Archive for the ‘Puhe’ Category

Vahasalo: Lisää työpaikkoja, laadukasta koulutusta ja ikäihmisille hyvä hoito

Keskiviikko, Maaliskuu 6th, 2019

Kokoomuksen vaalitapahtumassa Kirkkonummella puhunut kansanedustaja Raija Vahasalo nosti esiin kolme ajankohtaista asiaa, joiden eteen on jatkettava töitä ensi kaudellakin.

-Haluamme lisää työpaikkoja,  laadukasta koulutusta ja opetusta iästä riippumatta sekä ikäihmisemme hyvää hoitoa. Työllisyyden kasvu parantaa talouttamme. Työllisyyden nousua uhkaa  suuri pula osaavasta työvoimasta. Siksi katseet kohdistuvat koko koulutuspolun vahvistamiseen.

– Jokaisella ihmisellä iästä riippumatta on oltava mahdollisuudet oppia uutta. Erityisen vaikuttavaa on satsata varhaiskasvatukseen, kaksivuotiseen esiopetukseen ja peruskouluun.  

-Kun vanhenemme ja tarvitsemme hoitoa, ikäihmisen hyvä hoito lähtee kunnioittavasta asenteesta ikäihmistä kohtaan, hänen kuuntelemisestaan, yksilöllisestä hoidosta ja kuntoutuksesta. Tarvitsemme lisää hoitajia.

Lisäksi sydäntäni lähellä ovat turvallisuusasiat ja liikenteen sujuvuus. Maanpuolustuksemme on oltava uskottavalla tasolla ja poliisien määrää on kasvatettava muiden Pohjoismaiden tasolle.

Raija Vahasalo: Valtakunnallisen taidekasvatuspäivän avajaispuhe

Torstai, Huhtikuu 5th, 2018

Valtakunnallinen taidekasvatuspäivä ja Luotsit-hankkeen päätösseminaari
5.4.2018, Karjalatalo, Helsinki

Arvoisat taiteen perusopetuksen ammattilaiset,
Bästa experter inom grundläggande konstundervisning,

Miksi olemme olemassa? Mikä on tehtävämme? Minne olemme menossa? Nämä ovat kysymyksiä, joihin taiteen odotetaan vastaavan. Nämä ovat kysymyksiä, joihin odotamme täällä vastauksia myös taiteen perusopetuksen osalta.

Hyvät ystävät, olen Raija Vahasalo. Olen ollut eduskunnassa kansanedustajana 16 vuotta ja toiminut siellä useissa valiokunnissa. Tärkein niistä on kuitenkin ollut sivistysvaliokunta, jolle kuuluu opetus, kulttuuri, tieteet, taiteet, nuoriso ja urheilu. Toimin valiokunnan puheenjohtajana 8 vuotta.

Maailma on muuttunut nopeasti. Internet, sosiaalinen media, trollit, koneoppiminen tai itsestään kulkevat autot ovat hyvin uusia asioita. Keksitte varmasti paljon muitakin asioita, jotka ovat muuttaneet ja muuttavat perusteellisesti elämäämme. Siksi koko sivistys- ja koulutusjärjestelmämme rakennetta ja sisältöä on uudistettu vastaamaan uusia tulevaisuuden osaamistarpeita. Ops-uudistuksia tehdään ja on tehty jokaiseen koulutusasteeseen. Nyt on taiteen perusopetuksen vuoro.

Olen itse ollut sekä rakentamassa uutta perusopetuksen OPSia, että nyt pari vuotta rehtorina soveltamassa sitä. Minulla on ollut varsinainen aitiopaikka nähdä ruohonjuuritasolla, miten lait ja säännökset toimivat, kun niistä tehdään arkea. Näitä kokemuksia haluan jakaa teidän kanssanne.

Taiteen perusopetuksen ja peruskoulun perusopetuksen OPSin perusteissa on todella paljon samaa. Meillä on mm. yhteinen arvopohja ja yhteinen oppimiskäsitys. Vaikka kyseessä ovat eri koulutusmuodot, uskon, että koko tekemisen prosessi menee samankaltaisesti.

Peruskoulun opettajat kokivat paikallisen OPSin tekemisen rankaksi ja vaikeaksi. Kun opetussuunnitelma jalkautettiin, ensimmäisen vuosi oli työläs. Kun juna on saatu liikkeeseen, opettajat ovat nyt tyytyväisiä uuteen OPSiin. Oppilaat ovat motivoituneita ja kouluviihtyvyys on parantunut.

Hyvät ystävät,

Tärkeää prosessissa oli se, että kaikki olivat siinä mukana. Se helpotti oleellisesti jalkauttamistyötä. Toivon, että tekin voitte tehdä uutta OPSia mahdollisimman paljon yhteistyönä, ottaen myös opiskelijat mukaan. Luotsi-hanke onkin ollut tärkeä kannustus ja tuki uudistustyölle. Uuden OPSin käyttöönotolle ja jalkauttamiselle on nyt annettava riittävä rauha ja aika.

Haluan korostaa vielä lisää yhteistyön merkitystä. Me elämme verkostoyhteiskunnassa. Tarvitsemme kaikki toisiamme. Yksikään taho yksinään ei enää kykene ratkaisemaan kaikkia ongelmia tai toimimaan vaikuttavasti ja tehokkaasti.

Taiteen perusopetuksellekin on asetettu suuria odotuksia. Tarvitaan yhteistyötä mm. koulujen ja varhaiskasvatuksen kanssa. Jotta verkostossa toimiminen onnistuisi, edellytyksenä sille on oman tehtäväkuvan ja mission kirkastaminen. Miksi olemme olemassa? Mikä on tehtävämme? Minne olemme menossa. Ne ovat tärkeitä kysymyksiä, joita pitää säännöllisesti pohtia.

Kun meidän oma tehtävämme on selkeä ja kirkas, voimme löytää ne rajapinnat, joissa rakentava yhteistyö voi syntyä. Yhteistyö tasavertaisten kumppaneiden kesken on ilo kaikille. Saamme onnen tunteita siitä, että onnistumme ja olemme hyödyksi toisille.

Miten me sitten voimme rakentaa hyvää yhteistyötä? Kestävä ja toimiva yhteistyö kumpuaa paikallisista tarpeista ja olosuhteista. Yhteistyömuotojen matto tulee olemaan kirjava. Itselläni on kokemusta siitä, miten yhteistyö musiikkiluokkien ja musiikkiopiston välillä on toiminut hienosti jo vuosikymmeniä. Kun päättäjät ymmärtävät yhteistyön hyödyt, sille annetaan myös riittävät raharesurssit, aika ja paikka. Silloin hyvät ideat eivät jää vain tähdenlennoiksi, vaan kantavat pidemmälle. Silloin päästään siihen, että kaikki voittavat.

Hyvät taidekasvatuspäivän osallistujat,

Emme ole välttyneet kuulemasta, miten sote tulee. Kun monet haluavat nähdä sotessa riskin, me voimme nähdä siinä mahdollisuuden. Kuntiinhan ei soten jälkeen jää kuin kolme kovaa koota: koulutus, kaavoitus ja kehittäminen. Se merkitsee, että meillä on silloin huikeat mahdollisuudet nostaa koulutuksen, sivistyksen ja taiteen perusopetuksen profiilia.

Kunnista tulee tulevaisuuskuntia. Menestyvät kunnat toimivat tulevaisuudessa verkostoina, yhteistyössä mm. taiteen perusopetusta antavien tahojen kanssa. Siksi on tärkeää, että ymmärrys asiasta lisääntyy. Siinä te olette avainasemassa. Tehkää yhteistyötä kuntien kanssa.

Hyvät osallistujat,
Bästa deltagare,

Yhteiskuntamme ja tulevaisuutemme vaatii luovuutta, ongelmanratkaisutaitoa, muutoksensietokykyä ja vastuullisuutta. Taiteen perusopetus on ollut vastaus ja osa maamme menestystarinaa. Sitä sen pitää olla myös jatkossa. Taiteen perusopetuksella on yhteiskunnassamme oma elintärkeä paikkansa. Tarvitsemme itsenäisen oppilaitosmuotoisen toimijan, joka antaa tavoitteellista tasolta toiselle etenevää koulutusta ja jolla on oma lainsäädäntönsä.

Jag önskar er alla en aktiv dag och mycket framgång. Toivotan kaikille antoisaa, keskustelevaa taidekasvatuspäivää. Toivotan teille yhteistyön iloa ja suurta menestystä toimissanne!

Juhlapuhe Kansallisen veteraanipäivän juhlassa, Vihti 27.4.2014

Sunnuntai, Huhtikuu 27th, 2014

Raija Vahasalo
kansanedustaja

Kansallisen veteraanipäivän juhla Vihdissä 27.4.2014

Juhlapuhe

 

Kunnianarvoisat sotiemme veteraanit, hyvät isänmaanystävät, naiset ja herrat!

 

Kansallista veteraanipäivää vietetään tänään 28. kertaa. Tänä päivänä, vuonna 1945 viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Suomen maaperältä. Veteraanijärjestöjen aloitteesta valtioneuvosto nimesi vuonna 1986 huhtikuun 27. päivän Kansalliseksi veteraanipäiväksi. Sen kunniaksi tänään liehuu Suomen lippu. Ensimmäistä veteraanipäivää vietettiin vuonna 1987.

On ilahduttavaa, että veteraanipäivää vietetään tänään joka puolella Suomea, useissa eri tilaisuuksissa. Se merkitsee sitä, että arvostamme veteraanejamme. Se merkitsee sitä, että ylläpidämme veteraanien perinnettä.

Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla on tänä vuonna Mikkelissä. Juhlan teema on tänä vuonna Kiitollisina kohti tulevaisuutta – Tacksamma emot framtiden. Kiitollisuuteen meillä kaikilla on aihetta. Matkallamme voimme ottaa oppia historiasta.

Ehdimme jo luulla Euroopassa, että hullu historia on takanamme. Naapurimaamme Ruotsi on ollut luottavaisten etunenässä. Maa on käytännössä luopunut oman perinteisen puolustuskykynsä ylläpitämisestä. Silloin, kun suomalaiset kulkivat rasvaamassa Salpa-linjan saranoita, ruotsalaiset olivat opettamassa hyviä tapoja maailmalla. Nyt ruotsalaiset pelkäävät tehneensä suuren virheen. Geopolitiikka ja reaalipolitiikka ovat tehneet paluun.

Geopolitiikan merkitys Suomelle on siinä, että emme voi valita naapureitamme. Suomi ja Venäjä ovat kymmenien vuosien ajan rakentaneet luottamuksellisia ja hyviä suhteita. Venäjän kehitys on ollut Suomelle tärkeää taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti. Valitettavasti olemme palanneet ajassa kymmeniä vuosia takaisin päin. Presidentti Putinin johtama Venäjä näyttää nyt naapuriensa silmin aivan erilaiselta maalta.

Ukraina luopui vuonna 1994 maaperälleen sijoitetuista ydinaseista. Sen ehtona Ukraina vaati turvallisuustakuita Britannialta, Yhdysvalloilta ja Venäjältä. Nämä kaikki allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan ne takaavat Ukrainan itsenäisyyden ja sen rajojen muuttumattomuuden. Vuonna 2009 presidentit Obama ja Medvedev vahvistivat turvatakuiden olemassaolon. Se ei kuitenkaan estänyt presidentti Putinia liittämästä Krimin niemimaata Venäjään. Se ei ole estänyt Venäjää uhkaamasta Ukrainaa asevoimien käytöllä.

Valitettavasti olemme saaneet opetuksen reaalipolitiikasta. Arvaamattomat valtiot pitävät kiinni sopimuksistaan vain niin kauan, kun niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tässä pelissä pienet valtiot ovat pelinappuloita.

Vastaavan pelin kohteena oli myös Suomi runsaat 70 vuotta sitten. Silloin isovanhempiemme sukupolvi osoitti, että Suomi haluaa pysyä itsenäisenä maana. Silloin nykyiset veteraanit osoittivat, että tämä on suomalaisten oma maa. Tänä päivänä olemme osoittamassa kiitollisuutta sille vahvalle tahdolle ja sille peräänantamattomuudelle. Sen ansiosta olemme saaneet rakentaa luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden maata.

 

Arvoisa juhlayleisö,

Mitä olemme historiasta ja Ukrainan nykypäivästä oppineet? Haluan korostaa neljää asiaa:

  1. Meidän täytyy pitää yhtä. Ne, jotka lietsovat eripuraa suomalaisten keskuudessa, ovat vaarallisella tiellä. Epäluuloinen ja riitainen kansakunta kaatuu sisäisesti, jos sitä tuupitaan ulkoa. Luottamus on yhteiskunnan tärkeä voimavara.
  2. Aika, jolloin miekat voidaan takoa auroiksi, ei valitettavasti ole tullut. Suomalaisten on pystyttävä puolustamaan Suomea. Se voidaan tehdä yhteistyössä muiden kanssa, mutta turvallisuutta emme voi ulkoistaa.
  3. Suomi joutuu miettimään, kenen lupauksiin voi luottaa. Silloin on katsottava tekoja, ei puheita.
  4. Vaikka toivottavasti pystymme pysymään aseellisten melskeiden ulkopuolella myös seuraavat 70 vuotta, veteraanit tulevat olemaan aina joukossamme. Viime sotien veteraanien joukko harvenee. Siitä huolimatta tulee olemaan muita, joille kannamme kunniavelkaa. Esimerkiksi rauhanturvatehtävistä palaa kotiin nykypäivän veteraaneja. Heidän asioitaan Suomi ei ole hoitanut asianmukaisesti. Toivon, että tämän saamisessa kuntoon me kaikki, myös veteraanijärjestöt, voimme olla aktiivisempia.

 

Arvoisat veteraanit,

Nykyinen hyvinvointivaltio Suomi rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen. Sotiemme veteraanit ahkeroivat sotakorvaukset. Samaan aikaan Suomeen rakennettiin uusi teollisuus, uudet tiet ja rintamamiestalot. Vaikeasta tilanteesta huolimatta Suomi nousi vauraaksi ja menestyneeksi maaksi. Siihen tarvittiin ahkeruutta ja yhteistyötä. Siihen tarvittiin uskoa tulevaisuuteen.

Tammenlehvän perinneliiton kyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta yhdistää veteraanien perinnön siihen sankaruuteen, joka on osa suomalaisuutta. Veteraanien perintö on myös osa sitä velvollisuutta, jota nuoret ikäluokat kantavat.

Olin viime kesänä valatilaisuuden esilukijana. Sotilasvalan sisältö on pysynyt suunnilleen samana lähes sata vuotta. Oli ikimuistoinen kokemus kuulla, miten kaksi tuhatta nuorta miestä ja naista lupasi palvella isänmaataan rehellisesti sekä parhaan kykynsä mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Hyvät veteraanit, nämä nuoret lupasivat tehdä sen, mitä te olette kerran tehneet: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun”.

On hienoa, että myös nuorissa maanpuolustustahto elää vahvana. Asevelvollisuuden suorittaminen on lähes kaikille itsestään selvää. Suomessa varusmiesaika ei ole mielivaltaa, vaan positiivinen kokemus, joka tuottaa toisiinsa ja Suomen Puolustusvoimiin luottavia joukkoja. Henki jatkuu myös varusmiesajan suorittamisen jälkeen. Suomalaisissa maanpuolustusjärjestöissä on satoja tuhansia jäseniä. Aviomieheni on aktiivireserviläinen. Monet vihtiläiset ystäväni osallistuvat aktiivisesti maanpuolustusjärjestöjen toimintaan. Suomi on suomalaisille paras maa ja sitä kannattaa puolustaa.

 

Arvoisat veteraanit,

Sotien aikana kaveria ei jätetty. Kaveria ei jätetä myöskään tänä päivänä. Tarvitsemme edelleen ahkeruutta, tarvitsemme edelleen yhteistyötä ja luottamusta. Niiden voimalla kehitämme edelleen yhteiskuntaamme. Joskus parannukset ovat helppoja ja yksinkertaisia. Esimerkiksi tänä keväänä eduskunta teki lakimuutoksen, jonka ansiosta Kela voi luovuttaa veteraanien yhteystiedot kunnille. Aikaisemmin se on ollut tietosuojasyistä kiellettyä.

Kuulostaako tämä hölmöltä: Veteraaneille tarkoitettuja määrärahoja on jäänyt käyttämättä, koska Kela ei ole voinut kertoa kunnille, missä veteraanit ovat. Nyt Kela on luvannut toimittaa tiedot kesäkuuhun mennessä. Lopultakin asia saadaan kuntoon.

Olen varma, että samanlaisia hölmöjä epäkohtia on myös muita. Me päättäjät pystymme kyllä laittamaan asioita kuntoon, kunhan meillä on riittävästi tietoa. Siksi toivonkin, että yksityiset kansalaiset ja järjestöt toimivat toisin kuin Kela. Meihin saa olla yhteydessä ja meille saa kertoa parannusehdotuksia!

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit,

Minulla on suuri kunnia tervehtiä Teitä tänään kansallisena veteraanipäivänä. Kiitän koko veteraanien sukupolvea työstä ja toiminnasta isänmaamme puolesta. Toivon Teille hyvinvointia ja monia hyviä vuosia eteenkin päin.

 

Uusi oppiminen: Puheenvuoro eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa 14.11.2013

Torstai, Marraskuu 14th, 2013

Arvoisa puhemies!

Tämän päivän vaahteramäeneemeli ei joudu verstashuoneeseen vuolemaan puu-ukkoja. Häneltä otetaan kännykkä pois päiväksi. Nykyisin lapset ja nuoret elävät jatkuvassa online-tilassa. Miten on koulujemme laita? Ne ovat offline.

Koulupäivä on kuin lentomatka. Aamulla sanotaan: “Sulkekaa kaikki elektroniset laitteenne.” Kuuden tunnin jälkeen saa taas palata maan pinnalle. Silloin saa kytkeä puhelimet ja tabletit päälle.

Digitalisoituminen on muuttanut yhteiskuntamme syvällisesti ja perusteellisesti. Kauppa on siirtynyt verkkoon, musiikki myydään tiedonsiirtona, painetut sanomalehdet kamppailevat jo olemassaolostaan. 20 vuoden päästä useimpia nykyisiä ammatteja ei ole enää edes olemassa.

Tämän päivän ekaluokkalainen siirtyy työelämään vasta vuonna 2025. Mitkä ovat ne tiedot ja taidot, joista on hyötyä työelämässä vielä 2070-luvulla?

Käsitys oppimisesta kaipaa syvällistä uudistumista. Uudistus ei tarkoita vanhojen palikoiden järjestämistä uudelleen. Opetuksen pitää kehittyä teknologisen muutoksen myötä. Nuoret elävät globaalissa, monikulttuurisessa ja rakenteiltaan mutkikkaassa maailmassa. Teknologia on läsnä kaikessa. Oppimista ei tapahdu ainoastaan luokkahuoneissa ja luentosaleissa, vaan kaikkialla.

Nyt yliopistot tarjoavat avoimia massaluentoja eli MOOC:eja ympäri maailman. Teknologia luo huikeat mahdollisuudet parantaa opetustamme ja oppimistamme. Oppiminen ei ole enää sidottu aikaan tai paikkaan. Teknologia on kuitenkin vain väline, ei itseisarvo.

Oleellista on miettiä, miten käytämme uusia laitteita. Miten parannamme oppimista ja syvennämme osaamistamme?  Miten opimme käsittelemään tietoa ja luomaan uutta? Tärkein on aivoissamme tapahtuva oppimisprosessi. Oppimisessa tarvitaan vuorovaikutusta opiskelijan ja opettajan tai ohjaajan kanssa. Sitä ei mikään massaluento korvaa. Laitteen näprääminen tai luennon kuuleminen massakurssilla ei luo osaamista. Tietoa pitää osata käyttää ja soveltaa. Läsnäolo ja vuorovaikutus ovat oppimisen ydin. Tekeminen on muuttumassa siten, että tärkeimmät tulokset syntyvät yhteistyössä ja erilaisissa verkostoissa. Tietäminen on puolestaan hajautettu sekä teknisesti että sosiaalisesti. Teknologia korvaa ulkomuistia, kun taas tiedon luomisprosessit ovat entistä enemmän yhteisöllisiä.

Uudessa oppimisessa staattinen tietäminen ei ole oleellista. Tärkeitä ovat muutoksen ymmärtäminen ja johtaminen, kokonaisuuksien hallinta, innovaatiokyky ja vuorovaikutustaidot. Oppimiseen tarvitaan lisää toiminnallisuutta ja tekemistä. Oppimispelit ovat esimerkki uudesta oppimisesta. Ne edistävät loogista ajattelua.

Uudessa oppimisessa asioita opitaan kerroksellisesti ja laajempina kokonaisuuksina. Oppimisen tulee olla ilmiöpohjaista ja ongelmalähtöistä. Esimerkkeinä aiheista voivat olla ilmastonmuutos, globalisaatio, Eurooppa ja urbaani elämä. Tietoa haetaan pilvipalvelimilta ja sähköisistä oppisisällöistä. Tietoja muokataan ja luodaan yhdessä. Oppiminen linkittyy ympäröivään maailmaan. Silloin oppiaineissa tehdään projekteja oppilaitoksen ulkopuolisten organisaatioiden kanssa. Uuden oppimisen kumppaneita ovat esimerkiksi teatterit, kansalaisjärjestöt, yritykset tai vaikkapa vanhustenhuolto. Osa jokapäiväisestä oppimisesta tapahtuu virtuaalitodellisuudessa.

Arvoisa puhemies!

Oppimisen pitää olla hauskaa. Silloin oppii parhaiten. Taito, joka ei ruostu, on uudelleenoppimisen taito. Siksi uteliaisuus on kenties ihmisen tärkein ominaisuus. Uteliaisuus tuo uusia näköaloja. Utelias Suomi menestyy myös tulevaisuudessa.

Uusi oppiminen -raportti korostaa aiheellisesti opettajan roolia. Meillä opettajankoulutukseen sijoittaminen on antanut hyviä tuloksia. Suomella on erinomaiset eväät rohkeaan uudistamiseen. Meillä on toimiva koulutusjärjestelmä. Jos tahtoa löytyy, niin pystymme toteuttamaan uudenlaista oppimista ketterämmin kuin muut.

Uusien taitojen ja tietojen oppiminen on tärkeää. Yhtä oleellista on samalla kasvaa myös ihmisenä. Vaahteramäen Eemelistäkin tuli kunnon mies.

Puhe kantatien 51 avajaistilaisuudessa 29.10.2013

Tiistai, Lokakuu 29th, 2013

Kantatien 51 avajaistilaisuus 29.10.2013

Kansanedustaja Raija Vahasalo
”Huomioita tiehankkeiden merkityksestä alueelliselle kehittämiselle”

 

Arvoisa yleisö, hyvät tien rakentajat ja hyvät tien käyttäjät

On upeaa, että vihdoin saamme moottoritien valmiiksi. Vielä upeampaa on, että olemme saaneet käyttää kaikkien alueen asukkaiden elämää helpottavaa tietä jo lähes vuoden. Tien rakentaminen on lupausten mukaisesti tuottanut hyvin vähän häiriötä liikenteelle. Emme ole valittaneet työmaasta sanallakaan, koska parannus on ollut niin toivottu ja odotettu!

Kantatie 51 on läntisen Uudenmaan valtimo, tärkein yhteys Helsingin suuntaan. Vielä pari vuotta sitten tämä valtimo oli pahasti tukossa ja autot seisoivat tiellä ja etenkin sen rampeilla. Sen ajan, mitä olen kulkenut Helsinkiin lähes päivittäin, keskinopeus matkalla on ollut noin 30 kilometriä tunnissa. Nyt liikenne kulkee ja Helsinki on siirtynyt ajallisesti noin 30 minuuttia länteen.

Parannus on merkittävä talouselämälle. Parannus on merkittävä kaikille kuljetuksille. Vähintään yhtä tärkeä parannus on kaikille alueen perheille. Olemme saaneet päivittäin noin tunnin lisää olla yhdessä perheen kanssa. Olemme saaneet paljon lisää turvallisuutta: Kun aikaisemmin laulun teema oli ”Aja hiljaa, isi nyt vain” niin tänään voimme laulaa: ”Aja turvallisesti, äiskä nyt vain”.

Hyvät kuulijat,

Tein vuonna 1999 keväällä eduskunnassa toivomusaloitteen kantatie 51:n parantamisesta. Se on arkistojen mukaan ensimmäinen valtiopäiväteko tien parantamisen puolesta. Se ei jäänyt ainoaksi teoksi. Vaikka monet hämmästelivät, että onko niissä Espoonlahden sillan jälkeisissä metsissä muka asutusta, metelöintini alkoi vähitellen tuottaa tulosta. Sekä eduskunta että Uudenmaan liitto taipuivat kannattamaan parannusta tärkeänä hankkeena. Myös alueen kunnat, yritykset, media ja kansalaiset olivat hankkeessa mukana. Hanke oli tärkeä yhteistyön tulos. Yhteistyössäkin tarvitaan niitä sisukkaita tulisieluja. Pidän nimitystä ”rouva 51” edelleen kunnianosoituksena.

Hankkeen toteutus aloitettiin vuoden 2010 alussa. Nyt vuoden 2013 lokakuussa – 14 vuotta ensimmäisen valtiopäivätoimen jälkeen – vietämme avajaisia.

Tieyhteyden parannuksella on suuri merkitys läntisen Uudenmaan alueelliselle kehittämiselle ja kuntien yhteistyölle. Kaikkialla maailmassa liikenneyhteydet ovat tärkeitä kehityksen ajureita. USA ei olisi kehittynyt nykyiseksi suurvallaksi, mikäli sinne ei olisi rakennettu raide- ja tieverkkoa yhdistämään mantereen eri osia ja kaupunkeja. Samalla tavalla Suomessa tarvitsemme toimivia liikenneyhteyksiä.

Hyvä yleisö,

Kantatie 51 on yksi pääkaupunkiseudun säteittäisistä yhteyksistä ja läntisen Uudenmaan rannikkoalueen tärkein päätie. Tie on osa päätieyhteyttä Helsingistä Hankoon.

Ennen tämä Suomen tiheimmin liikennöity kaksikaistainen tie tukehtui aamu-, ilta- ja viikonloppuruuhkiinsa. Tämä ainoa Helsingistä länteen suuntautuva tieyhteys ruuhkautui pahoin erityisesti työmatkaliikenteen aikana. Pääsy tielle sen lukuisista liittymistä oli vaikeaa. Itse olen laskenut, että olen viettänyt elämästäni noin kolme kuukautta turhan tähden autossa, odottamassa, että jono liikkuisi muutaman metrin eteenpäin.

Ruuhkien lisäksi suuret liikennemäärät aiheuttivat meluongelmia tien varren asukkaille. Moottoritiehankkeen yhteydessä toteutetut meluesteet olivat yksi tärkeä lisäsyy kiirehtiä parannustöitä.

Toteutuneella hankkeella on korkea hyöty-kustannussuhde. Kustannusarvion mukaan jokainen euro, joka on hankkeeseen sijoitettu, palautuu takaisin melkein viitenä eurona. Kannattavuusverailussa tämä rakennushanke sijoittuu maamme kärkeen.

Mitä tämä hanke merkitsee alueen kunnille?

Kuntien on osattava hyödyntää uusi mahdollisuus.  Nyt alueen kuntiin voidaan rakentaa uusia asuinalueita helpottamaan Helsingin seudun asuntopulaa. Se näkyy Kirkkonummen keskustassa ja se näkyy koko Länsi-Uudellamaalla. Jotta voidaan rakentaa ja kehittää, on infrastruktuuri ja logistiikka saatava kuntoon. Yksi tärkeä pala on nyt kohdallaan.

Jos Kantatie 51:n parantaminen olisi lykkääntynyt vielä usealla vuodella, olisi moni kehityshanke romuttunut.  Koko Länsi-Uudenmaan kehitys olisi hidastunut. Nyt parannus helpottaa myös Helsinkiä. Siellä työvoiman saanti helpottuu, sillä monella työntekijällä ei ole varaa asua itse kaupungissa. Tänne Kirkkonummelle, Siuntioon ja Inkooseen he ovat tervetulleita.

Tien kunnostaminen palvelee koko läntistä Uuttamaata

Sekä Inkoon, Siuntion että Raaseporin osalta tiehanke on vaikuttanut positiivisesti. Matka-ajat ovat lyhentyneet. Nyt Inkoosta Helsinkiin on alle tunnin ajomatka. Olemme taas lähempänä metropolia.

Odottavaisin mielin suhtaudutaan, että tonttimyynti lähtisi taas käyntiin – tämä koskee myös muita kantatie 51:n tienvarsikuntia.

Kantatien jatkon suunnittelu on tärkeää sekä Siuntion että Inkoon kehitykselle. Erityisesti liittymien parannus on tärkeä ensimmäinen askel. Kun asutusta kaavoitetaan kantatien ympäristöön, liittymät ovat avainasemassa. Sunnanvik Siuntiossa pitää olla seuraava kohde. Jo nyt on kovat paineet toteuttaa eritasoliittymät tärkeimpiin risteyksiin. Tie on varsin vilkas, noin 8000 autoa vuorokaudessa.

Kun autoille on suunniteltu toimivat yhteydet, yhtä tärkeää on muistaa myös kevyttä liikennettä. Nykyisen väylän yhteydessä kevyen liikenteen väylä toteutuu osittain. On tärkeää saada aikaiseksi toimiva yhteys niin, että melkein Lohjalta asti pääsee polkaisemaan pääkaupunkiin. Matkan varrelle sijoittuvat Uudenmaan kruunun näkymät, virkistysalueet ja merenrantamaisemat.

Hyvä tienkäyttäjät ja hyvät tienrakentajat,

Tämä tie tiesi paikkansa. Se osui suoraan Uudenmaan sydämeen. Suomessa on usein rakennettu teitä sinne, minne aluepolitiikka sanelee. Silloin tiet ja käyttäjät eivät kohtaa. Täällä, kantatie 51:llä, tarve ja tahto parantaa ovat kohdanneet. Täällä kiitolliset käyttäjät ovat ottaneet moottoritien omakseen. Ennen pitkää meillä on tielle yli 35.000 käyttäjää päivässä. Silloin edessä ovat uudet hankkeet. Tänään olemme kuitenkin juhlimassa tämän hankkeen valmistumista. Kiitokset rakentajille hyvästä työstä, kiitokset hankkeen edistäjille oikeaan osuneesta politiikasta! Onnittelut tien käyttäjille!

Tervehdys asevelvollisille kutsuntatilaisuudessa 15.10.2013

Tiistai, Lokakuu 15th, 2013

Asevelvollisten kutsuntatilaisuus 15.10.2013 Kirkkonummella
Kirkkonummen kunnan tervehdys

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Raija Vahasalo

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, kutsuntalautakunnan jäsenet, hyvät asevelvolliset, arvoisat kutsuntatilaisuuden osanottajat.

Ärade veteraner från våra krig, herr general, ledamöter i uppbådsnämnden, bästa värnpliktiga och deltagare i uppbådet.

Kun puhutaan asevelvollisuudesta, sana pitää sisällään kaiun ylimääräisestä vastuusta ja työstä. Kyse ei kuitenkaan ole vain velvollisuudesta, vaan myös oikeudesta. Meillä on itsenäinen maa, jota saamme puolustaa. Meillä valtio ja kansalaiset luottavat nuoriinsa niin, että kouluttavat heidät puolustamaan maataan, tarvittaessa aseellisesti. Tämä luottamus ja tämä tahto ovat itsenäisyytemme ja tulevaisuutemme tukijalkoja.

Hyvät nuoret, tämä kutsuntatilaisuus on teille ensimmäinen askel kohti isänmaan palvelusta. Useimmille teistä selviää tämän päivän aikana, mihin joukko-osastoon pääsette. Jotkut saavat vapautuksen palvelusta. Osa palvelee isänmaataan aseettomasti. Kun te lähdette täältä, olette samalla osa Suomen historian kaarta. Samalla tavalla isiemme isät ja äitiemme äidit ovat lähteneet palvelemaan maataan. Toiset ase kädessä, toiset kuokan kanssa tai sorvin ääresssä. Veteraanien sukupolven sitkeys, tahto ja uhraukset ovat mahdollistaneet sen hyvän, mikä meillä nyt on. Maa, jossa elämme, on yksi maailman eniten demokraattisista, hyvinvoivista ja onnellisista maista. Nykyinen tilanne ei ole itsestään selvyys. Myös sen säilyttäminen vaatii tahtoa ja uhrauksia.

Aika varusmiehenä ja reserviläisenä on mieleenpainuvaa. Tulette saamaan sieltä elinikäisiä ystäviä. Olen lähes kateellinen aviomiehelleni siitä, että hänellä on tuttuja kaikkialla. Ihmisiä, joiden kanssa on suorittanut varusmiespalvelustaan, tai taistellut yhdessä kertausharjoituksissa. Siksi palvelusaika on myös mahdollisuus. Mahdollisuus tavata ihmisiä, joita normaalisti ei tapaisi. Mahdollisuus hakea omia ja toveriensa rajoja. Kaveria ei jätetä, ei edes marssilla. Yrittäkää olla se kaveri, joka tsemppaa muita ja kantaa kolme reppua ja kaksi rynnäkkökivääriä.  Kaikista rankimmista kokemuksista saa hyvän mielen ja komeita valokuvia!

 

Hyvät tulevat varusmiehet, Bästa kommande beväringar,

Vad kommer ni att få av er värnpliktstid utöver starka upplevelser? Många blir inspirerade att upprätthålla en god kondition resten av livet. Försvarsmakten marknadsför sig som Finlands största konditionsskola. Man planerar också belöna reservister som upprätthåller den fysiska konditionen. Att bo tillsammans med andra unga utvecklar även de sociala färdigheterna och förmågan att komma överens med olika människor. Samtidigt måste ni eller får ni bli självständiga.

Mitä muuta saatte palvelusajasta kuin vahvoja kokemuksia? Monelle se antaa kipinän hyvän kunnon ylläpitoon koko elämän ajaksi. Puolustusvoimat mainostaa olevansa Suomen suurin kuntokoulu. Tämän lisäksi on suunnitelmia siitä, että myös reserviläisiä tullaan palkitsemaan fyysisen kunnon ylläpidosta. Asuminen yhdessä muiden nuorten kanssa kehittää myös sosiaalisia taitoja, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.  Samassa vaiheessa joudutte tai pääsette itsenäistymään.

Osa teistä on halukas ja kyvykäs kantamaan enemmän vastuuta. Te tulette saamaan armeijan johtamiskoulutuksen. Siinä menetelmät ja toimintatavat ovat kehittyneet. Samaa koulutusta arvostetaan myös siviilipuolella.

Kirkkonummelta lähtee palvelustehtäviin hienoja nuoria miehiä ja naisia. Juuri sen vuoksi Suomen reserviläisarmeija herättää kunnioitusta maailmalla. Meillä sotilasuralle ei ajauduta silloin, kun muualle ei ole mahdollisuuksia. Me pääsemme käyttämään koko ikäluokan parhaan osaamisen. Suomessa lähes kaikki osaavat ampua rynnäkkökiväärillä. Jopa minä olen saanut siihen koulutusta kertausharjoitusten yhteydessä ja lupaan edelleen osua tauluun. Peruskoulutuksen lisäksi meillä on osaajia kaikenlaisiin erikoistehtäviin, elektronisesta sodankäynnistä taistelusukeltajiin. Käyttäkää kykynne ja näyttäkää tahtonne isänmaan parhaaksi!

 

Hyvät nuoret! Bästa unga!

Teitä odottaa  etuoikeus ja velvollisuus palvella itsenäisen Suomen puolustusvoimissa. Saatte ystäviä, jotka pahan paikan tullen luottavat oman henkensä teidän käsiinne. Opitte uuden kielen, joka avautuu vain muille saman koulun käyneille. Suomen raskas muuttuu paljon kevyemmäksi, kun jaatte huumorin ja hyvän tuulen, myös silloin, kun burana 1000 painaa tonnin ja gona alkaa hajota.

Det har alltid glatt mig att höra nyheter om ungdomar från Kyrkslätt som tjänar framgångsrikt. Jag tror att jag kommer att höra goda nyheter om er också. På Kyrkslätts kommuns vägnar önskar jag er en trevlig uppbådsdag och framgångsrik värnpliktstid!

Olen aina ilahtunut, kun kuulen uutisia menestyksellä palvelevista kirkkonummelaista nuorista. Uskon, että tulen kuulemaan hyviä uutisia myös teistä. Kirkkonummen kunnan puolesta toivotan Teille hyvää kutsuntapäivää ja menestyksekästä varusmiesaikaa!

 

Puhe AOL:n 25-vuotisjuhlaseminaarissa 12.10.2013

Lauantai, Lokakuu 12th, 2013

Kansanedustaja , Eduskunnan sivistysvaliokunnan pj
Raija Vahasalon puheenvuoro ajankohtaisista asioista

“Ajankohtaisia kuulumisia” niin perusopetuksen kuin lukionkin osalta. Miten nimenomaan aineenopettajia on tarkoitus käyttää koulujärjestelmää kehitettäessä?

 

Arvoisat aineenopettajat ja juhlaseminaarin väki, Onnittelut 25-vuotiaalle liitolle!

Onnittelut myös jokaiselle aineenopettajalle hyvästä ja tärkeästä ammatinvalinnasta.

Meillä jokaisella on taustallamme joukko hienoja ja innostavia opettajia. Omat opettajamme ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, mitä meistä on isona tullut. Minulla on ollut monta erinomaista opettajaa, joille olen kiitollinen. Opettaja ja rehtori minusta itsestäkin tuli.

Meillä opettajilla on siis takanamme pitkä historia. Miten tästä eteenpäin?

Olen vakuuttunut siitä, että tarvitsemme tiedepohjaista aineenopettajuutta ja ylemmän korkeakoulututkinnon tasoista koulutusta. Se takaa tasavertaisen laadukkaan opetuksen kaikkialla Suomessa.

Suomalaista peruskoulua ylistetään maailmalla. Meillä käy vuosittain satoja ulkomaisia valtuuskuntia tutustumassa siihen, miten pieni maa tuottaa maailman kärkiluokkaan kuuluvat oppimistulokset. Tällä viikolla kävi Tansanian opetusministeri ja unkarilaiset, viime viikolla Mauritiuksen opetusministeri. Yksi tärkeimmistä selityksistä hyville tuloksille on suomalainen opettaja.

Aineenopettajaliitolla ja sen monilla jäsenyhdistyksillä on oma merkittävä tehtävänsä osana Opettajien ammattijärjestöä. Te tuotte esiin erityisen osaamisenne ja oman osaamisalueen tarpeet.

On tärkeä sitoa aineenopettajien ammattitaito ja näkemys myös suurten isojen yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen, esimerkiksi koulujen toimintakulttuurin kehittämiseen, oppilaan ja opiskelijan tuen ymmärtämiseen ja osallisuuden lisäämiseen.

Opettajia tarvitaan opetussuunnitelmien perusteiden valmistelutyöhön. Opettajia tarvitaan sekä perusopetuksen että lukiokoulutuksen kehittämiseen. Se, että te aineenopettajat osallistutte oppiainekohtaisiin työryhmiin sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla, on tärkeää ja merkittävää. Annan suuren kiitokseni tästä työstä opetuksen kehittämisen hyväksi.

= = = = =

Millaisia ovat aineenopettajien työympäristöä muuttavat tekijät tänä syksynä ja lähitulevaisuudessa?

Syksyllä 2013 korostuvat asiakokonaisuudet.

Hallitus sopi rakennepoliittisesta ohjelmasta elokuussa. Säästämiseen ja karsintaan tähtäävät konkreettiset toimenpiteet ja aikataulut ilmoitetaan marraskuun loppuun mennessä.

Ohjelma sisältää merkittäviä odotuksia ja vaikutuksia koulutuspolitiikan sektorille. Tavoitteena on esimerkiksi, että:

·        nostetaan oppivelvollisuusikä 17 vuoteen
·        ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään korkeakoulujen sisäänpääsyssä
·        toteutetaan hakijasuman purku lisäämällä määräaikaisesti sisäänottoa työelämän kannalta keskeisillä aloilla
·        lukiokoulutuksesta valmistuminen kolmen vuoden tavoiteajassa

Osa tavoitteista johtuu kiristyneestä taloustilanteesta. On tärkeää huomioida koulutuksen merkitys taloudelle ja talouskasvulle Samalla on hyvä muistaa myös kansalaisten laajemmat sivistystarpeet.

Kun teemme rakenteellisia uudistuksia, on kolme asiaa, mitä pitää muistaa.
1. koulutuksen laatu
2. koulutuksen yhdenvertainen saavutettavuus sekä
3. riittävä rahoitus.
Ja tämä pätee myös vaikeissa taloudellisissa tilanteissa.

Juuri nyt eduskunnassa työstimme lisätalousarviota tälle vuodelle ja valmistelemme talousarviota ensi vuodelle. Muutamia poimintoja, jotka koskettavat meitä opetusalalla ovat seuraavanlaisia

1) Homekoulujen- ja päiväkotien korjaukseen ohjataan 35 miljoonaa euroa. Tämän odotetaan laukaisevan satojen miljoonien arvoiset investoinnit. Jotta saamme kosteus- ja homevauriot kuriin, tarvitaan resursseja, asennemuutosta ja pitkäjänteistä osaajien koulutusta. Koko ketju rakentamisen suunnittelusta aina rakennuksen elinkaaren loppuun tulee hoitaa korkealla osaamisella. Kouluissa ja päiväkodeissa olevien terveys ei enää tulevaisuudessa vaarantua. Koulurakennuskantamme on suurelta osin rakennettu sotien jälkeen 50-luvulla. Niitä korjataan nyt. Sen aikaiset rakennukset tehtiin sen aikaisen pedagogiikan mukaisiksi. Nyt pitäisi rakentaa koulut nykypedagogiikan tarpeisiin.

2) Vuoden 2014 talousarviossa ryhmäkokojen pienentäminen jatkuu. Ryhmäkokojen pienentämiseen varataan 60 miljoonan euron määräraha. POP-ohjelma (Perusopetus Paremmaksi) on ollut suuri menestys, jonka avulla on pystytty pienentämään perusopetuksen ryhmäkokoja korvamerkityllä rahalla. On hienoa, että tämä työ jatkuu.
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on valiokunnassamme todennut pariinkin otteeseen, miten ryhmäkoot vaikuttavat oppimiseen ja lapsen ja nuoren kehitykseen. Muun muassa poikien kohdalla pienet ja pysyvät opetusryhmät yläkoulussa ovat välttämättömiä. Keltikangas-Järvinen totesi mm. myös, että kun oppivelvollisuuden alkuvuodet opitaan pienissä ryhmissä, kantavat positiiviset vaikutukset koko koulupolun läpi yliopistoon asti.

3)Oppilas- ja opiskelijahuollon rahoitusta lisätään.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolakia ollaan myös uudistamassa. On tärkeää, että uudessakin laissa mahdollistetaan opetushenkilöstön ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön yhteistyö oppilaan edun turvaamiseksi. Yksi oleellinen asia on tiedonkulun toimivuus eri ammattiryhmien välillä. Ei ainakaan ole oppilaan etu, jos tiedonkulkua oppilaan kannalta oleellisten ihmisten välillä estetään liian tiukan tietosuojatulkinnan takia. Tiedon kulku on myös A ja O varhaisen puuttumisen mahdollistamiseksi.

Lukioon esitetään psykologi- ja kuraattoripalveluita. Lakiesityksen käsittely on valiokunnassamme alkuvaiheessa. Se on tarkoitus tulla voimaan ensi syksynä.

 

Miten kuntien toimien karsiminen vaikuttaa koulumaailmaan?

Hallitus on linjannut, että kuntien tehtäviä ja velvoitteita puretaan yhden miljardin euron verran. Ministeriöt antoivat syyskuun lopussa omat ehdotuksensa kuntia koskevien velvoitteiden vähentämiseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdotti esimerkiksi, että jatkossa peruskoulujen ja lukioiden oppimateriaalit hankitaan keskitetysti, valtion toimesta. Tähän asti olemme luottaneet oppimateriaalien valinnassa korkeasti koulutettujen opettajien ammattitaitoon ja materiaalin vapaaseen kilpailuun.

Muissa maissa ihaillaan suomalaisten opettajien itsenäisyyttä ja vapautta. Me luotamme opettajiin. Korkeatasoinen opettajankoulutus antaa edellytykset toimia itsenäisesti ilman valvontaa ja kontrollia, mitä muualla on. Oleellista on, että opettaja voi vapaasti valita materiaalit ja menetelmät oppilaiden tarpeiden mukaan. Näin kouluissamme huomioidaan erilaiset oppijat. Itsenäisyys ja vapaus ovat siis opettajan ammatin vahvuus ja vetovoimatekijä. Sitä ei saa vaarantaa.

Ehdotus sisältyy siis valtiovarainministeriölle annettuun toimintaohjelmaan, jolla kuntien tehtäviä ja velvoitteita vähennetään. Kunnilla on tällä hetkellä yli 500 lakisääteistä tehtävää ja lähes tuhat velvoitetta.

Oppimateriaalin hankintojen keskittäminen valtiolle on tuskin keskeisin asia normien ja velvoitteiden purkamisessa. Se olisi kestämätön ratkaisu suomalaiselle sivistysyhteiskunnalle. Myös tulevaisuudessa, kun siirrymme digitaalisiin materiaaleihin, opettajille tulee taata täysi oikeus materiaalien ja opetusmenetelmien itsenäiseen valintaan. Silloin senhetkinen opetusministeri ei määrää, kenen totuus kerrotaan kaikille suomalaisille nuorille.

 

Hyvä seminaariyleisö,

Oppivelvollisuuden pidentäminen on nyt hallituksemme kuuma peruna. Koulutustakuun mukaan jokaiselle peruskoulunsa päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Peruskoulun jälkeen meiltä jää muutama tuhat oppilasta ilman jatkopaikkaa. Aloituspaikkoja lisätään, mutta kaikille sekään ei ole ratkaisu. Pudokkuuden syyt ovat moninaiset. Siksi ratkaisujenkin on oltava sitä. Mitä nämä vuosittain noin pari tuhatta nuorta sitten tarvitsevat?

Kaikkien asiantuntijoiden, jotka ovat perehtyneet syrjäytymiseen, heidän mukaansa nuoret tarvitsevat aitoa välittämistä ja henkilökohtaista ohjausta. Nuorelle pitää varmistaa yksilöllinen polku. Mikään järjestelmä tai organisaatiokaavio ei pelasta yhtäkään syrjäytymisuhan alla olevaa nuorta.

Meidän tulee olla todella tarkkoja, ettei tehdä oppivelvollisuusiän nostamisen suhteen sellaisia toimenpiteitä, joissa hyvä tarkoitus voi tosiasiassa johtaa aivan päinvastaiseen lopputulokseen.

Nuorten syrjäytymisen syyt eivät synny yhtäkkiä yhdeksännen luokan keväällä ja poistu yhdellä lisävelvoitevuodella. Syyt ovat alkaneet jo paljon aiemmin, usein jopa varhaislapsuudessa. Siksi ongelmiin tulee puuttua jo aiemmin. Siksi meidän tulee vahvistaa varhaiskasvatusta ja perusopetusta.

 

Perusopetus

Valtioneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2012 uuden perusopetuksen tuntijaon. Uudessa tuntijaossa vahvistetaan yhteiskuntaopin opetusta, liikuntaa sekä taide- ja taitoaineita ja panostetaan kielivalikoiman monipuolistamiseen.  Nyt parhaillaan on menossa Opetushallituksessa opetussuunnitelmien perusteiden valmistelu. Ainekohtainen työ on alkanut tammikuussa ja työryhmälle on annettu määräaika ensi vuoden loppuun. Sen jälkeen alkaa paikallinen opetussuunnitelmatyö. Haluan muistuttaa, että teillä on koko ajan mahdollisuus antaa palautetta Opetushallitukseen opsien perusteisiin ja paikallisten opetussuunnitelmien työstämisessä teillä on myös tärkeä rooli.

Uusi tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet tulevat 1.8.2016. Yhtenä suurena haasteena on se, ettei asiaan liity siirtymäsäännöstä. Tämä aiheuttaa hankaluutta esimerkiksi kieltenopetuksen suhteen, josta SUKOL on ansiokkaasti huomauttanut monta kertaa.

 

Lukio

Lukiolla on oma erityinen paikkansa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. On tärkeää säilyttää lukio omana koulutusmuotonaan. Lukio toimii väylänä korkea-asteen opintoihin ja on laajan yleissivistyksen takaaja. Ei ole yhdentekevää, millaiset tiedot ja taidot lukiolaiset kolmen vuoden aikana saavat.

Yhteiskunnan ikärakenteen kehittyminen vaatii samaan aikaan toimia opintojen nopeuttamiseksi ja turhien välivuosien vähentämiseksi. Lukiosta tulee voida jatkaa sujuvasti jatko-opintoihin ilman vuosikausien pääsykoekierrettä. Tämä edellyttää lukion ja tiedeyliopistojen suhteen tiivistä yhteistyötä. Myös uudet opiskelijavalintahaut tulevat käyttöön.

Tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän taidollista osaamista – kykyä kokonaisuuksien hallintaan, kommunikointiin ja yhteistyöhön sekä oppimaan oppimiseen. Samoin tiedonhankinnan, tiedonhallinnan ja tiedonarvioinnin taidot, kyky loogiseen ja kriittiseen ajatteluun sekä ongelmanratkaisuun korostuvat. Ulkoa opettelun sijaan pitäisi varmistaa, että nuoret oppivat juuri näitä tulevaisuuden kannalta olennaisia taitoja ja saavat monipuolisen kielitaidon.

Nyt lukiokoulutuksen tuntijako uudistetaan

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt hallitusohjelman mukaisesti lukiokoulutuksen valtakunnallisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistamisen. Työryhmän toimikausi päättyy 2. joulukuuta 2013.

Opetussuunnitelmatyö aloitetaan, kun tuntijakopäätös aikanaan tehdään. Tavoitteena on, että lukion uusi tuntijako ja opsit otetaan käyttöön elokuun alussa 2016.

Ylioppilastutkinto sähköistetään

Uudistamisen taustalla ovat jatko-opinnoissa ja työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen mahdollistaa tehtävien osalta esimerkiksi laajojen lähdemateriaalien, liikkuvan kuvan ja äänen hyödyntämisen, simulaatiot ja niin edelleen. Mahdollisuudet ovat laajat, vaikka vapaa internetin käyttö rajattaneen ainakin alkuvaiheessa pois.

Ensimmäiset kokeet suoritetaan tietotekniikkaa hyödyntäen syksyn 2016 tutkinnossa. Silloin kokeen voi suorittaa saksan pitkässä ja lyhyessä oppimäärässä, maantieteessä sekä filosofiassa. Kaikki kokeet suoritetaan tietotekniikan avulla vuonna 2019.

Tietojärjestelmähankkeena sähköinen ylioppilastutkinto on haastava. Mutta se on oikea suunta kehittää perinteikästä koetilannetta. Vertailun vuoksi suomalaiset koulut ovat tietotekniseltä varustukseltaan Euroopan huipputasoa, mutta TVT:n aktiivinen opetuskäyttö ja osaamisen kehittäminen ovat jääneet muista maista jälkeen.

Lopuksi

Aineenopettajien tietyn aihealueen syvällinen hallinta on eräs suomalaisen koulujärjestelmän vahvuuksista.

Jotta säilytämme suomalaisen koulun erityispiirteen, aineenopettajuuden, jokaisen aineenopettajan tulee toimia yhteisrintamassa riippumatta siitä, minkä oppiaineen edustaja on.  Se on puhdasta win-win toimintaa, jos ja kun koulun arjessa aineenopettajilla on mahdollisuus yhteistyöhön yli oppiainerajojen. Oppiainerajat ”hämärtävä tai rikkova” opetus onnistuu opettajakollegojen tuella.

Samalla meidän tulee kuitenkin olla todella huolissamme koulutusjärjestelmämme tulevaisuudesta. Onko meillä tarpeeksi ideoita, innovaatioita ja investointeja pysyä kehityksen kärjessä? Suomi elää, kehittyy ja menestyy laadukkaan koulutuksen ansiosta. Tutkimusten mukaan koulutus on kilpailukykymme ykkösvaltti.

= = = = = = =

Puhuin alussa siitä, miten meistä jokaisen takana on sarja hienoja opettajia. Heistä jokaisella vuorostaan on ollut omat opettajansa. Kun katsomme vielä kauemmas taaksepäin, päädymme antiikin Akatemian ajattelija Plutarkhokseen. Hän totesi, että ”Ihmisen mieli ei ole astia, joka pitää täyttää, vaan tuli, jota pitää ruokkia”.

Arvoisat opettajat,

Opettaja ei ole puhuva pää luokan edessä. Opettaminen ei ole kirjan tekstien muuttamista puheeksi. Opettaminen on sitä, että kosketamme nuorten sielua ja sydäntä. Me itse, ja meidän edeltäjämme, olemme saaneet kipinöitä sieluumme hienoilta opettajilta. Siinä on meidän haasteemme ja siinä on meidän tavoitteemme: sytyttää kipinöitä ja ruokkia tulta.

Toivotan teille kaikille hyvää seuraavaa kahtakymmentä viittä vuotta roihuavan tulen ruokkijoina.

 

 

Kansanedustaja Vahasalo: Päivähoidossa siirrettävä painopiste hoidosta kasvatukseen ja oppimiseen

Torstai, Kesäkuu 6th, 2013

TIEDOTE 6.6.2013

Vapaa julkaistavaksi heti

Kansanedustaja Vahasalo: Päivähoidossa siirrettävä painopiste hoidosta kasvatukseen ja oppimiseen

– On kiinnostavaa esittää kysymys ”Millaista päivähoito olisi, jos se keksittäisiin tänään?”, kysyi kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok) yleisöltä tänään 6.6. Varhaiskasvatuksen johdon ja asiantuntijoiden valtakunnallisessa seminaarissa viitaten uuden varhaiskasvatuslain valmisteluun.

– Tämän pohdinnan pohjalta tulee kehittää meidän päivähoito- ja varhaiskasvatusjärjestelmää, nyt kun ikivanhaa lakia uudistetaan, Vahasalo visioi.
 – On aika siirtää painopiste, myös puheen tasolla, sanasta hoito sanoihin kasvatus ja oppiminen. Meillä on suuri tarve varhaiskasvatuksen perustehtävän kirkastamiselle. Pedagoginen osaaminen ja johtajuus on nostettava keskiöön, Vahasalo vaatii.
 – Varhaiskasvatus ei ole aikaistettua koulunkäyntiä, vaan laadukasta pedagogista toimintaa, joka antaa tilaa leikille ja oivaltamiselle, kansanedustaja toteaa.

Vahasalo vaatii ripeitä toimenpiteitä nykytilan korjaukseen lastentarhaopettajien huutavasta pulasta, sillä laadukkaan varhaiskasvatuksen tae on pätevät ja ammattitaitoiset opettajat.
– Nykyisellään kasvatus- ja koulutusjärjestelmämme ei riittävästi huomioi lasten herkkyyskausia, Vahasalo toteaa jatkaen: – Nyt kun lakia muutetaan, on välttämätöntä vastata pedagogisen ammattitaidon suureen tarpeeseen.
– Päivähoidon tulee olla niin laadukasta, että vanhemmat haluavat viedä lapsensa päivähoitoon. Tällä hetkellä Suomen 3–5 -vuotiaista lapsista päiväkotien varhaiskasvatuspalveluihin osallistuu 63,4 % ja perhepäivähoitoon 12,8 %. Vertailun vuoksi, muissa Pohjoismaissa osallistumisaste on lähes 100 %.

Vahasalo puhui Varhaiskasvatuksen johdon ja asiantuntijoiden valtakunnallisessa seminaarissa Helsingissä 6.-7.6.2013.

Lisätietoa:

Raija Vahasalo
Kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
0505113090
raija.vahasalo@eduskunta.fi

Tiedote: Alkolukon käytön laajantamisesta; 13th International Alcohol Interlock Symposium

Sunnuntai, Syyskuu 9th, 2012

Kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
Raija Vahasalo
TIEDOTE

 

Kansanedustaja Raija Vahasalo vaatii alkolukkoa ammattiliikenteen vakiovarusteeksi. Erityisesti vaarallisten aineiden kuljetuksessa alkolukon tulee olla välttämätön.

– Vuosi sitten olimme ensimmäinen EU-maa, joka asetti alkolukot pakolliseksi päivähoito- ja koululaiskuljetuksiin, Vahasalo iloitsee. ­– Seuraavaksi vapaaehtoisuuteen perustuvaa alkolukkojen käyttöä on lisättävä, Vahasalo vaatii. Lopullinen tavoite on kuitenkin saada alkolukko vakiovarusteeksi kaikkiin uusiin autoihin.

– Olemme kokeilleet valvontaa, kasvatusta ja kampanjointia estääksemme alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisen. Silti vuodessa jää kiinni arviolta 20 000 rattijuoppoa. Noin 60 kännistä kuskia päivässä. Koska seulaan jää vain yksi kymmenestä, rattijuoppojen todellinen määrä on paljon isompi. Viimeisen vuosikymmenen aikana liikenneturvallisuus on lisääntynyt, mutta rattijuoppojen määrä ja osuus kolareista on päinvastoin kasvanut, Vahasalo summaa hälyttävän tilanteen.

– Nykytilastojen onnettomuuksia eivät vapaaehtoisuus eivätkä suositukset ehkäise. Jokaisessa ammattiliikenteen kuljetusajoneuvossa tulee olla alkolukko. Tämä kehityssuunta on ehdoton erityisesti vaarallisten aineiden kuljetuksissa.
– Alkolukon tulee myös olla pakollinen ehto ajolupaan heille, jotka ovat saaneet rattijuopumustuomion.

– Myös turvavyöt tulivat autoihin ensin kokeiluna. Alkuun ne olivat kömpelöitä ja hankalia. Nykyisin turvavyö on itsestäänselvyys. Uskon, että tulevaisuudessa alkolukko on autojen vakiovaruste, siinä missä turvavyöt, turvatyynyt ja ABS-jarrut ovat nykyään. On arvioitu, että alkolukkopakolla vähentäisimme noin 70 rattijuopon aiheuttamaa liikennekuolemaa vuosittain. – Tavoitteena on liikennekulttuuri, jossa moottori ei käynnisty, ellei kuljettaja ole selvin päin, Vahasalo visioi.
Alkolukon käyttöönotto Suomessa voidaan katsoa saaneen alkunsa kansanedustaja Raija Vahasalon lakialoitteesta lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten. Sen ansiosta hänella on kunnia pitää puheenvuoro kansainvälisessä Alcohol Interlock -symposiumissa, joka järjestetään 13. kertaa ja nyt ensimmäistä kertaa Suomessa (Alcohol Interlock Symposium, Helsinki, 9.-11.9.2012).
Lisätietoja:

Raija Vahasalo
050 5113090
raija.vahasalo@eduskunta.fi

Puhe: Peruskoulu 40 vuotta, Rovanniemi

Perjantai, Elokuu 31st, 2012

Arvoisa juhlaseminaariyleisö,
suomalaisen peruskoulun kehittäjät ja laadukkaan perusopetuksen asiantuntijat,

Kun peruskoulu luotiin 40 vuotta sitten, päättäjillä oli visio. Visio johon uskallettiin heittäytyä. Peruskoulu oli 1970-luvun opetuspolitiikan suurtyö.

Miten peruskoulua tulisi kehittää tulevaisuutta ajatellen? Koulun tulevaisuus ei ole kohtalon määräämä. Sen määräävät meidän päätöksemme ja se kehittämistyö, jolla viemme koulua yhdessä valitsemaamme suuntaan. Se vaatii vastuullisuutta. Se vaatii johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä. Tämä työ on tulevaisuustekoja – sillä Suomen tulevaisuus tehdään luokkahuoneissa.

Nykyisen eduskunnan rooli peruskoulun kehittämisessä vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Meillä päättäjillä on suuri haaste arvuutella tulevaisuuden tarpeita ja toimintaympäristöä. Esimerkkinä haasteista tekninen kehitys on kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana muuttanut perusteellisesti sen toimintaympäristön, jossa koulua käydään. Jotta voimme pysyä kehityksen kärjessä, tarvitsemme ehdottomasti kolmea I:tä.

Onko meillä tarpeeksi innostusta,  innovaatioita ja investointeja, jotta voimme pysyä kehityksen kärjessä?

Tarvitsemme innostusta, jotta jaksamme jatkuvasti kehittää sekä omaa että nuortemme osaamista. Tarvitsemme innostusta, jotta voimme siirtää nuoriin tiedonjanon ja palavan halun oppia jatkuvasti uutta. Tarvitsemme innovaatioita, joilla me siirrämme innostuksen käytännön työkaluiksi. Lisäksi tarvitsemme investointeja, joilla nämä työkalut saadaan opettajien ja oppilaiden käsiin. Voimme tehdä koulussa ihmeitä, mutta ihmeet eivät onnistu ilmaiseksi.

Tällä hetkellä luokkahuoneissa on menossa siirtymä aapiskukosta avattareen. Päättäjänä on jatkuvasti pohdittava, antaako tämän päivän peruskoulu lapsille tarvittavia taitoja. Mitkä ovat niitä eväitä, joiden energialla nykyiset ekaluokkalaiset voivat toimia työelämässä vielä 2070-luvulla? Olemmeko me päättäjät ajan hermolla, jotta nuoret saavat “tarpeelliset tiedot ja taidot”, kuten laissa määritellään. Mitä tulevaisuuden nuoren pitää osata?

Jos peilaamme kuusikymmentä vuotta taaksepäin, miten olisimme osanneet 1950-luvulla varautua nykypäivään? IBM:n johtaja Thomas J. Watson ennusti tunnetusti vuonna 1951, että maailmassa on kysyntää enintään viidelle tietokoneelle. Nykyisin jokaisessa autossakin on huomattavasti enemmän ja tehokkaampia tietokoneita. Samaan aikaan Elvis herätti pahennusta ja ensimmäiset näköradiot alkoivat ilmestyä rikkaimpiin koteihin.

Peruskoulumme lukuisista kiitoksista huolimatta en malta olla jakamatta huolia ja haasteita tulevasta.

OAJ toteutti yhdessä Suomen Kuvalehden kanssa Peruskoulu 40 vuotta -kyselyn. Siinä lähes puolet opettajista antoi nykykoululle arvosanaksi numeron 8. Viime vuosina on kuitenkin alettu kantaa huolta koulujen eriarvoistumisesta. Se huoletti myös kyselyyn vastanneita opettajia. He antoivat sille lukuisia erilaisia syitä: kuntien erilaiset resurssit, oppilaiden erilaiset kotiolot. Lisäksi pohdittiin eritaustaisten oppilaiden, esimerkiksi maahanmuuttajien tai ylemmän keskiluokan, keskittymistä omiin kouluihinsa.

Menestyminen tulevaisuuden Suomessa ei voi perustua sukunimeen tai postinumeroon. Koulua kehittäessämme meidän on muistettava, ettei tasa-arvo tarkoita tasapäistämistä. Tasa-arvo lähtee yksilöllisyyden tunnustamisesta ja tunnistamisesta. Jokaisen oppilaan tulee voida kehittyä omista tarpeistaan ja omista lähtökohdistaan täyteen mittaansa. Heikommista oppilaista olemme osanneet jo pitää huolta. Miten on lahjakkaiden oppilaiden perusoikeuksien laita? Edelleenkin lahjakas oppilas on koulujärjestelmässämme suuri tabu.

Hyvät kuulijat,

Uusi tuntijako tulee voimaan vasta elokuussa 2016. Uudistuksessa nojattiin tuttuun ja totuttuun. Uuteen tuntijakoon tuli vain vähäisiä tarkennuksia. On tärkeää säilyttää opetuksessa ja kasvatuksessa arvokas ja hyväksi koettu. Sen lisäksi tarvitsemme siihen edelläkävijän elementtejä, jotta tulevaisuuden toivot saavat parhaat mahdolliset eväät elämää varten.

Alakoululaisen arki on tänään hyvin erilaista kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Miten maailma sitten tulee muuttumaan?

Ensinnäkin, on ilmiselvää, että keskeisiksi nousevat ilmastoon, luontoon ja väestöön liittyvät ratkaisut. Ne ovat yhteiskuntien kehittymisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen kannalta avainkysymyksiä. Nykyiset ja tulevien vuosikymmenten koululaiset ovat näiden ongelmien ratkaisijoita.

Toiseksi, tekemisen, tietämisen ja olemisen rakenteet ja haasteet maailmassa ovat muuttumassa. Näin toteaa myös OKM:n Perusopetus 2020 luvulla -selvitys. Tekeminen on muuttumassa siten, että kaikki tärkeät ja vaikuttavimmat tulokset syntyvät yhteistyössä ja verkostoissa. Tietäminen ja muistaminen puolestaan on hajautettu sekä teknisesti että sosiaalisesti. Teknologia auttaa meitä siinä, että kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa ja tiedon luomisprosessit ovat entistä enemmän yhteisöllisiä.

Tulevaisuuden pohdinnassa pääsemmekin siihen, mitä asioita oppilaan tulee tulevaisuudessa hallita? Mitä koulujen oppimisympäristöissä eri puolilla Suomea tulee tapahtua, jotta meillä on tulevaisuudessa joustavia ja motivoituneita osaajia?

Nuoren pitää olla joustava, verkostoitunut, yhteistyökykyinen, luova ja oma-aloitteinen. Nuoren tulee olla vastuuntuntoinen, asenteeltaan toisia kunnioittava, kieliä hallitseva, esiintymiskykyinen ja pitkäjänteinen. Nuoren pitää sisäistää kestävä kehitys, olla hyvä ja innovatiivinen ongelmanratkaisija. Hänen pitää sietää muutosta ja olla yritteliäs. Nuoren pitää osata tietotekniikkaa, tiedon käsittelyä, tuottamista, jäsentämistä ja kriittistä tulkintaa, kokonaisuuksien hallintaa ja niin edelleen. Hurja lista!

Nykylapsi elää globaalissa, monikulttuurisessa ja rakenteiltaan mutkikkaassa maailmassa. Meillä teknologia on läsnä kaikessa. Nuori miettii tulevaisuuttaan ja ammatinvalintojaan aivan eri lähtökohdista kuin me vanhemmat. Tämä kaikki aiheuttaa opetukselle suuria haasteita. Meillä on kuitenkin paremmat lähtökohdat näiden haasteiden selvittämiseksi kuin muualla maailmalla: Meillä on todella maailman parhaat opettajat.

Nuorten mielipiteitä on kartoitettu useissa tutkimuksissa. Niiden mukaan nuoria huolestuttavat maailman tulevaisuus ja yhteiskunnan kovat arvot. Koulutyössä tuleekin lisätä ympäristöä ja globaalia kehitystä koskevia tietoja ja taitoja oppilaan kehitysvaiheelle sopivalla tavalla. Koulu on avainasemassa, kun kasvatetaan uusia sukupolvia tulevaisuutta rakentavaan kestävään elämäntapaan.

Koulu voi opettaa enemmän elämää yhteiskunnan jäsenenä. Koulu voi antaa peruskoululaisille kokemuksia, että he kuuluvat yhteiskuntaan ja että heitä kuunnellaan. Sekin luo uskoa ja luottamusta tulevaan.

Hyvä seminaariyleisö,

Suomalainen peruskoulu on maailmalla ylistetty. Pisa-turismi Suomeen kukoistaa edelleenkin. Maabrändityöryhmän raportti vuodelta 2010 linjaa tavoitteen: Suomalaiset ovat maailman parhaita opettamaan ja oppimaan.

Tiedämme, että on vaarallista jäädä paistattelemaan päivää PISA-huipputulosten valoon. Hyvät oppimistulokset vaativat laadukasta oppimisympäristöä ja osaavia opettajia. Meillä on vielä etumatka. Kun suunnittelemme tulevaisuutta, meidän tulee nähdä yli huomisen, jotta tuo etumatka säilyy.

Meillä on kouluasioissa myös selkeitä parantamistarpeita: kouluviihtyvyys, lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi ja onnellisuus. Tiedämme, että kouluviihtyvys ei tarkoita leipää ja sirkushuveja. Lapsi viihtyy koulussa silloin, kun hän tuntee olonsa turvalliseksi, kokee onnistumisen tunteita ja oppii. Siksi jaksavat ja pätevät opettajat ovat tulevaisuudentekijöitä.

Peruskoulu on meidän väkevimpiä instituutioitamme. Sen omat kulttuuriset muodot ovat tavattoman pysyviä. Ne eivät kuitenkaan ole niin pysyviä, etteivätkö isot toimintaympäristön muutokset niihin vaikuttaisi.

Koulu on instituutio, jossa siirretään edellisten sukupolvien tieto, taito ja ymmärrys kasvavan sukupolven käyttöön. Itse näen, että koulu on paikka, jossa yhdistyvät uusi ja vanha, uudistuva ja pysyvä. Koulussa uudistuvaa on se, että vaadittavat tiedot, taidot ja oppimisympäristöt muuttuvat ja päivittyvät. Koulussa pysyvää on se, että siellä opitaan kunnon ihmisiksi. Me kasvatamme siellä lapsia, jotka osaavat erottaa oikean ja väärän. Me kasvatamme lapsia, jotka osaavat kunnioittaa lähimmäistään. Kun on oikealla tavalla hyvä itsetunto, voi kasvaa ihmisenä täyteen mittaansa.

Millainen on tulevaisuuden peruskoulu?

Näkemyksellinen tulevaisuudentutkimus vaatii mielikuvitusta, luovuutta, älyllistä rohkeutta ja ideointikykyä. Niitä pitää käytää myös, kun pohditaan peruskoulun tulevaisuutta. Haluankin seuraavaksi nostaa esille muutamia väitteitä tulevaisuuden peruskoulusta. Ne kuuluvat seuraavasti:

1. Asioita ei opeteta niinkään yksittäisinä oppiaineina vaan pääasiassa laajempina, usean opettajan valmistelemina opintokokonaisuuksina. Näitä ovat esimerkiksi ilmiöinä ilmastonmuutos, globalisaatio, Eurooppa ja kaupunki.

2. Puolet opettajan ajasta kuluu oppilaiden keskinäisen vertaisoppimisen järjestämiseen ja ohjaamiseen. Koulun tavoitteena on, että jokainen oppilas pääsee säännöllisesti opettamaan asioita muille.

3. Noin puolet opetuksesta tapahtuu ikäryhmiä sekoittavissa kokoonpanoissa.

4. Kirjojen sijasta jokaisella oppilaalla on koulun tarjoama tablettitietokone. Sen avulla haetaan tietoa pilvipalvelimilta ja siihen ladataan oppisisällöt.

5. Eri oppiaineissa tehdään projekteja koulun ulkopuolisten organisaatioiden kanssa tavoitteena juurruttaa oppisisältöjä käytännön tekemiseen. Yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi teatterit, kansalaisjärjestöt, yritykset ja kunnallinen vanhustenhuolto.

6. Osa jokapäiväisestä koulunkäynnistä voidaan tehdä virtuaalitodellisuudessa.

Jos haluamme pysyä kehityksen huipulla, yksinomaan oppisisältöjen muuttaminen ei riitä. Pitää olla valmiutta puuttua myös rakenteisiin ja totuttuihin käytäntöihin. On muutettava sellaista, joka ei enää vastaa muuttuneen todellisuuden ja muuttuneen toimintaympäristön tuomiin haasteisiin.

Arvoisa seminaariväki, lopetan puheeni konkreettisella opetuksella, jonka suurlähettiläs jakoi meille sivistysvaliokunnan jäsenille kun olimme palaamassa Japanin matkaltamme:  ”Tärkein asia, mitä te päättäjinä voitte Suomen eteen tehdä on, että muistatte pitää hyvää huolta opettajista ja maksaa heille kunnon palkka. Vain siten Suomi pärjää maailmalla”.

Hyvä kuulijat, peruskoulun varhaislapsuus ja murrosikä ovat takana. Nyt on kertynyt kokemusta ja viisautta, joita on käytettävä hyväksi. Toivotan onnea, menestystä ja kehitystä nelikymppiselle peruskoululle!