Kokonaiskoulupäivä uhka perusopetukselle

Opetusministerin ajama kokonaiskoulupäivä saa kovaa kritiikkiä kansanedustajilta. Uusia kokeiluja varmempi tapa parantaa kouluviihtyvyyttä olisi heidän mielestään opetusryhmien pienentäminen.

Opetusministeri Kalliomäen ajama kokonaiskoulupäivä on monin tavoin uhka perusopetuksemme laadulle. Tavoite koulupäivän uudistamisesta on sisällytetty eduskunnan käsittelyssä olevaan koulutuspoliittiseen selontekoon, ilman mainintaakaan lisävoimavaroista. Jo nyt useassa kunnassa on resurssipulan takia supistettu opetustunteja ja monia opettajia on lomautusuhan alla. Perusopetukseen tarvitaan kipeästi lisää voimavaroja jo nykyisten velvoitteiden täyttämiseksi.

Kalliomäki on perustellut uudistustaan kouluviihtyvyyden lisäämisellä ja vanhempien pitkillä työpäivillä. Näyttää siltä, että yhteiskunnan haasteet vyöryvät kouluihin ovista ja ikkunoista. On huolestuttavaa, että itse oppiminen ja koulun ydintehtävä ovat jäämässä jalkoihin.

On vastuutonta, että opetusministeri ehdottaa koulupäivän pidentämistä ja uusia velvoitteita, vaikka entisiinkään ei ole riittävästi voimavaroja. Ensisijaista on turvata nykyisen perusopetuksen riittävät voimavarat. Jos opetusryhmät olisivat pienemmät, jolloin opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta lisättäisiin, kouluviihtyvyys paranisi, kiusaaminen vähenisi ja oppiminen helpottuisi. Myös tarve rajusti kasvaneeseen erityisopetukseen voisi olla pienempi.

Kouluviihtyvyysohjelmat ovat vain oireiden lievitystä, ei sairauden syyn poistamista. Syrjäytymisvaarassa olevat lapset pitää ottaa avun piiriin paljon varhaisemmassa vaiheessa eli neuvoloissa ja varhaiskasvatuksessa.

Koulupäivän muokkaaminen sisältää myös muita periaatteellisia ongelmia. Vanhempien vastuuta lapsistaan ei voi ulkoistaa koululle ja opettajille. Perheiden elämäntilanteet ja lapset ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Kokonaiskoulupäivän sijaan pitäisikin jatkaa aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämistä. Samoin elvyttää perinteinen koulujen kerhotoiminta.

On selvää, että tarve erilaisiin harrastuksiin, kuten musiikkiopistoon ja partioon, ei poistuisi ja monen lapsen päivä pitenisi entisestään. Lepoon, virkistykseen ja perheen kanssa yhdessäoloonkin pitää jäädä aikaa, samoin läksyjen lukuun.

Suomi on menestynyt loistavasti oppimistuloksia mittaavissa tutkimuksissa – kiitos akateemisesti koulutettujen, pätevien ja motivoituneiden opettajien. Kärkisija ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Viimeisin OECD-arvio osoitti, että koulutus ei ole Suomessa enää erityinen investoinnin kohde. Bkt-osuudella mitaten jäämme OECD-maiden keskiarvosta. Pohjoismaista olemme hännän huippu. Tilanne näkyy monen kunnan arjessa monella tapaa: suurempina ryhmäkokoina, kielten valinnan mahdollisuuksien vähenemisenä ja opettajien lomautuksina.

Jos haluamme olla jatkossakin koulutuksen huippumaa, on tehtävä suunnan muutos. Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen on oltava painopisteitä.

SARI SARKOMAA
Kansanedustaja, kok
Kokoomuksen puoluevaltuuston pj
Helsinki

RAIJA VAHASALO
Kansanedustaja, kok
Sivistysvaliokunnan jäsen
Rehtori
Kirkkonummi

Keskustelu/Opettaja 24.11.2006

Leave a Reply