Maailman fiksuin nuoriso

Tällä hetkellä suurten ikäluokkien edustajat hallitsevat yhteiskunnan avainpaikkoja. Seuraava sukupolvi on ikäluokkana paremmin koulutettu, kielitaitoisempi ja kansainvälisempi. Meidän lapsemme ja nuorisomme ovat kansainvälisen PISA-tutkimuksen kaikkien mittapuiden mukaan maailman fiksuinta. Suomen ja suomalaisten menestystä ei siis mikään voi estää?

Vaikka Suomessa on maailman parhaat opettajat, koulutuksessa on tarvetta rakenteellisiin parannuksiin. Koulutuspolitiikan historiassa on juostu usein yksittäisten keppihevosten perässä ja kokonaiskuva asiasta on hämärtynyt. [..]

Yhteisöllinen kasvatus alkaa päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta. Päivähoitolaki on jo 30 vuoden takaa ajalta, jolloin päivähoito oli enemmän työelämän tarpeisiin luotua lasten säilytystä kuin lasten tarpeita huomioivaa kasvatusta. Koska vaalikausi on jo pitkällä, näyttää vakavasti siltä, että hallitus ei pysty täyttämään lupauksiaan päivähoitolain kokonaisuudistuksesta. Laki kuitenkin antaa ne puitteet, joissa varhaiskasvatuksen on pystyttävä toimimaan.

“Maan kilpailukyky ei ala teollisuushallista tai tutkimuslaboratoriosta. Se alkaa luokkahuoneesta.” Näin sanoi Henry Ford sata vuotta sitten. Niistä ajoista maailma on muuttunut paljon mutkikkaammaksi. Meidän lapsillemme koulutus on vieläkin tärkeämpää. Perusopetus on kivijalka koulutusjärjestelmässä ja oppimisessa. Jos perusta pettää, pettää muukin koulutus.

Olen erittäin huolissani peruskoulun tulevaisuudesta varsinkin pääkaupunkiseudulla. Erityisopetuksen tarve on lisääntynyt, opetusryhmät ovat kasvaneet, päteviä opettajia on vaikea saada ja resurssit ovat pienentyneet. PISA-tutkimus antoi monelle päättäjälle väärän signaalin koulutuksesta. Useimmilta jää huomaamatta se, että maassamme koulutuksen osuus kansantuotteesta pienenee jatkuvasti, kun taas kilpailijamaamme kasvattavat sitä tuntuvasti joka vuosi. Esimerkiksi Englannissa koulutukseen on luvattu seuraavana viitenä vuotena lisää rahaa 3,5 miljardia euroa, vuosittain.

Suomessa PISA-menestyksen taustalla on heikoimman oppilasaineksen saama suurin huomio. Esimerkiksi vertailtuna Aasian kouluihin lahjakkaimmat oppilaat eivät pääse meillä kehittämään kykyjään. Samoin kouluviihtyvyys ja halu vaikuttaa yhteisiin asioihin ovat meillä huonolla tolalla.

Kouluviihtyvyyden kannalta entistä tärkeämpiä ovat mahdollisuus tuntea itsensä arvokkaaksi, saada opettajan jakamaton huomio ja saada mahdollisuus onnistumisen elämyksiin. Näiden asioiden avain sekä vanhempien ja opettajien yhteinen tavoite on pienentää operusryhmiä. Suuret ryhmät ovat ongelma varsinkin muuttovoittokunnissa ja pääkaupunkiseudulla. Vaikka opetusryhmäkoko maassamme on keskimäärin noin 18 oppilasta, pelkkä keskiluku on harhaanjohtava – “tilastojen eniten käytetty vale” koulutuksen resursseja arvioitaessa. Opetusryhmien koko vaihtelee suuresti kunnasta toiseen.

Tiedän, että monella taholla on suuri kiusaus siirtää varoja opetustoimesta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistamiseksi jopa 40%:lla lähivuosina. Sille kiusaukselle ja lyhytnäköisyydelle ei pidä antaa periksi. Jopa terveyspuolella on hyvä muistaa, että tehokkain keino kohentaa kansanterveyttä – ja pienentää sairauskuluja – on nostaa väestön koulutustasoa. Hallitusta onkin vaadittava pitämään lupauksensa: “Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen”. Myös seuraavaan hallitusohjelmaan on saatava suunnitelma koulutusresurssien saattamisesta kilpailukykyiselle tasolle. Kyse on tulevaisuudesta.

RAIJA VAHASALO
kansanedustaja (kok), sivistysvaliokunnan jäsen
KM, rehtori

Länsiväylä 30.4.2006

Leave a Reply