Kuntotestit – kovaa kilpailua vai henkilökohtainen haaste?

Koululiikunnan tärkein tavoite on ohjata oppilasta itse kehittämään toimintakykyään. Omaa kuntoa arvioidessa on kuntotesteistä paljon apua. Usein kuntotestit liitetään kuitenkin kilpailuun ja suorituspaineisiin. Silloin ne saavat tyypillisesti negatiivisen latauksen.

Opetusneuvos Tuulamarja Huismanin vuonna 2003 keräämä laaja tutkimusaineisto valottaa yhdeksäsluokkalaisten kunnon tasoa ja asennoitumista koululiikuntaan. Aineistosta ilmenee, että nuoret suhtautuvat koululiikuntaan myönteisesti. Monen nuoren mukaan liikunnan parhaita puolia ovat muuna muassa yhdessä tekeminen sekä kehittyminen ja haasteet. Toisinaan tytöt kuitenkin pitävät epäonnistumista, kilpailua ja testausta liikunnan huonoina puolina.

Yksinkertaistaen voi siis sanoa, että koululiikunnassa kilpailu voi olla kurjaa, mutta haasteisiin tarttuminen kivaa. Opettajan tehtäväksi jää siis tarvittaessa markkinoida kuntotestit nuorille haasteina, ei kilpailuna. Silminkääntötemppuna tämä ei onnistu, vaan tarvitaan asennemuutosta.

Kuntotestit kannattaa nähdä oppilaan henkilökohtaisen kehittymisen välineenä. Ne suovat hänelle mahdollisuuden vertailla omia tuloksiaan ja iloita omasta kehityksestään. Tarkoitus ei ole kilpailuttaa oppilaita keskenään eikä nolata ketää suuren yleisön edessä.

Testauksen ei tarvitse aina olla opettajajohtoista, vaan nuoria kannattaa ohjata ja kannustaa testaamaan suorituksiaan itse tai kaveriporukassa. Itsearvioinnin opetteluhan kuuluu opetussuunnitelmaan, ja siitä on hyötyä läpi elämän.

Oppilaista kannattaa kannustaa harjoittelemaan testaamista myös lähimmässä kaveripiirissään. Silloin testit auttavat nuorta kehittämään sosiaalisia taitoja, kuten erilaisuuden hyväksymistä, toisten kannustamista ja positiivisen palautteen antamista. Taitava opettaja saa silloin yhdellä iskulla monta kärpästä.

Aktiivista alkusyksyä toivottaen,

Raija Vahasalo
KLL:n puheenjohtaja
kansanedustaja

Pääkirjoitus, Koululiikunta 4/2007

Leave a Reply