon kehittämismahdollisuudet voivat monipuolistua hallintouudistuksessa. Pedagoginen jatkumo varhaiskasvatuksesta kouluun voimistuu, kun päivähoidon ja koulutoimen henkilöstö päivittää osaamistaan yhteisissä täydennyskoulutustilaisuuksissa.

Samaan aikaan hallintouudistuksen kanssa tulee vanha päivähoitolaki korvata täysin uudella lailla. Nykyinen laki on ollut voimassa lähes samansisältöisenä vuodesta 1973. Ajat ja tarpeet ovat muuttuneet, lain henki ei.

Uuteen varhaiskasvatuspalvelulakiin tulee siirtää mm. varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuudet, asiakasmaksut ja muut varhaiskasvatuspalveluja ohjaavat säädökset. Näillä uudistuksilla pääsemme kehittämään päivähoitoa osana elinikäistä kasvamista ja oppimista. Se on ennen kaikkea lapsen ja perheiden etu.

RAIJA VAHASALO

Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja, kunnanvaltuutettu (kok.) Kirkkonummi

SARI SARKOMAA

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.) Helsinki

Opettaja-lehti 26.3.2010

Leave a Reply