Uskonnon opetus ja koulun arvot

Kulttuuri ja lainsäädäntö Suomessa perustuvat kristinuskoon. Ne luovat pohjan suomalaisuuden ymmärtämiselle sekä yhteiselle kulttuurihistorialliselle perimälle, joka muokkaa ajatteluamme, käytöstämme ja toimintaamme. Ilman oman kulttuuriperimän ja historian tuntemusta olemme juurettomia. Oman taustan ja lähtökohtien tuntemus kiinnittää meidät yhteiskuntaan ja aikaamme, mutta myös siihen historialliseen jatkumoon, johon esi-isämme kuuluvat.

Uskonnon opetus auttaa aivan erityisellä tavalla tämän perinnön ja historiallisen kontekstin ymmärtämisessä. Samalla se opettaa meitä suvaitsevaisiksi ja myötätuntoisiksi ihmisiksi. Vain tuntemalla oman uskontonsa voi ymmärtää muita uskontoja. Siksi uskonto on kouluissa yksi tärkeimmistä oppiaineista. Koulussa uskonnonopetus on erityisen perusteltua, sillä sen opetusta ei usein saa kotona. Kuitenkin, tai ehkä juuri siitä syystä, alakoulun 1.-2. -luokilla uskonto on suosituin oppiaine. Jo pienet alakoululaiset haluavat tuntea taustansa ja oppia paikkansa maailmassa!

* * *

Suomalaisten koulujen arvot ovat yhtenevät yhteiskuntamme perusarvojen kanssa. Siksi koulujen arvomaailma on määritelty paitsi perusopetuslaissa myös opetussuunnitelman perusteissa sekä opetuksen valtakunnallisissa tavoitteissa.

Laissa säädetään, että perusopetuksen tavoitteina on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Lisäksi perusopetuksen tulee antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja yhteiskunnan tasa-arvoisuutta sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Samalla myös yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen koko maassa on turvattu lailla.

Lakiin kirjatut perusopetuksen tavoitteet ovat koululaitoksemme pohja. Periaatteissa korostuvat kristillinen perimä, eettisyyden, ihmisyyden, tasa-arvon ja vastuullisuuden kautta.

* * *

Lain ohella koulujen opetusta ja arvoja määritellään opetussuunnitelmassa, joka on samoilla linjoilla lain kanssa. Opetussuunnitelmassa perusopetuksen arvoiksi nostetaan ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon ja ympäristön monimuotoisuus ja elinkelpoisuus sekä monikulttuurisuus. Perusopetus edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista.

Peruskoulun opetuksen perustana on suomalainen kulttuuri. Suomalaisuus on kehittynyt vuorovaikutuksessa alkuperäisen, pohjoismaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Opetuksessa otetaan huomioon kansalliset ja paikalliset erityispiirteet sekä kansalliskielet, kaksi kansankirkkoa, saamelaiset alkuperäiskansana ja kansalliset vähemmistöt. Myös suomalaisen kulttuurin monipuolistuminen eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien myötä on keskeistä.

Opetuksen on tarkoitus tukea oppilaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista sekä hänen osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa. Siksi opetuksella edistetään suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärtämystä sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Uskonnonopetus ei muodosta tästä poikkeusta, vaikka oppilaille opetetaankin omia uskontojaan, eikä kaikille yhteistä uskontotietoa. Uskonnon opetuksessa korostuvat muun opetuksen lailla kulttuuritausta ja muut yhteiskuntamme kantavat arvot.

* * *

Kolmas opetuksen ja koulujen arvopohjaa määrittävä kirjallinen ohje on opetuksen valtakunnalliset tavoitteet. Ne keskittyvät kolmeen osa-alueeseen: Ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvamiseen; Koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen ja elinikäiseen oppimiseen; sekä tarpeellisten tietojen ja taitojen määrittelyyn.

Ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvulla pyritään kasvattamaan oppilaita tasapainoisiksi, terveitsetuntoisiksi ihmisiksi sekä kriittisesti ympäristöään arvioiviksi yhteiskunnan jäseniksi. Lähtökohtina ovat elämän, luonnon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä oman ja toisten oppimisen ja työn arvostaminen. Samalla vaalitaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä ja hyvinvointia sekä opetetaan hyviä tapoja.

Oppilaita kasvatetaan vastuullisuuteen ja yhteistyöhön. Heitä kannustetaan toimimaan ihmisten ja kulttuurien välistä suvaitsevaisuutta ja luottamusta herättäen. Opetuksella tuetaan aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamista. Tavoitteena on, että oppilas osaa toimia demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Tarpeellisia tietoja ja taitoja ovat paitsi laaja yleissivistys myös virikkeiden tarjoaminen, jotta oppilas voi avartaa ja syventää maailmankuvaansa. Tämä edellyttää tunteiden ja tarpeiden, uskontojen ja elämänkatsomusten, historian, kulttuurin ja kirjallisuuden, luonnon ja terveyden sekä talouden ja teknologian tuntemusta.Opetuksen on tarjottava elämyksiä kulttuurien eri aloilta sekä mahdollisuuksia kehittää käden taitoja ja luovuutta sekä liikunnan taitoja. Oppilaiden ajattelun ja viestinnän taitojen kehittymistä tuetaan läpi perusopetuksen.

Koulutuksellisesta tasa-arvosta ja elinikäisestä oppimisesta tulee huolehtia. Jokaisen oppilaan on saatava oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea.

Oppimisympäristön tulee tukea oppilaan mahdollisuuksia kasvuun ja oppimiseen. Oppilaita ohjataan ja kannustetaan omatoimiseen, kriittiseen tiedonhankintaan ja monipuolisiin yhteistyötaitoihin. Nykypäivänä on osattava toimia niin ryhmässä kuin itsenäisesti. Oppimistaitojen kehittämisellä annetaan oppilaille valmiudet jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen.

Tavoitteena on, että oppilaalle kehittyy myönteinen minäkuva. Tämä on yksittäisten aineiden ohella yksi tärkeimmistä koulun tehtävistä, sillä minäkuvan kehitys vaikuttaa kaikkiin myöhempiin elämänvalintoihin.

* * *

Uskontokasvatuksen olennainen osa on kyky vuorovaikutukseen eri uskontojen kanssa. Tästä käytetään usein termiä uskontodialogi. Liike-elämässä uskontodialogi tarkoittaa todellista erilaisuuden kunnioittamista, jolle voidaan rakentaa keskinäinen luottamus. Tämä on tärkeää, sillä kaupankäynti rakentuu osapuolten väliseen luottamukseen. Viimeaikainen finanssikriisi ja sen seuraukset ovat esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun ihmiset toimivat vailla välittämistä, luottamusta ja ainoastaan voittoa tavoitellen. Siksi tulevaisuuden kansainvälisessä taloudessa luottamuksen rakentamisella on entistä tärkeämpi rooli. Tästä luonnollisesti seuraa, että uskontojen tuntemus nousee entistä keskeisempään asemaan myös business-maailmassa.

Uskontodialogi on kykyä ratkaista uskonnollisista eroista kumpuavia ristiriitoja. Näitä taitoja tarvitaan niin kouluissa, yrityksissä kuin politiikassa. Uskontodialogi on siis todellista toimintaa, yhteisönrakentamista. Me eduskunnan sivistysvaliokunnassa katsomme, että “eri yhteiskuntajärjestelmien rakentava vuorovaikutus perustuu kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen, jossa arvokysymykset ovat viime kädessä ratkaisevia”. Uskonnonopetus on avain näiden arvojen oppimiseen ja ymmärtämiseen.

Jotta kaikki uskonnonopetukselta vaadittavat tavoitteet voidaan saavuttaa, tulee opetuksen olla laadukasta ja vastuullista. Opettajien tulee paitsi hallita opettamansa aine myös olla pedagogisesti päteviä ammattilaisia. Suomen hyvät oppimistulokset eivät ole tulleet ilmaiseksi vaan niiden taustalla ovat korkeasti koulutetut opettajamme. Näistä korkeista kriteereistä tulee pitää kiinni myös uskontojen kouluopetuksessa.

Mielestäni oppilaita ja opiskelijoita voidaan valmistaa uskontodialogiin nykymallisessa opetuksessa, jossa uskontojen tunnit pidetään kullekin ryhmälle erikseen. Heitän kuitenkin ilmaan ajatuksen, että esimerkiksi etiikan tunteja voitaisiin järjestää kaikille oppilaille yhdessä. Tällöin omilla tunneilla opittuja valmiuksia toisten ymmärtämiseen päästäisiin testaamaan käytännössä. Tällöin oppilaat saattaisivat kokea todellisen ahaa-elämyksen ja huomata, että eettiset näkemykset eivät riipu ainoastaan uskonnosta vaan yhdistävät kaikkia ihmisiä taustasta riippumatta.

* * *

Kuten hyvin tiedätte, Suomessa on kaksi kansallista uskontoa, joita on kulttuurisesti ja historiallisesti luontevaa opettaa kouluissa. Myös muiden uskontojen opetus on tärkeä säilyttää kouluissa paitsi tasa-arvon ja oman kulttuuritaustan ymmärtämisen vuoksi myös siksi, että kouluissa opetus on suunniteltua ja valvottua. Näin vaaraa radikalisoitumiselle tai ääriliikkeille jää vähemmän. Samalla voimme varmistua siitä, että oppilaat todella saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Suomessa uskonnonopetus on muodoltaan ”oppia uskonnosta” (learning from religion). Sen tarkoituksena ei siis ole ”oppia uskonto” (learning religion), mikä on vanha, suoraan uskonnon harjoittamiseen johtava malli. Tarkoituksena ei myöskään ole ”oppia uskontoa” (learning about religion), mikä taas on uskontotieteellinen tapa lähestyä uskontoa neutraalisti ja ulkopuolisesta näkökulmasta. Suomalaiskoulujen ”oppia uskonnosta” mallissa on vahvasti mukana oppilaiden ja heidän perheidensä kokemusmaailma uskonnoista ja katsomuksista.

Meille kaikille on tärkeää oppia ymmärtämään myös muita uskontoja. Maailma on yhä kansainvälisempi ja vuorovaikutusta eri maista ja kulttuureista tulevien ihmisten välillä on yhä enemmän. Tämä on rikkaus, jonka ymmärtämiseen tarvitsemme välineitä. Usein toisen maan uskonnon tuntemus auttaa myös kulttuurin tuntemuksen kehittämiseen. On oikeastaan itsestään selvää, että uskonto ja kulttuuri ovat kietoutuneet toisiinsa niin tiivisti, että uskonnollista ja historiallista perintöä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Tämä ei usein ole edes mielekästä.

Uskonnon opetus auttaa asettumaan toisen ihmisen asemaan ja katsomaan maailmaa hänen perspektiivistään. Kun oman uskonnon opit ja tiedot ovat vahvalla pohjalla, on entistä avartavampi kokemus kuunnella ja oppia myös muilta. Vahvalle pohjalle rakennettu oma identiteetti auttaa ymmärtämään, että myös muilla on omat, ehkä hieman erilaiset identiteettinsä.

* * *

Olen mukana opetusministeriön asettamassa peruskoulun tuntijakoa uudistavassa työryhmässä. Tehtävänämme on pohtia mitä tietoja ja taitoja tulevaisuuden koululainen tarvitsee ja tehdä ehdotus uudeksi tuntijaoksi, joka vastaa näitä tavoitteita ja tarpeita. Ehdotuksemme on määrä valmistua vapuksi.

On huolestuttavaa, että työryhmämme tekemän selvityksen mukaan enemmistö peruskoulujen rehtoreista haluaisi uskonnon opetuksen pois koulusta. Tämä erikoinen vaatimus on ristiriidassa niin valtiomme perusajatuksen kuin kasvatuksellisten periaatteiden kanssa. Mikäli uskonnonopetus jätettäisiin kokonaan tuntijaon ulkopuolelle, jäisivät monet oppilaat kokonaan vaille tietoa omasta taustastaan ja uskontonsa peruselementeistä. Ajatus koulusta, jossa ei opeteta uskontoa, on sama kuin koulusta ilman historian tai maantiedon opetusta. Tällä periaatteellahan oppilaat voivat opiskella hyvin myös kaikki muut aineet vapaa-ajallaan!

* * *

Olen puhunut teille uskonnonopetuksen ja yhteiskuntamme arvoista painottaen seminaarin teeman mukaisesti koulujen näkökulmaa. Tiivistän esitykseni sanomalla, että mielestäni on oleellista oppia uskonnollisia ajattelutapoja, eettisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Nämä auttavat rakentamaan omaa identiteettiä ja kertovat, mistä me tulemme. Yksittäiset tiedot ja taidot ovat hyödyllisiä, mutta koulun uskonnonopetus auttaa hahmottamaan ne arvot, joille yhteiskuntamme rakentuu.

Kantavana ajatuksena tulee olla, että uskonnonopetus kouluissa valmistaa nuoriamme kohtaamaan erilaisuutta ja työskentelemään eritaustoista tulevien ihmisten kanssa. Oman uskonnon ymmärtäminen on avain muiden ymmärtämiseen.

Puhe Suomen Ekumeenisen Neuvoston “Arvot mekin ansaitsemme” -seminaarissa 5.-6.3.2010

Leave a Reply