Archive for Huhtikuu, 2014

Juhlapuhe Kansallisen veteraanipäivän juhlassa, Vihti 27.4.2014

Sunnuntai, Huhtikuu 27th, 2014

Raija Vahasalo
kansanedustaja

Kansallisen veteraanipäivän juhla Vihdissä 27.4.2014

Juhlapuhe

 

Kunnianarvoisat sotiemme veteraanit, hyvät isänmaanystävät, naiset ja herrat!

 

Kansallista veteraanipäivää vietetään tänään 28. kertaa. Tänä päivänä, vuonna 1945 viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Suomen maaperältä. Veteraanijärjestöjen aloitteesta valtioneuvosto nimesi vuonna 1986 huhtikuun 27. päivän Kansalliseksi veteraanipäiväksi. Sen kunniaksi tänään liehuu Suomen lippu. Ensimmäistä veteraanipäivää vietettiin vuonna 1987.

On ilahduttavaa, että veteraanipäivää vietetään tänään joka puolella Suomea, useissa eri tilaisuuksissa. Se merkitsee sitä, että arvostamme veteraanejamme. Se merkitsee sitä, että ylläpidämme veteraanien perinnettä.

Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla on tänä vuonna Mikkelissä. Juhlan teema on tänä vuonna Kiitollisina kohti tulevaisuutta – Tacksamma emot framtiden. Kiitollisuuteen meillä kaikilla on aihetta. Matkallamme voimme ottaa oppia historiasta.

Ehdimme jo luulla Euroopassa, että hullu historia on takanamme. Naapurimaamme Ruotsi on ollut luottavaisten etunenässä. Maa on käytännössä luopunut oman perinteisen puolustuskykynsä ylläpitämisestä. Silloin, kun suomalaiset kulkivat rasvaamassa Salpa-linjan saranoita, ruotsalaiset olivat opettamassa hyviä tapoja maailmalla. Nyt ruotsalaiset pelkäävät tehneensä suuren virheen. Geopolitiikka ja reaalipolitiikka ovat tehneet paluun.

Geopolitiikan merkitys Suomelle on siinä, että emme voi valita naapureitamme. Suomi ja Venäjä ovat kymmenien vuosien ajan rakentaneet luottamuksellisia ja hyviä suhteita. Venäjän kehitys on ollut Suomelle tärkeää taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti. Valitettavasti olemme palanneet ajassa kymmeniä vuosia takaisin päin. Presidentti Putinin johtama Venäjä näyttää nyt naapuriensa silmin aivan erilaiselta maalta.

Ukraina luopui vuonna 1994 maaperälleen sijoitetuista ydinaseista. Sen ehtona Ukraina vaati turvallisuustakuita Britannialta, Yhdysvalloilta ja Venäjältä. Nämä kaikki allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan ne takaavat Ukrainan itsenäisyyden ja sen rajojen muuttumattomuuden. Vuonna 2009 presidentit Obama ja Medvedev vahvistivat turvatakuiden olemassaolon. Se ei kuitenkaan estänyt presidentti Putinia liittämästä Krimin niemimaata Venäjään. Se ei ole estänyt Venäjää uhkaamasta Ukrainaa asevoimien käytöllä.

Valitettavasti olemme saaneet opetuksen reaalipolitiikasta. Arvaamattomat valtiot pitävät kiinni sopimuksistaan vain niin kauan, kun niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tässä pelissä pienet valtiot ovat pelinappuloita.

Vastaavan pelin kohteena oli myös Suomi runsaat 70 vuotta sitten. Silloin isovanhempiemme sukupolvi osoitti, että Suomi haluaa pysyä itsenäisenä maana. Silloin nykyiset veteraanit osoittivat, että tämä on suomalaisten oma maa. Tänä päivänä olemme osoittamassa kiitollisuutta sille vahvalle tahdolle ja sille peräänantamattomuudelle. Sen ansiosta olemme saaneet rakentaa luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden maata.

 

Arvoisa juhlayleisö,

Mitä olemme historiasta ja Ukrainan nykypäivästä oppineet? Haluan korostaa neljää asiaa:

  1. Meidän täytyy pitää yhtä. Ne, jotka lietsovat eripuraa suomalaisten keskuudessa, ovat vaarallisella tiellä. Epäluuloinen ja riitainen kansakunta kaatuu sisäisesti, jos sitä tuupitaan ulkoa. Luottamus on yhteiskunnan tärkeä voimavara.
  2. Aika, jolloin miekat voidaan takoa auroiksi, ei valitettavasti ole tullut. Suomalaisten on pystyttävä puolustamaan Suomea. Se voidaan tehdä yhteistyössä muiden kanssa, mutta turvallisuutta emme voi ulkoistaa.
  3. Suomi joutuu miettimään, kenen lupauksiin voi luottaa. Silloin on katsottava tekoja, ei puheita.
  4. Vaikka toivottavasti pystymme pysymään aseellisten melskeiden ulkopuolella myös seuraavat 70 vuotta, veteraanit tulevat olemaan aina joukossamme. Viime sotien veteraanien joukko harvenee. Siitä huolimatta tulee olemaan muita, joille kannamme kunniavelkaa. Esimerkiksi rauhanturvatehtävistä palaa kotiin nykypäivän veteraaneja. Heidän asioitaan Suomi ei ole hoitanut asianmukaisesti. Toivon, että tämän saamisessa kuntoon me kaikki, myös veteraanijärjestöt, voimme olla aktiivisempia.

 

Arvoisat veteraanit,

Nykyinen hyvinvointivaltio Suomi rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen. Sotiemme veteraanit ahkeroivat sotakorvaukset. Samaan aikaan Suomeen rakennettiin uusi teollisuus, uudet tiet ja rintamamiestalot. Vaikeasta tilanteesta huolimatta Suomi nousi vauraaksi ja menestyneeksi maaksi. Siihen tarvittiin ahkeruutta ja yhteistyötä. Siihen tarvittiin uskoa tulevaisuuteen.

Tammenlehvän perinneliiton kyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta yhdistää veteraanien perinnön siihen sankaruuteen, joka on osa suomalaisuutta. Veteraanien perintö on myös osa sitä velvollisuutta, jota nuoret ikäluokat kantavat.

Olin viime kesänä valatilaisuuden esilukijana. Sotilasvalan sisältö on pysynyt suunnilleen samana lähes sata vuotta. Oli ikimuistoinen kokemus kuulla, miten kaksi tuhatta nuorta miestä ja naista lupasi palvella isänmaataan rehellisesti sekä parhaan kykynsä mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Hyvät veteraanit, nämä nuoret lupasivat tehdä sen, mitä te olette kerran tehneet: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun”.

On hienoa, että myös nuorissa maanpuolustustahto elää vahvana. Asevelvollisuuden suorittaminen on lähes kaikille itsestään selvää. Suomessa varusmiesaika ei ole mielivaltaa, vaan positiivinen kokemus, joka tuottaa toisiinsa ja Suomen Puolustusvoimiin luottavia joukkoja. Henki jatkuu myös varusmiesajan suorittamisen jälkeen. Suomalaisissa maanpuolustusjärjestöissä on satoja tuhansia jäseniä. Aviomieheni on aktiivireserviläinen. Monet vihtiläiset ystäväni osallistuvat aktiivisesti maanpuolustusjärjestöjen toimintaan. Suomi on suomalaisille paras maa ja sitä kannattaa puolustaa.

 

Arvoisat veteraanit,

Sotien aikana kaveria ei jätetty. Kaveria ei jätetä myöskään tänä päivänä. Tarvitsemme edelleen ahkeruutta, tarvitsemme edelleen yhteistyötä ja luottamusta. Niiden voimalla kehitämme edelleen yhteiskuntaamme. Joskus parannukset ovat helppoja ja yksinkertaisia. Esimerkiksi tänä keväänä eduskunta teki lakimuutoksen, jonka ansiosta Kela voi luovuttaa veteraanien yhteystiedot kunnille. Aikaisemmin se on ollut tietosuojasyistä kiellettyä.

Kuulostaako tämä hölmöltä: Veteraaneille tarkoitettuja määrärahoja on jäänyt käyttämättä, koska Kela ei ole voinut kertoa kunnille, missä veteraanit ovat. Nyt Kela on luvannut toimittaa tiedot kesäkuuhun mennessä. Lopultakin asia saadaan kuntoon.

Olen varma, että samanlaisia hölmöjä epäkohtia on myös muita. Me päättäjät pystymme kyllä laittamaan asioita kuntoon, kunhan meillä on riittävästi tietoa. Siksi toivonkin, että yksityiset kansalaiset ja järjestöt toimivat toisin kuin Kela. Meihin saa olla yhteydessä ja meille saa kertoa parannusehdotuksia!

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit,

Minulla on suuri kunnia tervehtiä Teitä tänään kansallisena veteraanipäivänä. Kiitän koko veteraanien sukupolvea työstä ja toiminnasta isänmaamme puolesta. Toivon Teille hyvinvointia ja monia hyviä vuosia eteenkin päin.

 

Ammattikorkeakoulu-uudistuus närästää hallituspuolueissa

Tiistai, Huhtikuu 22nd, 2014

Hallituksen esitys ammattikorkeakoululain uudistamisesta on herättänyt arvostelua eduskunnassa lain lähetekeskustelussa.

Yllättäen arvostelua kumpusi myös hallituspuolueista kokoomuksesta ja kristillisdemokraateista.

Raija Vahasalo. (Kuva Pasi Liesimaa, linkitetty iltalehti.fi -sivulta)

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok) ihmetteli, että ammattikorkeakouluille kaavaillaan syventävää tutkimusvastuuta, joka perinteisesti on kuulunut yliopistoille. Hänestä nykyinen tehtävänjako on ollut toimiva.

– Pelkona on se, että tutkimuksen taso laskee. Kaikki oppivat tekemään kaikkea, mihin pienessä maassa ei ole varaa, Vahasalo varoitti. [..]

Lue lisää: Iltalehti.fi 22.4.2014

Raija Vahasalo: Lukio antiikin Akatemian nykyversioksi

Maanantai, Huhtikuu 21st, 2014
Lukiolla on oma erityinen paikkansa koulutusjärjestelmässämme.  Se toimii väylänä korkeakouluihin ja takaa laajan yleissivistyksen.  Siksi on tärkeää kehittää lukiota niin, että lukiolaiset saavat myös tulevaisuudessa kaikki tarpeelliset tiedot ja taidot kolmen vuoden aikana.
Lukion tulee antaa vahva, laaja-alainen yleissivistys. Onko yleissivistys muuttunut? Varmasti yleissivistys koostuu edelleenkin riittävän vahvasta tietopohjasta eri tieteenaloilta, äidinkielen monipuolisesta hallinnasta, kulttuurin ja historian tuntemuksesta, hyvästä kielitaidosta sekä sydämen sivistyksestä – kyvystä ottaa muut huomioon sekä arvostaa erilaisia mielipiteitä.
Nykyisin yleissivistykseen kuuluu myös taidot; taidot ajatella kriittisesti, taidot hallita monitasoisten ja toisiinsa limittyneiden ilmiöiden ja ongelmien ratkaisun vahvan tietopohjan ja taidot oppia uutta. Nykymenon on uudistuttava, jotta siirrymme viipymättä lyijykynä-lukiosta tämän päivän tieto- ja viestintätekniikkaan.
Lukiomme on muututtava niin, että jo lähitulevaisuudessa nuoret oppivat kokonaisuuksien hallintaa ja oppiminen on ilmiöpohjaista. Opetussuunnitelmien on tuettava tätä.  Uudet innovaatiot syntyvät rajapinnoilla. Siksi kokonaisuuksien ymmärtäminen on välttämätöntä.  Ilman harjoittelua sitä ei kuitenkaan opita.
Helpompaa olisi, jos uudenlainen oppimistapa omaksutaan jo perusopetuksessa. Nyt koulutusta uudistetaan latvasta tyveen. Järjestys on aivan takaperoinen ja työn tulisi tapahtua päinvastaisessa järjestyksessä.  Viime vaalikaudella perusopetuksen tuntijakotyöryhmä, jossa itsekin vaikutin, ehdotti peruskouluun opintoja eheyttäviä ja ilmiöpohjaisempaa oppimista.  Koska sitä ei poliittisista syistä saatu toteutettua, samaa yritetään nyt saada yleissivistävään koulutukseen lukion kautta. [..]
Lue lisää: Blogi Kokoomusnaiset.fi 21.4.2014