Archive for the ‘Kolumni’ Category

Kansanedustaja Vahasalo: Tiet rapistuvat – mikä neuvoksi?

Lauantai, Syyskuu 1st, 2018

Porkkalantie on huonossa kunnossa koko matkan.

Kuntalaiset ovat olleet minuun paljon yhteydessä tiestömme surkeasta kunnosta. Johtaja Tuovi Päiviö kertoi, että myös ELY-keskukseen on tullut paljon valituksia, erityisesti Porkkalan ja Masalan heikossa kunnossa olevista teistä. Palautetta on tullut varsinkin sen jälkeen, kun ajoratamerkinnät maalattiin kuoppien päälle.

Teiden kunto puhututti myös Kirkkonummipäivänä järjestetyssä MC Porkkalan tapahtumassa. Pölynsidonnan ja huonojen paikkausten aiheuttama liukkaus ovat erityisesti motoristien huolia, mutta eläinkolarit, vaaralliset liittymät ja huonokuntoiset pinnoitteet ovat kaikkien yhteisiä ongelmia.

Nykyrahoitus ei riitä

Valtion rahoja on osoitettu riittävästi vain valta- ja kantateiden päällysteiden uusimiseen. Sen johdosta alempi tieverkko rapistuu silmissä.

Päällystetöistä päätetään kerran vuodessa keväisin. Tänään ei tiedetä, mitkä tiet kunnostetaan ensi vuonna. Kunnostettavien teiden valintaan vaikuttavat tekniset kriteerit ja mittaukset. Päätöksissä huomioidaan myös liikennemäärät ja elinkeinoelämän tarpeet.

Rahan vähyyttä kuvastaa hyvin se, että ELY-keskuksen alueella, joka siis sisältää Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen ja Uudenmaan maakunnat, on tällä hetkellä menossa vain kolme kevyen liikenteen hanketta: Kirkkonummen Lapinkylässä, Porvoossa ja Sipoossa. On lottovoitto, että yksi meidän kohteistamme on mukana.

Lähivuosien hankkeita ovat Kehä III:n valaistus välillä Kauklahti – Kt 51, Lapinkylästä Siuntioon menevän maantie 1130:n parantaminen sekä Pikkaraisenpuron silta maantiellä 110. Myös Veikkolan meluaidan rahat ovat budjetissa.

Luvattu lisärahoitus ei kata vanhaa korjausvelkaa

Uutta rahaa perusväylänpidolle luvataan vasta vuonna 2022, yhteensä 300 miljoonaa euroa. Tilanne on kestämätön, sillä korjausvelka kasvaa joka vuosi 100 miljoonalla eurolla. Korjausvelka maanteiden, ratojen ja laivaväylien osalta on 2,5 mrd euroa. Tällä hallituskaudella parannustöihin on ohjattu vajaat miljardi euroa ja korjausvelka on saatu pysäytettyä. Kuitenkin varattu lisäraha loppuu tänä vuonna ja korjausvelka alkaa taas kasvaa. On välttämätöntä saada lisärahoitusta huonoimpien teiden kunnossapitoon. Muuten lisälasku paisuu kohtuuttomuuksiin. Suomen koko tieverkon pituus on 454 000 km. Siitä Liikenneviraston vastuulla on 78 000 km ja katuverkkojen 26 000 km. Päällystettynä on noin 65 prosenttia teistä.

Uudet rahoitusajatukset tarpeen

Ministeriössä liikennehankkeille mietitään uusia rahoitusmalleja, sillä valtion budjettivarat eivät koskaan tule riittämään koko tiestön ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Hallitus käynnisti keväällä 2016 liikenneverkkoselvityksen. Ministeriön hahmottelema yhtiömuotoinen malli kuitenkin ajautui umpikujaan, joten nyt ollaan takaisin lämmittämässä vanhoja ajatuksia.

Mielestäni ”uudet rahoitusmallit”, kuten tietullit, eivät saa muodostua lisäveroiksi, joilla tilkitään yleisbudjettia. Ehkä mallia pitää ottaa Ruotsista, jossa tieverkostoa korjataan lähes 17 miljardin euron EU-rahoituksella. Sen rinnalla Suomen runsaan 200 miljoonan euron hankkeet vaikuttavat näpertelyltä.

Luota Keynesiin!

Pellervon taloustutkimus PTT selvitti vuonna 2016 valtioneuvoston toimeksiannosta talouspolitiikan säännöstöä ja julkisten investointien rahoitusta. Tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit taantuman aikana ovat erityisen kannattavia, vaikka ne tehtäisiin velkarahalla. Investointi, joka vastaa yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta, tuottaa jo toteutusvuonna 1.5 prosentin kasvun ja 3 prosenttia neljän vuoden kuluttua. Keynesiläinen talouspolitiikka toimii. Tiivistetysti: populistit haluavat investoida silloin, kun rahaa tulee; valtiomiehet silloin, kun se on viisasta.

KS 30.8.2018

Raija Vahasalo: Lukio antiikin Akatemian nykyversioksi

Maanantai, Huhtikuu 21st, 2014
Lukiolla on oma erityinen paikkansa koulutusjärjestelmässämme.  Se toimii väylänä korkeakouluihin ja takaa laajan yleissivistyksen.  Siksi on tärkeää kehittää lukiota niin, että lukiolaiset saavat myös tulevaisuudessa kaikki tarpeelliset tiedot ja taidot kolmen vuoden aikana.
Lukion tulee antaa vahva, laaja-alainen yleissivistys. Onko yleissivistys muuttunut? Varmasti yleissivistys koostuu edelleenkin riittävän vahvasta tietopohjasta eri tieteenaloilta, äidinkielen monipuolisesta hallinnasta, kulttuurin ja historian tuntemuksesta, hyvästä kielitaidosta sekä sydämen sivistyksestä – kyvystä ottaa muut huomioon sekä arvostaa erilaisia mielipiteitä.
Nykyisin yleissivistykseen kuuluu myös taidot; taidot ajatella kriittisesti, taidot hallita monitasoisten ja toisiinsa limittyneiden ilmiöiden ja ongelmien ratkaisun vahvan tietopohjan ja taidot oppia uutta. Nykymenon on uudistuttava, jotta siirrymme viipymättä lyijykynä-lukiosta tämän päivän tieto- ja viestintätekniikkaan.
Lukiomme on muututtava niin, että jo lähitulevaisuudessa nuoret oppivat kokonaisuuksien hallintaa ja oppiminen on ilmiöpohjaista. Opetussuunnitelmien on tuettava tätä.  Uudet innovaatiot syntyvät rajapinnoilla. Siksi kokonaisuuksien ymmärtäminen on välttämätöntä.  Ilman harjoittelua sitä ei kuitenkaan opita.
Helpompaa olisi, jos uudenlainen oppimistapa omaksutaan jo perusopetuksessa. Nyt koulutusta uudistetaan latvasta tyveen. Järjestys on aivan takaperoinen ja työn tulisi tapahtua päinvastaisessa järjestyksessä.  Viime vaalikaudella perusopetuksen tuntijakotyöryhmä, jossa itsekin vaikutin, ehdotti peruskouluun opintoja eheyttäviä ja ilmiöpohjaisempaa oppimista.  Koska sitä ei poliittisista syistä saatu toteutettua, samaa yritetään nyt saada yleissivistävään koulutukseen lukion kautta. [..]
Lue lisää: Blogi Kokoomusnaiset.fi 21.4.2014

Vasta pakkasen jälkeen putketkin halkeavat!

Lauantai, Helmikuu 12th, 2011

Oppositio jätti SDP:n johdolla eduskunnalle välikysymyksen tuloeroista. Välikysymyksestä väiteltiin täysistunnossa perusteellisesti. Keskiviikkona välikysymyksen väitteet äänestettiin nurin äänin 112–70.

* * * * *

Välikysymyksen perusväitteen mukaan nykyisen hallituksen politiikka on kasvattanut tuloeroja Suomessa. Tilastokeskuksen tulonjakotilastot ja faktat eivät tue millään tavalla tätä väitettä. Kaikkina niinä vuosina, kun nykyinen hallitus on ollut vaikuttamassa valtion budjettiin, tuloerot ovat pienentyneet. Tämä koskee myös vuotta 2008, jolloin ei vielä ollut mitään tietoa lamasta.

Tuloerojen lisäksi välikysymys kritisoi kohtuutonta tulojen kasvua ylimmissä tuloluokissa. Tilastokeskuksen mukaan suurituloisimman prosentin käytettävissä olevat reaalitulot ovat vuodesta 2007 lähtien pudonneet yli 25 prosenttia. Samalla ajanjaksolla eniten ansaitsevan kymmenyksen tulot ovat supistuneet 10 prosenttia. Ei kovin kohtuutonta kasvua!

* * * * *

Tällä hallituskaudelle tulonsiirtoja eli pienimpien sosiaalisten etuuksien korotuksia on tehty 750 miljoonan euron edestä. Tätä kannattaa verrata siihen, että edellisen hallituskauden aikana eli nousukaudella perusturvaetuuksiin käytettiin 250 miljoonaa euroa, vain kolmasosa nykyisestä.

Uusimman tutkimuksen mukaan entistä harvemmalla on vaikeuksia rahoittaa pakolliset menonsa. Erittäin sosiaalista ja yhteiskunnan heikoimpia tukevaa!

Kansaneläkkeiden tasoa korotettiin vaalikauden alussa. Se nosti myös pieniä työeläkkeitä. Pientä
eläkettä saavien eläke nousi yli 50 euroa kuukaudessa. Ensi kuussa voimaan tulee takuueläke, joka nostaa pienimmät eläkkeet 100–160 eurolla kuukaudessa.

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen, erityishoitorahan sekä sairauspäivärahojen ja kuntoutusrahan
vähimmäistaso on korotettu työmarkkinatuen tasolle. Korotus on noin 170 euroa kuukaudessa.
Maaliskuussa myös lapsilisät, kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki sidotaan indeksiin.

Opintorahoja on korotettu 15 %:lla ja opintotuen tulorajoja on nostettu 30 %. Todella paljon on tehty, mutta vielä on paljon tehtävää.

* * * * *

Oikeudenmukaiseen sosiaalipolitiikkaan taitaa päteä sama asia kuin huonosti eristettyihin vesijohtoihin pakkasella. Vesijohto jäätyy silloin, kun on hyytävä pakkasjakso. Vasta, kun sää lauhtuu ja jäätulppa halkaisee putken, vika havaitaan ja huudetaan apuun putkimiestä.

Eristeet pitäisi kuitenkin asentaa hyvän sään aikaan.

RAIJA VAHASALO
kansanedustaja
raija.vahasalo@eduskunta.fi

Kirkkonummen Sanomat 12.2.2011

Isät, lukekaa lapsillenne!

Sunnuntai, Joulukuu 12th, 2010

Me kaikki sivistysalan ihmiset olemme odottaneet jännittyneinä tuloksia vuoden 2009 PISA-tutkimuksesta. Olemmeko edelleen menestyjiä, olemmeko onnistuneet kouluttamaan nuoremme maailman huipulle?

Tiistaina kello 12 julkaistut tulokset ja arviot niistä ovat olleet yhtä aikaa helpotuksen ja huolen aihe. Olemme yhä paras vertaistemme joukossa. Edelleen Suomea suositellaan mallimaaksi kaikille niille, jotka haluavat kehittää omaa koulutustaan. Silti tulokset antavat aiheita myös huoleen.

Erityistä kiitosta raportissa annetaan suomalaisille opettajille: Opettajat valitaan ikäluokkansa parhaimmistosta ja heille annetaan hyvä koulutus. Yhdistelmä vapautta, itsenäisyyttä ja keskinäistä luottamusta tuottaa hyviä tuloksia.

* * * * *

Suomessa erot koulujen välisissä oppimistuloksissa ovat kasvaneet, vaikka erot ovat edelleen pieniä. Syy saattaa olla yksinkertainen. Joissakin kunnissa lapset voivat peruskoulun aikana saada jopa 500 tuntia vähemmän opetusta kuin koulutuksesta paremmin huolehtivissa kunnissa. Uudessa tuntijakoehdotuksessa tätä epätasa-arvoa pyritään korjaamaan. Toivottavasti korjaus kelpaa kaikille hallituspuolueille. Kaikilla lapsilla pitää olla oikeus yhtä hyvään opetukseen asuinpaikasta riippumatta!

* * * * *

Poikien vähäinen kiinnostus lukemiseen on huolestuttava asia. Mittausten mukaan tytöt ovat lukutaidossa jopa 1,5 vuotta poikia edellä. Ero on todella huolestuttava suuri! Lukeminen, luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen ovat keskeisiä menestyksen avaimia alalla kuin alalla.

Uskon, että kiinnostus lukemiseen ja kirjoihin pitää herättää kotona. Koulussa on vaikea herättää samaa innostusta ja antaa samaa mallia. Mallioppiminen on vahvin mahdollinen kannuste. Poikien tulevaisuuden kannalta onkin tärkeää saada isät mukaan lukutalkoisiin. Jouluna on hyvä aloittaa. Isät, lukekaa lapsillenne!

Kolumni, Kirkkonummen Sanomat 12.12.2010

Sivistysvaliokunta Englannin keväässä, osa II

Sunnuntai, Maaliskuu 29th, 2009

Sivistysvaliokunnan matkalla Englantiin yksi tärkeimmistä vierailukohteista oli Oxfordin yliopisto. Olemme juuri aloittaneet Suomessa uuden yliopistolakiehdotuksen käsittelyn. Oli tärkeää saada vertailupintaa yhdestä maailman arvostetuimmasta yliopistosta. Samanlaisen menestyksen
mahdollisuuden haluamme antaa suomalaisille yliopistoille.

Oxfordin yliopisto antoi hyvän kuvan itsestään. Hämmästykseksemme opiskelijoita ei vierailumme aikana näkynyt juuri missään. Kysyinkin syytä siihen. Kaikki olivat kuulemma ankarasti opiskelemassa.

Systeemi Oxfordissa ja Cambridgessa on erilainen kuin muualla. Jokaisen on kuuluttava johonkin collageen ja tiedekuntaan. Collage huolehtii asumisesta, vapaa-ajan aktiviteeteista, ruuasta ja tutor-toiminnasta. Siellä annetaan undergraduate-koulutus ja yliopiston puolella ylemmän tason graduate-koulutus. Tosi monimutkainen ja historiaa henkivä systeemi! Periaate on, että opiskelijasta pidetään huolta ja ohjataan yksilöllisesti. Vastineeksi opiskelijat tekevät lujasti töitä.

Yliopiston rahoitus tulee osittain valtiolta, mutta omaan varainkeräykseen satsataan paljon. Yliopisto pitää tiivistä yhteyttä vanhoihin opiskelijoihin ja muihin tahoihin, järjestää tapahtumia jne. Sitten myöhemmin yhteydenpitoon liittyy pyynnöt lahjoituksista. Pienetkin summat kelpaavat. Kokemuksen perusteella vasta se 12. lahjoitus on suurin. Parhaaksi keräyskeinoksi on todettu henkilökohtainen käynti lahjoittajan luona, silloin on 95 % varmuus saada rahaa. Matkamme aikataulu oli ylitiukka.

Tutustumiskohteita oli paljon ja siirtymisiin oli varattu liian vähän aikaa. Lontoon ruuhkat olivat suuri haaste. Joskus jätimme bussin ruuhkaan seisomaan ja lähdimme kävellen määräpaikkaan.

Sivistysvaliokunnalle oli matkan aikana varattu yksi ns. “vapaailta” eli sivistävä vierailu Mamma mia -musikaalissa, Prince of Wales Theatressa. Kulttuuri kuuluu valiokuntamme asialistaan. Fantastinen kokemus, joka tosin alkoi teknisillä ongelmilla. Näyttelijät levittelivät käsiään ja pahoittelivat: “Can not continue”. Katsomossa lähtivät jäätelönmyyjät heti liikkeelle. Kun esitys pääsi jatkumaan, rennosti pukeutunut nuori yleisö eli täysillä mukana. Varsinkin näytelmän loppupuolella yleisö tanssi ja lauloi innolla yhdessä näyttelijöiden kanssa.

Jos musikaali edusti optimismia ja positiivista mielialaa, toista ääripäätä edusti tieto paikallisesta terrorismista. Kuulimme, että kuningaskunnassa on jatkuvasti meneillään 30–40 terrorihanketta, jotka poliisi yleensä ehtii – onneksi – torjumaan ennen toteutusta.

Maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaan ei selvästi ole onnistunut alueilla, joilla valtakunnan lain ja poliisin sijasta toimivat sharia-tuomioistuimet. Ehkä opittavaa meillekin.

RAIJA VAHASALO
kansanedustaja
eduskunnan sivistysvaliokunnan pj.

Kolumni, Kirkkonummen Sanomat 29.3.2009

Sivistysvaliokunta Englannin keväässä, osa I

Torstai, Maaliskuu 19th, 2009

Eduskunnan sivistysvaliokunta vieraili viime viikolla Lontoossa ja Oxfordin yliopistossa. Halusimme perehtyä, miten kuningaskunnassa on järjestetty koulutusasiat varhaiskasvatuksesta korkeimpaan koulutukseen. Koska matkajärjestelyistä oli sovittu jo viime syksynä, päädyimme tahtomattamme olemaan sivussa aivan kuumimmista Lex Nokia -äänestyksistä ja eläkekeskusteluista.

Lontoossa näytti olevan kevät, vaikka siltä ei tuntunut. Me suomalaiset hämmästelimme kynnet sinisinä sitä, miten paikalliset pärjäävät T-paidoissa. Olisipa edes sisätiloissa ollut lämmin! Krookukset kyllä kukkivat kauniisti ja kasvit vihersivät.
 
Kuningaskunnassa on aivan samat tarpeet kuin meilläkin. Kun tapasimme paikallisen opetusministerin, The Rt Hon Jim Knight MP, Minister of State for Schools and Learners, DCSF:n, hän kertoi suurimmaksi haasteekseen nostaa koulutuksen tasoa. Erityisenä tarpeena oli pienentää yksilöiden välisiä osaamisen eroja. Suurin huolenaihe olivat “white working class boys”, eli valkoiset työväenluokan pojat, joilla on heikoimmat oppimistulokset. Mahtipontisesta tittelistään huolimatta ministeri osoittautui leppoisaksi ja mukavaksi mieheksi.

Julkisissa kouluissa luokkakokoa ei meikäläiseen tapaan pidetä ongelmana, siitä ei edes keskustella. Lopputuloksena ovat isot luokat, joihin integroidaan erityisoppilaat. Sanomattakin on selvää, että homma ei toimi eikä tule toimimaan. Yksityiskouluissa on pienet luokat, yleensä noin 8–14 oppilasta. Lukukausimaksut ovat korkeat ja vaihtelevat kovasti koulusta toiseen. Tavallisilla ihmisillä on vaikeuksia saada lapsiaan hyvään koulutukseen, mutta eipä koulutusta välttämättä edes arvosteta niin paljon kuin meillä. Erot näkyvät selvästi lopputuloksissa. Vain 7 % oppilaista käy yksityiskouluja, kuitenkin yli puolet huippuyliopistojen opiskelijoista on yksityiskoulujen kasvatteja.

Maksuttomaan kouluruokaan suhtaudutaan eri tavalla kuin meillä. Maksuttoman ruuan saavat ne oppilaat, jotka muutenkin ovat luokassa “biggest worries”, eli köyhyyden, kulttuurin ja elintapojen moniongelmaiset. Syrjäytymistä ei siten voida estää panostamalla vain kouluun. Paikalliset ovatkin sitä mieltä, että erot ja syrjäytyminen näkyvät jo vauvan ollessa 22 kk ikäinen.

Suurin käytännön ero oli pakollinen koulupuvun käyttö. The Paddington Academyssa perustelu koulupuvun käyttöön oli niistä seuraavat paremmat käytöstavat: Siisti puku ja perinteet velvoittavat, kun taas pipot ja huput päässä rönöttävistä oppilaista tulisi ongelmia. Pohtimisen arvoinen seikka.

Seuraavassa osassa kerron kokemuksistamme Oxfordin yliopistossa. Ehdottoman kiinnostava paikka, koska sivistysvaliokunta on juuri aloittanut uuden yliopistolain käsittelyn.

RAIJA VAHASALO
Kansanedustaja
Eduskunnan sivistysvaliokunnan
puheenjohtaja

Kolumni, Kirkkonummen Sanomat 19.3.2009

Voihan kansanedustajapojat!

Sunnuntai, Helmikuu 22nd, 2009

Julkisuudessa on esitetty kaikenlaisia väitteitä, joten on syytä muistuttaa muutamasta faktasta.

Ensinnäkin ensimmäinen valtiopäiväteko koskien kantatie 51 -hanketta moottoritieksi oli 1999 tekemäni aloitteet. Sen jälkeen ovat vähitellen muutkin edustajat heränneet hankkeelle.

Toiseksi vain kaksi veteraanikansanedustajaa alueeltamme ei ole koskaan äänestänyt kt51 vastaan. Kyseessä ovat allekirjoittanut ja Christina Gestrin. Me asumme lähinnä tietä ja minä itse käytän sitä joka päivä. Emmehän voisi äänestää niin lähellä sydäntämme olevaa asiaa vastaan! Sen sijaan edustaja Siuntion pohjoispuolelta on ollut äänestämässä kt51:stä nurin, muiden demarien mukana.
Kannattaa muistaa, että talousarvioaloitteiden varsinainen merkitys on nostaa tärkeät hankkeet muiden edustajien ja median tietoisuuteen ja mieliin. Varsinainen lobbaus tehdään muualla. Olen keskustellut kantatie 51:stä niin monta kertaa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ja istuntosalissa lähelläni istuvan liikenneministeri Anu Vehviläisen kanssa, että he muistavat asian jo yhdestä katseesta. Jyrki Katainen nimittikin jo kt51:n “Raksun tieksi”. Toivottavasti hän pääsee pääministerinä vihkimään moottoritien käyttöön vuonna 2013.

Kolmanneksi Risto Nikua on turha moittia, koska Niku on oikeassa historian suhteen. Jos punamultahallitus ei olisi päättänyt nostaa Tampereen ohitustien ja Oulu-Korvenkylä -tien rakentamista ohi etukäteen sovitun listan, olisi kt51 ehkä jo lähes valmis.

Neljänneksi on aivan hullua, että edustajapojat kinaavat keskenään siitä, mitä he sanoivat toisilleen istuntosalissa puheeni aikana. Pidin lisätalousarviokeskustelun aikana normaalia kiitospuhetta kt51:stä. Kun kerroin täysin neutraalisti tuoreista onnettomuustilastoista, edustaja Saarinen huusi välihuutona, että “Menee teidän piikkiinne aika paljon!”. Sen jälkeisestä, edustajien Saarinen ja Lehti välisestä sanailusta ei minulla ole tietoa. Niin että voihan pojat! Miehet kinatkoot keskenään. Me naiset hoidamme hommat omalla energiallamme.

Kun nyt kantatie on hoidossa, on jo aika siirtyä eteenpäin. Ensi viikolla alkaa eduskunnassa uuden ja historiallisen yliopistolainsäädännön käsittely. Siinä riittää tunteita ja intohimoja koko kevääksi.

Raija Vahasalo
kansanedustaja
raija.vahasalo@eduskunta.fi

Kolumni, Kirkkonummen Sanomat 22.2.2009

Pääministeri Katainen vihkii uuden moottoritien käyttöön?

Torstai, Helmikuu 5th, 2009

Taas yksi tärkeä tavoite eduskunnassa on saatu päätökseen, nimittäin kt51:n rakentaminen moottoritieksi Kirkkonummen ja Kivenlahden väliltä. Ilouutinen siitä, että hallitus sisällytti rakennustöiden aikaistamisen elvytysbudjettiin, tavoitti minut junasta. Olin parhaillaan palaamassa puhematkalta Tampereelta.

Uutinen toi kovasti uutta sähköä päivään. Varmistin pikaisesti uutisen
pitävyyden valtiovarainministeri Kataisen erityisavustajalta ja lähetin
Kataiselle lämpimät kiitokset koko alueen ihmisten puolesta. Jyrki Katainen onkin luvannut jo saapua vihkimään uuden moottoritieosuuden käyttöömme, kun se valmistuu vuonna 2013, toivottavasti silloin pääministerin asemassa.

* * * * *

Päätös rakentamisen aloittamisesta osuu sopivasti hankkeen eduskuntataustan kymmenvuotisjuhliin – vt1 saaminen moottoritienä Turkuun kesti muuten paljon kauemmin. Eduskunnan arkistosta löytyy 12. huhtikuuta 1999 päivätty toivomusaloitteeni, jossa vaadin, että “hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin nopeuttaakseen kantatien 51 muuttamista moottoritieksi välillä Kivenlahti-Kirkkonummi” ja vastaava talousarvioaloite jätettynä 15.9.1999 vuoden 2000 budjettia varten. Sen jälkeen ovat muutkin edustajat aktivoituneet. Myös RKP puolueena oli sitoutunut ajamaan hanketta.

* * * * *

Asian läpimenoon on tarvittu joka ikisen tukea. Pelkät jokavuotiset aloitteet eivät tietenkään ole riittäneet, vaan asiasta on pitänyt puhua jokaisella foorumilla ministereiden lobbaamisen lisäksi. Yksi tärkeimmistä on ollut Uudenmaan liiton hallitus, joka antaa vuosittain lausuntoja Uudenmaan tiehankkeista tiehallinnolle. Ylemmät tahot kuuntelevat tarkkaan, mitä maakunnat lausuvat. Sen lisäksi Uudenmaan ja Helsingin kansanedustajien neuvottelukunta on seissyt asian takana, samoin Läntisen Uudenmaan kunnanjohtajat ja kansanedustajat. Lämmin kiitos myös kaikille alueen asukkaille, jotka ovat puhuneet asiasta eteenpäin ja tukeneet pyrkimyksiämme!

* * * * *

Hanke ei ole ollut helpoin ajettava. Muualta Suomesta tulevilla
kansanedustajilla on ollut vaikea hahmottaa tien tärkeyttä. “Kulje junalla!”
on ollut yleisin vasta-argumentti. “Espoon jälkeen alkaa vain Kirkkonummen metsät. Ei sinne metsään moottoritietä tarvita”. Monen on ollut vaikea nähdä hankeen valtakunnallista merkitystä ja miten se vaikuttaa koko läntisen Uudenmaan kehittämiseen. Myös Uudellamaalla itsellään on ollut monta kärkihanketta, jotka suuren teollisuuden ja asukasmassan tukemina pyrkivät kiilaamaan ohi.

* * * * *

Faktat ovat kuitenkin olleet vahvasti puolellamme. Yksinomaan
hyöty/kustannus-suhde uudella kustannusarviolla on 3,2 (saattaa olla jopa 4,1), joka on maan korkeimpia. Se tarkoittaa sitä, että jos hankkeeseen satsataan 1 euro, yhteiskunta saa siitä 3,2 euroa takaisin. Myös liikennemäärät ja onnettomuudet ovat puhuneet karua kieltään.

Pian päästään aloittamaan suunniteltujen uusien asuinalueiden rakentaminen. Kevyen liikenteen olosuhteet paranevat.

* * * * *

Kantatien kunnostus oli Liikennepoliittisessa selonteossa päätetty aloittaa
2010. Onkin hienoa, että aloitus saatiin mukaan elvytyspakettiin, vaikka
suuremmat rakennustyöt aloitetaankin vasta ensi vuonna. Nyt on tärkeää tehdä huolellisesti kilpailutus, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Rakentamisen lisäksi urakoitsija sitoutuu tien ylläpitoon 15 vuodeksi.

* * * * *

Työ ei lopu. Nyt on jo uusien haasteiden aika. Koska tiemäärärahojen saaminen kestää vuosikausia, täytyy tarttua ripeästi uusiin haasteisiin, esimerkiksi moottoritieparannus välille Kirkkonummi – Siuntio. Veikkolalaiset ovat odottaneet puolestaan meluaitaa, joka ei tule viemään melua kokonaan mutta helpottaa tilannetta.

Lähetämme kiitokset valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle,  liikenneministeri Anu Vehviläiselle ja koko maan hallitukselle hyvästä päätöksestä!

Raija Vahasalo
kansanedustaja

Kolumni, Kirkkonummen Sanomat 5.2.2009

Kuntapäättäjät kohdentamaan koulurahoja

Perjantai, Marraskuu 21st, 2008

Muistan opettajaurani raskaimman vuoden edelleen lähes sumun läpi. Tuoreella opettajalla oli lähes kolmenkymmenen oppilaan luokka, mukana haastavia lapsia. Kaikki selvisivät siitäkin vuodesta. Olisin silti kaivannut toivon pilkahdusta luokan jakamisesta pienemmäksi.

Mikään asia ei ole tullut kentältä yhtä suurena ja selkeänä viestinä kuin toive saada opetusryhmäkokoja pienemmiksi. On selvää, että yhden opettajan resurssit eivät riitä, kun yli 30 aikuisennälkäistä innokasta oppijaa haluaa opettajan jakamattoman huomion. Oppimisen laatuun, kouluviihtyvyyteen ja oppimistuloksiin voidaan vaikuttaa juuri sillä, montako päätä luokassa istuu.

Ihan tutkimustuloksiin vedoten väitetään, ettei ryhmäkoolla ole merkitystä. Jokainen opettaja tietää kuitenkin totuuden nahoissaan. Lisäksi on sentään ilmestynyt päinvastaisiakin tutkimustuloksia. Suurin hyöty oppilaille pienemmistä ryhmistä saadaan erityisesti alaluokilla. Siellä ovat muutenkin ne suurimmat ryhmäkoot lukioiden lisäksi. On hyvä, että hyöty on tullut todistetuksi – ainakin muita ihmisiä kuin opettajia varten.

Opetusryhmäkokojen pienentämistä on vaadittu hallitusohjelmassa, Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, meillä sivistysvaliokunnassa, OAJ:ssä ja muuallakin. Tahtotila on yhteinen.

Ensi vuonna opetusryhmäkokojen pienentämiseen annetaan 16 miljoonaa euroa. Summaa on moitittu liian pieneksi, mutta kun uusi ja ylimääräinen raha kohdennetaan oikeisiin kipupisteisiin, se riittää hyvin. Oleellinen paino onkin sanalla ”kohdentaminen”. Kohdentaminen on nyt uusien kuntapäättäjien vastuullisilla harteilla. Heidän tulee havaita, että valtionosuuksina annettava summa, noin 30 euroa perusoppilasta kohti, täytyy ohjata aktiivisesti opetusryhmien pienentämiseen. Raha ei mene itsestään koulupuolelle.

Kunnissa on monia keinoja noudattaa kohdennustahtoa: jakotunteja lisää, enemmän tuntiopettajia tai jopa vakinaisten opettajien rekrytointia. Raha riittää moneen. Lisäksi kunnissa on nyt tarkka tieto opetusryhmien koosta ja ongelmakohdista. Kannattaakin ottaa yhteyttä oman kuntansa päättäjiin ja vaatia, että he valvovat rahojen ohjaamista niille tarkoitettuun kohteeseen. Tämä on tärkeää sekä opettajien että oppilaiden kannalta.

Eikö sitten olisi helpompaa rajata lainsäädännöllä opetusryhmäkokoja? Tehdään laki, jossa vaaditaan, että alaluokilla saa olla korkeintaan 15 oppilasta ja yläluokilla 20. Helppo homma, mutta mennäänkö kuitenkin ojasta allikkoon? Jo tällä hetkellä erityisluokilla on lakisääteinen raja, joka käytännössä ylittyy mennen tullen. Auta armias, jos erityisluokalla on niin sanottu vapaa paikka. Se ei vapaana kauan pysy.

Myös päivähoidon puolella on tiukasti määritelty, montako lasta per aikuinen saa olla. Sekään ei pidä. Lapsia laitetaan jatkuvasti ylipaikoille ja luotetaan, että osa on kuitenkin poissa. Maksimista on tullut minimi. Opetukseen sellainen kaavamainen malli ei sovellu. Opetusryhmissä joskus 30 oppilasta on sopiva koko, joskus viisikin on liikaa. Täytyy olla tilaa terveen järjen käytölle.

Jos luokkakokorajoja ei laiteta lakiin, mikä muu käy ratkaisuksi? Lisäraha tietysti auttaa, mutta myös muuta on luvassa. Liisa Sourin johtamassa työryhmässä valmistellaan opetuksen laatukriteereitä, joiden pitäisi valmistua ensi vappuun mennessä. Tällaisia laatukriteereitä kunnille ja kouluille ei aikaisemmin ole ollut olemassa. Odotukset niiden suhteen ovat korkealla, koska ne ohjaavat resursseja opetukseen.

Kunnille on annettu jälleen uusia kipinöitä opetuksen laadun parantamiseksi. Nyt täytyy pitää huolta siitä, että ne muuttuvat sellaisiksi pilkahduksiksi sumussa, että koko koulumaailma kirkastuu.

Kirjoittaja on eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja

Opettaja 21.11.2008

Mistä on kouluviihtyvyys tehty?

Torstai, Lokakuu 23rd, 2008

.. jos ei sokerista ja kukkasista tai koiranhännän tupsukoista, niin sitten pienen ryhmän puuhasista, osaavista hyppysistä ja KiVan koulun kuulumista.

* * * * *

Suomalaisten lasten ja nuorten lähtökohdat ovat huippuluokkaa. Meillä on kattava kouluverkko, pätevät opettajat ja hyvät opetussuunnitelmat. Suomalaisnuoret pärjäävät erinomaisesti kansainvälisissä oppimistulosten vertailuissa.
Kouluviihtyvyys sitä vastoin on Suomessa erittäin alhainen. Tutkimusten mukaan voidaan puhua suorastaan yleisestä kouluviihtymättömyydestä. Mitä voimme tehdä?

* * * * *

Monessa kunnassa opetusryhmät ovat olleet jo vuosia liian suuria, jolloin oppilaiden erityistarpeiden huomioiminen on vaikeaa. Meillä Kirkkonummella asiat ovat suhteellisen hyvin, mutta parannuskohteitakin löytyy. On työlästä pysyä opetussuunnitelman tahdissa, jos opettajan aika menee häiriökäyttäytymisen kitkemiseen tai monen oppimisvaikeuksista kärsivän ohjaamiseen. Erilaisten lahjakkuuksien tukemiseen ei silloin myöskään jää aikaa. Käytännössä liian suuresta opetusryhmäkoosta kärsivät kaikki.

Kun luokat ovat tarpeeksi pieniä, rauhattomuus vähenee. Opetusministeriössä onkin meneillään ns. POP-ohjelma (Perusopetus Paremmaksi), jossa valtio suuntaa kunnille ylimääräistä lisärahaa opetuksen parantamiseksi. Ensi vuonna opetusryhmäkokojen pienentämiseen suunnataan lisärahoitusta 16 miljoonaa euroa. Summan kohdentaminen on kuntapäättäjien harteilla.  Sillä saadaan lisää jakotunteja, tuntiopettajia ja jopa uusia virkoja.  Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon päättäjät, nyt herätys!

* * * * *

Toinen keino kouluviihtyvyyden parantamiseksi on taito- ja taideaineiden tuntimäärän lisääminen. Liikunnalla on aivan erityinen merkitys, sillä se lisää niin lasten henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia. Kouluissa kannattaakin pitää päivittäin yksi pidempi välitunti, jonka aikana oppilailla on mahdollisuus terveysliikuntaan. Tarvitsemme myös lisää liikuntakerhoja sekä aamu- ja iltapäivätoimintaa.

* * * * *

Vakavin kouluviihtyvyyden pilaajista on koulukiusaaminen. Peräti yli 16 prosenttia koululaisista ilmoittaa edelleen joutuvansa kiusatuksi säännöllisesti. Kodeissa ja kouluissa on nyt tärkeää puhua kiusaamisen nollatoleranssista ja miettiä keinoja kiusaamisen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi. Yksi suositeltava keino on opetusministeriön aloittama KiVa Koulu –ohjelma. Se on todettu kansainvälisestikin hyvin toimivaksi ja on nyt pilottivaiheen jälkeen laajenemassa valtakunnalliseksi.

* * * * *

Näillä toimenpiteillä koulut ja opettajat saavat aiempaa paremmat mahdollisuudet ongelmien tunnistamiseen ja varhaiseen puuttumiseen. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, sillä ihmisen hyvinvointi ja vastaavasti henkinen pahoinvointi lapsena heijastuu myöhemmin aikuiselämään.

Meidän päättäjien on yhdessä koulujen ja vanhempien kanssa tehtävä kaikki voitavamme sen eteen, että lapsillamme ja nuorillamme on kouluissaan hyvä kasvuympäristö.

Raija Vahasalo
raija.vahasalo@eduskunta.fi

Kolumni KS 23.10.2008