Archive for the ‘Eduskunta’ Category

Schauman-mitalien luovutus

Torstai, Helmikuu 26th, 2015

Kirjaston hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö ja kirjaston johtaja Sari Pajula luovuttivat Schauman-mitalit kansanedustajille Inkeri Kerola ja Raija Vahasalo pitkästä ja ansiokkaasta työstä Eduskunnan kirjaston hyväksi.

Eduskunnan kirjaston hallitus päätti 14.11.1985 lyöttää Henrik Schauman-mitalin. Mitali annetaan tunnustuksena Eduskunnan kirjaston ja Suomen kirjastojärjestelmän hyväksi tehdystä merkittävästä ja pitkäaikaisesta työstä.

Jussi Niinistö, Inkeri Kerola, Raija Vahasal ja kirjaston johtaja Sari Pajula. Kuva linkitetty eduskunta.fi

Ryhtiä varhaiskasvatuslain valmisteluun!

Lauantai, Syyskuu 13th, 2014

TIEDOTE 13.9.2014
Julkaisuvapaa: heti

Päivähoitolain kehittäminen varhaiskasvatuslaiksi vaatii nyt uskallusta. Pääministeri Stubbin hallitusohjelmassa on päätetty jatkaa varhaiskasvatuslain valmistelua ja tästä on pidettävä tinkimättömästi kiinni. Hallituksen on priorisoitava uusi varhaiskasvatuslaki loppuvaalikauden yhdeksi kärkihankkeeksi.

”Hallituksen on nyt istuttava alas ja ripeästi linjattava, miten lainvalmistelu tehdään, jotta se ehtii ajoissa eduskuntaan. Kaikki päätökset eivät vaadi taloudellisia resursseja, vaan tahtoa ja näkemystä. Jo vuonna 2001 yli 100 kansanedustajaa esitti toimenpidealoitteessa tahtonsa uudistaa vanha päivähoitolaki. On käsittämätöntä, että joudumme yhä käymään tätä samaa keskustelua”, ihmettelevät Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) ja eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Raija Vahasalo (kok).

Opetus- ja kulttuuriministeriön on välittömästi ryhdyttävä toimiin ja edettävä lain valmistelussa kaksivaiheisesti, vaativat kokoomusedustajat.

Ensimmäiseksi vaiheeksi tulee ottaa päivähoidon ja varhaiskasvatuksen käsitteiden ja tavoitteiden selkiyttäminen. Lisäksi Opetushallituksen tehtäväksi tulee vahvistaa varhaiskasvatuksen sisällön kehittäminen. Toisessa vaiheessa on hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä sovittava, miten seuraavalla kaudella uudistus viedään maaliin.

Ikivanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi on yksi eduskuntakauden tärkeimmistä tulevaisuutta rakentavista uudistuksista. Suomella ei ole varaa uudistuksen kuoppaamiseen. Laadukas varhaiskasvatus on fiksua koulutuspolitiikkaa, syrjäytymisen ehkäisyä varhaisessa vaiheessa, parasta tasa-arvoa ja hyvän elämän rakentamista jokaiselle lapselle, summaavat kokoomusedustajat.

Edustajien mielestä on myös huolehdittava, että päiväkodeissa on riittävästi lastentarhanopettajakoulutuksen saaneita opettajia vastaamassa pedagogisesta toiminnasta. Nykyisin yliopistoista valmistuu tarpeeseen nähden liian vähän lastentarhanopettajia. Laadukas varhaiskasvatus on viisasta koulutuspolitiikkaa, parasta tasa-arvoa, syrjäytymisen ehkäisyä varhaisessa vaiheessa ja hyvä elämä rakentamista jokaiselle lapselle.

Lisätietoja:

Raija Vahasalo,
kansanedustaja (kok),
eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
(puh. 050 511 3090)

Sari Sarkomaa,
kansanedustaja (kok) ,
opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
(puh. 050 511 3033)

 

Uusi oppiminen: Puheenvuoro eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa 14.11.2013

Torstai, Marraskuu 14th, 2013

Arvoisa puhemies!

Tämän päivän vaahteramäeneemeli ei joudu verstashuoneeseen vuolemaan puu-ukkoja. Häneltä otetaan kännykkä pois päiväksi. Nykyisin lapset ja nuoret elävät jatkuvassa online-tilassa. Miten on koulujemme laita? Ne ovat offline.

Koulupäivä on kuin lentomatka. Aamulla sanotaan: “Sulkekaa kaikki elektroniset laitteenne.” Kuuden tunnin jälkeen saa taas palata maan pinnalle. Silloin saa kytkeä puhelimet ja tabletit päälle.

Digitalisoituminen on muuttanut yhteiskuntamme syvällisesti ja perusteellisesti. Kauppa on siirtynyt verkkoon, musiikki myydään tiedonsiirtona, painetut sanomalehdet kamppailevat jo olemassaolostaan. 20 vuoden päästä useimpia nykyisiä ammatteja ei ole enää edes olemassa.

Tämän päivän ekaluokkalainen siirtyy työelämään vasta vuonna 2025. Mitkä ovat ne tiedot ja taidot, joista on hyötyä työelämässä vielä 2070-luvulla?

Käsitys oppimisesta kaipaa syvällistä uudistumista. Uudistus ei tarkoita vanhojen palikoiden järjestämistä uudelleen. Opetuksen pitää kehittyä teknologisen muutoksen myötä. Nuoret elävät globaalissa, monikulttuurisessa ja rakenteiltaan mutkikkaassa maailmassa. Teknologia on läsnä kaikessa. Oppimista ei tapahdu ainoastaan luokkahuoneissa ja luentosaleissa, vaan kaikkialla.

Nyt yliopistot tarjoavat avoimia massaluentoja eli MOOC:eja ympäri maailman. Teknologia luo huikeat mahdollisuudet parantaa opetustamme ja oppimistamme. Oppiminen ei ole enää sidottu aikaan tai paikkaan. Teknologia on kuitenkin vain väline, ei itseisarvo.

Oleellista on miettiä, miten käytämme uusia laitteita. Miten parannamme oppimista ja syvennämme osaamistamme?  Miten opimme käsittelemään tietoa ja luomaan uutta? Tärkein on aivoissamme tapahtuva oppimisprosessi. Oppimisessa tarvitaan vuorovaikutusta opiskelijan ja opettajan tai ohjaajan kanssa. Sitä ei mikään massaluento korvaa. Laitteen näprääminen tai luennon kuuleminen massakurssilla ei luo osaamista. Tietoa pitää osata käyttää ja soveltaa. Läsnäolo ja vuorovaikutus ovat oppimisen ydin. Tekeminen on muuttumassa siten, että tärkeimmät tulokset syntyvät yhteistyössä ja erilaisissa verkostoissa. Tietäminen on puolestaan hajautettu sekä teknisesti että sosiaalisesti. Teknologia korvaa ulkomuistia, kun taas tiedon luomisprosessit ovat entistä enemmän yhteisöllisiä.

Uudessa oppimisessa staattinen tietäminen ei ole oleellista. Tärkeitä ovat muutoksen ymmärtäminen ja johtaminen, kokonaisuuksien hallinta, innovaatiokyky ja vuorovaikutustaidot. Oppimiseen tarvitaan lisää toiminnallisuutta ja tekemistä. Oppimispelit ovat esimerkki uudesta oppimisesta. Ne edistävät loogista ajattelua.

Uudessa oppimisessa asioita opitaan kerroksellisesti ja laajempina kokonaisuuksina. Oppimisen tulee olla ilmiöpohjaista ja ongelmalähtöistä. Esimerkkeinä aiheista voivat olla ilmastonmuutos, globalisaatio, Eurooppa ja urbaani elämä. Tietoa haetaan pilvipalvelimilta ja sähköisistä oppisisällöistä. Tietoja muokataan ja luodaan yhdessä. Oppiminen linkittyy ympäröivään maailmaan. Silloin oppiaineissa tehdään projekteja oppilaitoksen ulkopuolisten organisaatioiden kanssa. Uuden oppimisen kumppaneita ovat esimerkiksi teatterit, kansalaisjärjestöt, yritykset tai vaikkapa vanhustenhuolto. Osa jokapäiväisestä oppimisesta tapahtuu virtuaalitodellisuudessa.

Arvoisa puhemies!

Oppimisen pitää olla hauskaa. Silloin oppii parhaiten. Taito, joka ei ruostu, on uudelleenoppimisen taito. Siksi uteliaisuus on kenties ihmisen tärkein ominaisuus. Uteliaisuus tuo uusia näköaloja. Utelias Suomi menestyy myös tulevaisuudessa.

Uusi oppiminen -raportti korostaa aiheellisesti opettajan roolia. Meillä opettajankoulutukseen sijoittaminen on antanut hyviä tuloksia. Suomella on erinomaiset eväät rohkeaan uudistamiseen. Meillä on toimiva koulutusjärjestelmä. Jos tahtoa löytyy, niin pystymme toteuttamaan uudenlaista oppimista ketterämmin kuin muut.

Uusien taitojen ja tietojen oppiminen on tärkeää. Yhtä oleellista on samalla kasvaa myös ihmisenä. Vaahteramäen Eemelistäkin tuli kunnon mies.

Puhe: Peruskoulu 40 vuotta, Rovanniemi

Perjantai, Elokuu 31st, 2012

Arvoisa juhlaseminaariyleisö,
suomalaisen peruskoulun kehittäjät ja laadukkaan perusopetuksen asiantuntijat,

Kun peruskoulu luotiin 40 vuotta sitten, päättäjillä oli visio. Visio johon uskallettiin heittäytyä. Peruskoulu oli 1970-luvun opetuspolitiikan suurtyö.

Miten peruskoulua tulisi kehittää tulevaisuutta ajatellen? Koulun tulevaisuus ei ole kohtalon määräämä. Sen määräävät meidän päätöksemme ja se kehittämistyö, jolla viemme koulua yhdessä valitsemaamme suuntaan. Se vaatii vastuullisuutta. Se vaatii johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä. Tämä työ on tulevaisuustekoja – sillä Suomen tulevaisuus tehdään luokkahuoneissa.

Nykyisen eduskunnan rooli peruskoulun kehittämisessä vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Meillä päättäjillä on suuri haaste arvuutella tulevaisuuden tarpeita ja toimintaympäristöä. Esimerkkinä haasteista tekninen kehitys on kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana muuttanut perusteellisesti sen toimintaympäristön, jossa koulua käydään. Jotta voimme pysyä kehityksen kärjessä, tarvitsemme ehdottomasti kolmea I:tä.

Onko meillä tarpeeksi innostusta,  innovaatioita ja investointeja, jotta voimme pysyä kehityksen kärjessä?

Tarvitsemme innostusta, jotta jaksamme jatkuvasti kehittää sekä omaa että nuortemme osaamista. Tarvitsemme innostusta, jotta voimme siirtää nuoriin tiedonjanon ja palavan halun oppia jatkuvasti uutta. Tarvitsemme innovaatioita, joilla me siirrämme innostuksen käytännön työkaluiksi. Lisäksi tarvitsemme investointeja, joilla nämä työkalut saadaan opettajien ja oppilaiden käsiin. Voimme tehdä koulussa ihmeitä, mutta ihmeet eivät onnistu ilmaiseksi.

Tällä hetkellä luokkahuoneissa on menossa siirtymä aapiskukosta avattareen. Päättäjänä on jatkuvasti pohdittava, antaako tämän päivän peruskoulu lapsille tarvittavia taitoja. Mitkä ovat niitä eväitä, joiden energialla nykyiset ekaluokkalaiset voivat toimia työelämässä vielä 2070-luvulla? Olemmeko me päättäjät ajan hermolla, jotta nuoret saavat “tarpeelliset tiedot ja taidot”, kuten laissa määritellään. Mitä tulevaisuuden nuoren pitää osata?

Jos peilaamme kuusikymmentä vuotta taaksepäin, miten olisimme osanneet 1950-luvulla varautua nykypäivään? IBM:n johtaja Thomas J. Watson ennusti tunnetusti vuonna 1951, että maailmassa on kysyntää enintään viidelle tietokoneelle. Nykyisin jokaisessa autossakin on huomattavasti enemmän ja tehokkaampia tietokoneita. Samaan aikaan Elvis herätti pahennusta ja ensimmäiset näköradiot alkoivat ilmestyä rikkaimpiin koteihin.

Peruskoulumme lukuisista kiitoksista huolimatta en malta olla jakamatta huolia ja haasteita tulevasta.

OAJ toteutti yhdessä Suomen Kuvalehden kanssa Peruskoulu 40 vuotta -kyselyn. Siinä lähes puolet opettajista antoi nykykoululle arvosanaksi numeron 8. Viime vuosina on kuitenkin alettu kantaa huolta koulujen eriarvoistumisesta. Se huoletti myös kyselyyn vastanneita opettajia. He antoivat sille lukuisia erilaisia syitä: kuntien erilaiset resurssit, oppilaiden erilaiset kotiolot. Lisäksi pohdittiin eritaustaisten oppilaiden, esimerkiksi maahanmuuttajien tai ylemmän keskiluokan, keskittymistä omiin kouluihinsa.

Menestyminen tulevaisuuden Suomessa ei voi perustua sukunimeen tai postinumeroon. Koulua kehittäessämme meidän on muistettava, ettei tasa-arvo tarkoita tasapäistämistä. Tasa-arvo lähtee yksilöllisyyden tunnustamisesta ja tunnistamisesta. Jokaisen oppilaan tulee voida kehittyä omista tarpeistaan ja omista lähtökohdistaan täyteen mittaansa. Heikommista oppilaista olemme osanneet jo pitää huolta. Miten on lahjakkaiden oppilaiden perusoikeuksien laita? Edelleenkin lahjakas oppilas on koulujärjestelmässämme suuri tabu.

Hyvät kuulijat,

Uusi tuntijako tulee voimaan vasta elokuussa 2016. Uudistuksessa nojattiin tuttuun ja totuttuun. Uuteen tuntijakoon tuli vain vähäisiä tarkennuksia. On tärkeää säilyttää opetuksessa ja kasvatuksessa arvokas ja hyväksi koettu. Sen lisäksi tarvitsemme siihen edelläkävijän elementtejä, jotta tulevaisuuden toivot saavat parhaat mahdolliset eväät elämää varten.

Alakoululaisen arki on tänään hyvin erilaista kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Miten maailma sitten tulee muuttumaan?

Ensinnäkin, on ilmiselvää, että keskeisiksi nousevat ilmastoon, luontoon ja väestöön liittyvät ratkaisut. Ne ovat yhteiskuntien kehittymisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen kannalta avainkysymyksiä. Nykyiset ja tulevien vuosikymmenten koululaiset ovat näiden ongelmien ratkaisijoita.

Toiseksi, tekemisen, tietämisen ja olemisen rakenteet ja haasteet maailmassa ovat muuttumassa. Näin toteaa myös OKM:n Perusopetus 2020 luvulla -selvitys. Tekeminen on muuttumassa siten, että kaikki tärkeät ja vaikuttavimmat tulokset syntyvät yhteistyössä ja verkostoissa. Tietäminen ja muistaminen puolestaan on hajautettu sekä teknisesti että sosiaalisesti. Teknologia auttaa meitä siinä, että kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa ja tiedon luomisprosessit ovat entistä enemmän yhteisöllisiä.

Tulevaisuuden pohdinnassa pääsemmekin siihen, mitä asioita oppilaan tulee tulevaisuudessa hallita? Mitä koulujen oppimisympäristöissä eri puolilla Suomea tulee tapahtua, jotta meillä on tulevaisuudessa joustavia ja motivoituneita osaajia?

Nuoren pitää olla joustava, verkostoitunut, yhteistyökykyinen, luova ja oma-aloitteinen. Nuoren tulee olla vastuuntuntoinen, asenteeltaan toisia kunnioittava, kieliä hallitseva, esiintymiskykyinen ja pitkäjänteinen. Nuoren pitää sisäistää kestävä kehitys, olla hyvä ja innovatiivinen ongelmanratkaisija. Hänen pitää sietää muutosta ja olla yritteliäs. Nuoren pitää osata tietotekniikkaa, tiedon käsittelyä, tuottamista, jäsentämistä ja kriittistä tulkintaa, kokonaisuuksien hallintaa ja niin edelleen. Hurja lista!

Nykylapsi elää globaalissa, monikulttuurisessa ja rakenteiltaan mutkikkaassa maailmassa. Meillä teknologia on läsnä kaikessa. Nuori miettii tulevaisuuttaan ja ammatinvalintojaan aivan eri lähtökohdista kuin me vanhemmat. Tämä kaikki aiheuttaa opetukselle suuria haasteita. Meillä on kuitenkin paremmat lähtökohdat näiden haasteiden selvittämiseksi kuin muualla maailmalla: Meillä on todella maailman parhaat opettajat.

Nuorten mielipiteitä on kartoitettu useissa tutkimuksissa. Niiden mukaan nuoria huolestuttavat maailman tulevaisuus ja yhteiskunnan kovat arvot. Koulutyössä tuleekin lisätä ympäristöä ja globaalia kehitystä koskevia tietoja ja taitoja oppilaan kehitysvaiheelle sopivalla tavalla. Koulu on avainasemassa, kun kasvatetaan uusia sukupolvia tulevaisuutta rakentavaan kestävään elämäntapaan.

Koulu voi opettaa enemmän elämää yhteiskunnan jäsenenä. Koulu voi antaa peruskoululaisille kokemuksia, että he kuuluvat yhteiskuntaan ja että heitä kuunnellaan. Sekin luo uskoa ja luottamusta tulevaan.

Hyvä seminaariyleisö,

Suomalainen peruskoulu on maailmalla ylistetty. Pisa-turismi Suomeen kukoistaa edelleenkin. Maabrändityöryhmän raportti vuodelta 2010 linjaa tavoitteen: Suomalaiset ovat maailman parhaita opettamaan ja oppimaan.

Tiedämme, että on vaarallista jäädä paistattelemaan päivää PISA-huipputulosten valoon. Hyvät oppimistulokset vaativat laadukasta oppimisympäristöä ja osaavia opettajia. Meillä on vielä etumatka. Kun suunnittelemme tulevaisuutta, meidän tulee nähdä yli huomisen, jotta tuo etumatka säilyy.

Meillä on kouluasioissa myös selkeitä parantamistarpeita: kouluviihtyvyys, lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi ja onnellisuus. Tiedämme, että kouluviihtyvys ei tarkoita leipää ja sirkushuveja. Lapsi viihtyy koulussa silloin, kun hän tuntee olonsa turvalliseksi, kokee onnistumisen tunteita ja oppii. Siksi jaksavat ja pätevät opettajat ovat tulevaisuudentekijöitä.

Peruskoulu on meidän väkevimpiä instituutioitamme. Sen omat kulttuuriset muodot ovat tavattoman pysyviä. Ne eivät kuitenkaan ole niin pysyviä, etteivätkö isot toimintaympäristön muutokset niihin vaikuttaisi.

Koulu on instituutio, jossa siirretään edellisten sukupolvien tieto, taito ja ymmärrys kasvavan sukupolven käyttöön. Itse näen, että koulu on paikka, jossa yhdistyvät uusi ja vanha, uudistuva ja pysyvä. Koulussa uudistuvaa on se, että vaadittavat tiedot, taidot ja oppimisympäristöt muuttuvat ja päivittyvät. Koulussa pysyvää on se, että siellä opitaan kunnon ihmisiksi. Me kasvatamme siellä lapsia, jotka osaavat erottaa oikean ja väärän. Me kasvatamme lapsia, jotka osaavat kunnioittaa lähimmäistään. Kun on oikealla tavalla hyvä itsetunto, voi kasvaa ihmisenä täyteen mittaansa.

Millainen on tulevaisuuden peruskoulu?

Näkemyksellinen tulevaisuudentutkimus vaatii mielikuvitusta, luovuutta, älyllistä rohkeutta ja ideointikykyä. Niitä pitää käytää myös, kun pohditaan peruskoulun tulevaisuutta. Haluankin seuraavaksi nostaa esille muutamia väitteitä tulevaisuuden peruskoulusta. Ne kuuluvat seuraavasti:

1. Asioita ei opeteta niinkään yksittäisinä oppiaineina vaan pääasiassa laajempina, usean opettajan valmistelemina opintokokonaisuuksina. Näitä ovat esimerkiksi ilmiöinä ilmastonmuutos, globalisaatio, Eurooppa ja kaupunki.

2. Puolet opettajan ajasta kuluu oppilaiden keskinäisen vertaisoppimisen järjestämiseen ja ohjaamiseen. Koulun tavoitteena on, että jokainen oppilas pääsee säännöllisesti opettamaan asioita muille.

3. Noin puolet opetuksesta tapahtuu ikäryhmiä sekoittavissa kokoonpanoissa.

4. Kirjojen sijasta jokaisella oppilaalla on koulun tarjoama tablettitietokone. Sen avulla haetaan tietoa pilvipalvelimilta ja siihen ladataan oppisisällöt.

5. Eri oppiaineissa tehdään projekteja koulun ulkopuolisten organisaatioiden kanssa tavoitteena juurruttaa oppisisältöjä käytännön tekemiseen. Yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi teatterit, kansalaisjärjestöt, yritykset ja kunnallinen vanhustenhuolto.

6. Osa jokapäiväisestä koulunkäynnistä voidaan tehdä virtuaalitodellisuudessa.

Jos haluamme pysyä kehityksen huipulla, yksinomaan oppisisältöjen muuttaminen ei riitä. Pitää olla valmiutta puuttua myös rakenteisiin ja totuttuihin käytäntöihin. On muutettava sellaista, joka ei enää vastaa muuttuneen todellisuuden ja muuttuneen toimintaympäristön tuomiin haasteisiin.

Arvoisa seminaariväki, lopetan puheeni konkreettisella opetuksella, jonka suurlähettiläs jakoi meille sivistysvaliokunnan jäsenille kun olimme palaamassa Japanin matkaltamme:  ”Tärkein asia, mitä te päättäjinä voitte Suomen eteen tehdä on, että muistatte pitää hyvää huolta opettajista ja maksaa heille kunnon palkka. Vain siten Suomi pärjää maailmalla”.

Hyvä kuulijat, peruskoulun varhaislapsuus ja murrosikä ovat takana. Nyt on kertynyt kokemusta ja viisautta, joita on käytettävä hyväksi. Toivotan onnea, menestystä ja kehitystä nelikymppiselle peruskoululle!

 

Unkarin opetusasioista vastaava valtiosihteeri vieraili eduskunnassa

Perjantai, Maaliskuu 9th, 2012

Unkarin opetusasioista vastaava valtiosihteeri Rózsa Hoffmann vieraili eduskunnassa perjantaina 9. maaliskuuta. Hän tapasi eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon (kok.) ja opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.).

Lue lisää

Raija Vahasalo ja valtiosihteeri Rózsa Hoffmann (kuva eduskunnan sivulta)