Archive for the ‘Koululiikunta’ Category

Kuntotestit – kovaa kilpailua vai henkilökohtainen haaste?

Maanantai, Syyskuu 3rd, 2007

Koululiikunnan tärkein tavoite on ohjata oppilasta itse kehittämään toimintakykyään. Omaa kuntoa arvioidessa on kuntotesteistä paljon apua. Usein kuntotestit liitetään kuitenkin kilpailuun ja suorituspaineisiin. Silloin ne saavat tyypillisesti negatiivisen latauksen.

Opetusneuvos Tuulamarja Huismanin vuonna 2003 keräämä laaja tutkimusaineisto valottaa yhdeksäsluokkalaisten kunnon tasoa ja asennoitumista koululiikuntaan. Aineistosta ilmenee, että nuoret suhtautuvat koululiikuntaan myönteisesti. Monen nuoren mukaan liikunnan parhaita puolia ovat muuna muassa yhdessä tekeminen sekä kehittyminen ja haasteet. Toisinaan tytöt kuitenkin pitävät epäonnistumista, kilpailua ja testausta liikunnan huonoina puolina.

Yksinkertaistaen voi siis sanoa, että koululiikunnassa kilpailu voi olla kurjaa, mutta haasteisiin tarttuminen kivaa. Opettajan tehtäväksi jää siis tarvittaessa markkinoida kuntotestit nuorille haasteina, ei kilpailuna. Silminkääntötemppuna tämä ei onnistu, vaan tarvitaan asennemuutosta.

Kuntotestit kannattaa nähdä oppilaan henkilökohtaisen kehittymisen välineenä. Ne suovat hänelle mahdollisuuden vertailla omia tuloksiaan ja iloita omasta kehityksestään. Tarkoitus ei ole kilpailuttaa oppilaita keskenään eikä nolata ketää suuren yleisön edessä.

Testauksen ei tarvitse aina olla opettajajohtoista, vaan nuoria kannattaa ohjata ja kannustaa testaamaan suorituksiaan itse tai kaveriporukassa. Itsearvioinnin opetteluhan kuuluu opetussuunnitelmaan, ja siitä on hyötyä läpi elämän.

Oppilaista kannattaa kannustaa harjoittelemaan testaamista myös lähimmässä kaveripiirissään. Silloin testit auttavat nuorta kehittämään sosiaalisia taitoja, kuten erilaisuuden hyväksymistä, toisten kannustamista ja positiivisen palautteen antamista. Taitava opettaja saa silloin yhdellä iskulla monta kärpästä.

Aktiivista alkusyksyä toivottaen,

Raija Vahasalo
KLL:n puheenjohtaja
kansanedustaja

Pääkirjoitus, Koululiikunta 4/2007

Suomalainen siesta tuo tehoa välituntiliikuntaan

Tiistai, Huhtikuu 17th, 2007

Välituntiliikunta on oleellinen osa koulupäivää. Sen avulla oppilaat tutustuvat lajeihin ja leikkeihin, täyttävät päivittäisen liikuntasuosituksen ja kehittävät monenlaisia sosiaalisia taitoja. Liikunnan positiivinen vaikutus oppimistuloksiin on myös kiistaton.Koska liikunta tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, olisi koululaisten tärkeää liikkua ainakin tunnin verran päivässä, kuten suositus kuuluu. Monelta tämä ei kuitenkaan onnistu ilman koulun tukea. Olemme nähneet, että lasten ja nuorten ylipainoisuus on nousussa. Sen seuraukset niin yksilön elämänlaadulle kuin kansanterveydellekin voivat muodostua vakaviksi.

Välituntiliikunnan ongelmana on kuitenkin ollut se, ettei vartissa pääse jyvälle uusista tekniikoista tai saa pystyyn kunnon peliä. Puuhat pirstaloituvat, ja toistuva pukeutumisrumba ärsyttää sekä oppilaita että välituntivalvojia.

Siksi olisikin suositeltavaa koota osa välitunneista päivän keskelle siestaksi, niin kuin useissa kouluissa on jo tehty ympäri maata. Ruokailun sisältävät siesta voivat hyvin kestää tunnin tai pidempäänkin. Näin välituntiliikunnan harrastaminen helpottuu ja tehostuu, sekä yläkoulun oppilaat toivottavasti innostuvat välituntiliikunnasta uudestaan. Olisi myös suotavaa, että siestasta muodostuisi opettajillekin aito mahdollisuus happihyppelyyn.

Siestan aikana voivat liikuntakerhot kokoontua ja houkutella lisää oppilaita mukaan toimintaansa. Toisaalta lapsille tulee antaa mahdollisuus myös omaehtoiseen liikuntaan. Silloin aikuisen osaksi jää välineiden käytön ja sääntojen neuvominen sekä leikkien hienovarainen ohjailu.

Taka-alalta käsin opettaja voi ohjata oppilaita hyväksymään erilaisuutta niin, ettei ketään jätetä välitunnilla joukon ulkopuolelle. Siestakäytännön ja välituntiliikunnan kehittäminen onkin yksi mainio keino parantaa kouluviihtyvyyttä ja vähentää koulukiusaamista.

Nyt kaikki siestalle siis!

Raija Vahasalo
Raija Vahasalo
KLL:n puheenjohtaja
Pääkirjoitus, Koululiikunta 3/2007