Archive for Maaliskuu, 2010

Kokoomuksen Vahasalo: Liikaa maksetun opintotuen korko kohtuuton

Keskiviikko, Maaliskuu 31st, 2010

Kansanedustaja Raija Vahasalo (kok) on jättänyt kirjallisen kysymyksen opintotuen takaisinmaksun 15 prosentin koron kohtuullistamista.

Käytännössä 15 prosentin korko tarkoittaa, että esimerkiksi yhden kuukauden liikaa maksettu 298 euron opintotuki peritään takaisin 342,70 euron suuruisena.

– Velallisiin sovelletaan yleistä viivästyskorkoa, mutta opiskelijoille on oma 15 % rangaistuskorkonsa, Vahasalo ihmettelee.

Yleinen viivästyskorko on 7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin EKP:n viitekorko, tällä hetkellä siis 8 % vuodessa.

– Nykyisellä alhaisten korkojen aikakaudella tämä on kohtuutonta, Vahasalo sanoo.

Lue lisää: Iltalehti.fi 31.3.2010

Varhaiskasvatuksen hallinto opetusministeriölle jo 2011

Perjantai, Maaliskuu 26th, 2010

Varhaiskasvatuksen asemasta on keskusteltu vuosikausia. Sosiaali- ja terveysministeriö selvitti varhaiskasvatuksen hallinnon siirtoa opetustoimeen jo kymmenen vuotta sitten. Silloin tultiin tulokseen, että siirto on lapsen etu. Tämä tosiasia ei ole muuttunut ajan myötä. Sinivihreän hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi selvittää varhaiskasvatuksen asema hallinnossa.

Helmikuussa selvityshenkilöt Tuulikki Petäjäniemi ja Simo Pokki luovuttivat odotetun ja tervetulleen esityksensä, jossa varhaiskasvatuksen hallinto ehdotetaan siirrettäväksi opetusministeriölle. Selvityksiä on nyt tehty riittävästi ja hallinnon siirto on vietävä päätökseen viipymättä.

Vuoden 2003 kokeilulailla annoimme kunnille mahdollisuuden siirtää päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut sosiaalitoimelta opetustoimelle. Lukuisat kunnat ovat jo tehneet ratkaisun päivähoidon ja opetustoimen yhdistämisestä. Niissä on oivallettu, ettei varhaiskasvatuksen paikka ole enää sosiaalihuollossa. Sosiaalitoimessa varhaiskasvatuksen kehittäminen tapahtuu rinnan mm. mielenterveystyön, tartuntatautien ehkäisyn ja päihdehuollon kanssa. Siinä on vaikea nähdä minkäänlaisia synergiaetuja.

Alle kouluikäisten varhaiskasvatuspalvelut ovat osa kasvatus- ja koulutuspolitiikkaa. Siksi varhaiskasvatuksen hallinto, ohjaus ja kehittäminen tulee määrätä opetusministeriön tehtäväksi. Hallintouudistus on toteutettava tämän hallituskauden aikana ja sen tulee astua voimaan jo vuonna 2011. Varhaiskasvatuksesta alkava pedagoginen jatkumo koulun maailmaan luo perustan lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle.

Myös kansainväliset esimerkit tukevat varhaiskasvatuksen yhdistämistä opetustoimeen. Esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa sekä muualla EU:ssa

on nähty ratkaisun hyödyt. Suomessa ollaan nyt tilanteessa, jossa päivähoidon valtakunnallinen hallinto on järjestetty eri tavalla kuin paikallinen – ja eri tavalla kuin muissa maissa. Tilanteesta kärsivät sekä ohjaus, kehittäminen että rahoitus.

Pelot siitä, että siirtouudistuksessa varhaiskasvatuksen ammattilaiset jäisivät opetustoimen jalkoihin, ovat aiheettomia. Kokemukset ovat osoittaneet vääräksi myös huolen varhaiskasvatuksen muuttumisesta koulumaiseksi opetustoimen alaisuudessa. Kun päivähoidon ja opetustoimen henkilöstö tutustuvat toistensa toimintaan ja työkulttuuriin, yhteinen kieli kasvatuksen, kehityksen ja oppimisen asioista löytyy nopeasti. Ovathan kaikki yhteisellä asialla – rakentamassa kasvatuksen yhteistä polkua. Siinä kaikilla on toisilleen osaamista annettavana ja jaettavana.

Varhaiskasvatuksen ja koulutoimen henkilöstön oman ammattitaidon kehittämismahdollisuudet voivat monipuolistua hallintouudistuksessa. Pedagoginen jatkumo varhaiskasvatuksesta kouluun voimistuu, kun päivähoidon ja koulutoimen henkilöstö päivittää osaamistaan yhteisissä täydennyskoulutustilaisuuksissa.

Samaan aikaan hallintouudistuksen kanssa tulee vanha päivähoitolaki korvata täysin uudella lailla. Nykyinen laki on ollut voimassa lähes samansisältöisenä vuodesta 1973. Ajat ja tarpeet ovat muuttuneet, lain henki ei.

Uuteen varhaiskasvatuspalvelulakiin tulee siirtää mm. varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuudet, asiakasmaksut ja muut varhaiskasvatuspalveluja ohjaavat säädökset. Näillä uudistuksilla pääsemme kehittämään päivähoitoa osana elinikäistä kasvamista ja oppimista. Se on ennen kaikkea lapsen ja perheiden etu.

RAIJA VAHASALO

Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja, kunnanvaltuutettu (kok.) Kirkkonummi

SARI SARKOMAA

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.) Helsinki

Opettaja-lehti 26.3.2010

NOPEAMMIN OPISKELEMAAN JA TYÖELÄMÄÄN

Keskiviikko, Maaliskuu 24th, 2010
Nopeammin opiskelemaan ja työelämään

Nopeammin opiskelemaan ja työelämään

Seminaari Eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) torstaina 25.3.2010 klo 17:00-19:00.

Opetusministeriön asettama työryhmä jätti opetusministerille 18.3.2010 ehdotuksensa siitä, kuinka nuorten siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin sekä koulutuksesta työelämään nopeutetaan.

Kokoomuksen kansanedustajat Raija Vahasalo ja Arto Satonen kutsuvat opetusministeriön, elinkeinoelämän ja opiskelijajärjestöjen edustajat keskustelemaan työryhmän ehdotuksesta. Aihe on ajankohtainen juuri nyt, kun etsitään keinoja työurien pidentämiseen.

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan opintoihin pääsyn ja opiskeluaikojen nopeuttamisesta!

SEMINAARIOHJELMA

17:00    Avauspuheenvuoro
Sivistysvaliokunnan pj, kansanedustaja Raija Vahasalo

17:10    Opetusministeriön työryhmän ehdotus nuorten korkeakouluopintoihin ja työelämään siirtymisen nopeuttamiseksi johtaja Hannu Sirén (Opetusministeriö)

17:30    Kommenttipuheenvuorot (noin 5 minuuttia)
Koulutusjohtaja Markku Koponen (Elinkeinoelämän keskusliitto)
Puheenjohtaja Teppo Säkkinen (Suomen lukiolaisten liitto)
Hallituksen jäsen Jukka Vornanen (Suomen ylioppilaskuntien liitto)
Asiantuntija Veli-Matti Taskila
(Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto).

18:00    Päätössanat
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan pj, kansanedustaja Arto Satonen

Keskustelua ja kahvitarjoilu

Tilaisuuden järjestävät:
Sivistysvaliokunnan pj, kansanedustaja Raija Vahasalo
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan pj, kansanedustaja Arto Satonen
(Kokoomuksen eduskuntaryhmä)

Seminaari on kaikille avoin yleisötilaisuus.
Ennakkoilmoittautuminen 23.3. mennessä on suotavaa kahvitarjoilun vuoksi:  Maiju Harava (p. 09 432 4090, maiju.harava (at) eduskunta.fi)

Päivähoito osana opetustointa on lapsen etu

Sunnuntai, Maaliskuu 7th, 2010

Anna-Leena Välimäki Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta arvioi (HS Mielipide 5.3.), että päivähoidon hallinnon siirtäminen sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriöön johtaa päivähoidon pirstaloitumiseen ja kehittämistyön purkautumiseen.

On perinteinen retorinen tehokeino maalata “niiden toisten” aiheuttama kauhukuva, jota ei ole olemassa ja sitten pontevasti lähteä kumoamaan omasta näkökulmasta. Tässä tapauksessa on aiheellista lähteä tosiasioista. Varhaiskasvatuksen hallinnon siirrolla ei ole mitään tekemistä subjektiivisen päivähoidon kanssa.

Enemmistössä suomalaisia kuntia päivähoidon hallinto on siirretty tai siirtymässä sivistystoimen puolelle. Siirrosta on saatu hyviä kokemuksia ja se on ollut lasten etujen mukaista. Monet kunnat uhkasivat mieluummin rikkoa lakia kuin palauttaa päivähoito sosiaalitoimeen, kun asiaa koskevan kokeilulain voimassaolo oli päättymässä. Oli vahva syy tehdä järjestely pysyväksi.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa päivähoidon hallinto valtakunnan tasolla on järjestetty eri tavalla kuin paikallisesti – tai kansainvälisesti. Muualla EU:ssa varhaiskasvatus kuuluu opetustoimeen toisin kuin meillä ja Tanskassa. Tilanteesta kärsivät sekä ohjaus, kehittäminen että rahoitus.

Myös nykyinen päivähoitolaki on ollut voimassa lähes samansisältöisenä vuodesta 1973. Ajat ja tarpeet ovat muuttuneet, lain henki ei. Päivähoito ei ole enää vain sosiaalitoimen osa, jolla mahdollistetaan äitien työssäkäynti, vaan osa kasvatus- ja koulutuspolitiikkaa.

Lähes kaikki tahot tunnustavatkin lain jääneen vanhentuneeksi. Kun päivähoitoa kehitetään muun muassa mielenterveystyön, tartuntatautien torjunnan ja päihdehuollon rinnalla, varhaiskasvatuksen painoarvo näyttää jäävän heikoksi.

Onkin aihetta odottaa, että opetusministeriön hallinnossa päivähoidon ja alan lainsäädännön kehitykseen saadaan uutta energiaa. Nyt se tuntuu hukkuvan kamppailuun reviireistä. Varhaiskasvatuksen siirto opetusministeriölle on ennen kaikkea lasten ja perheiden etu.

Raija Vahasalo
kansanedustaja(kok),
sivistysvaliokunnan puheenjohtaja

Sari Sarkomaa
kansanedustaja,
kaupunginvaltuutettu (kok)

HS Mielipide 7.3.2010

Uskonnon opetus ja koulun arvot

Lauantai, Maaliskuu 6th, 2010

Kulttuuri ja lainsäädäntö Suomessa perustuvat kristinuskoon. Ne luovat pohjan suomalaisuuden ymmärtämiselle sekä yhteiselle kulttuurihistorialliselle perimälle, joka muokkaa ajatteluamme, käytöstämme ja toimintaamme. Ilman oman kulttuuriperimän ja historian tuntemusta olemme juurettomia. Oman taustan ja lähtökohtien tuntemus kiinnittää meidät yhteiskuntaan ja aikaamme, mutta myös siihen historialliseen jatkumoon, johon esi-isämme kuuluvat.

Uskonnon opetus auttaa aivan erityisellä tavalla tämän perinnön ja historiallisen kontekstin ymmärtämisessä. Samalla se opettaa meitä suvaitsevaisiksi ja myötätuntoisiksi ihmisiksi. Vain tuntemalla oman uskontonsa voi ymmärtää muita uskontoja. Siksi uskonto on kouluissa yksi tärkeimmistä oppiaineista. Koulussa uskonnonopetus on erityisen perusteltua, sillä sen opetusta ei usein saa kotona. Kuitenkin, tai ehkä juuri siitä syystä, alakoulun 1.-2. -luokilla uskonto on suosituin oppiaine. Jo pienet alakoululaiset haluavat tuntea taustansa ja oppia paikkansa maailmassa!

* * *

Suomalaisten koulujen arvot ovat yhtenevät yhteiskuntamme perusarvojen kanssa. Siksi koulujen arvomaailma on määritelty paitsi perusopetuslaissa myös opetussuunnitelman perusteissa sekä opetuksen valtakunnallisissa tavoitteissa.

Laissa säädetään, että perusopetuksen tavoitteina on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Lisäksi perusopetuksen tulee antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja yhteiskunnan tasa-arvoisuutta sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Samalla myös yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen koko maassa on turvattu lailla.

Lakiin kirjatut perusopetuksen tavoitteet ovat koululaitoksemme pohja. Periaatteissa korostuvat kristillinen perimä, eettisyyden, ihmisyyden, tasa-arvon ja vastuullisuuden kautta.

* * *

Lain ohella koulujen opetusta ja arvoja määritellään opetussuunnitelmassa, joka on samoilla linjoilla lain kanssa. Opetussuunnitelmassa perusopetuksen arvoiksi nostetaan ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon ja ympäristön monimuotoisuus ja elinkelpoisuus sekä monikulttuurisuus. Perusopetus edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista.

Peruskoulun opetuksen perustana on suomalainen kulttuuri. Suomalaisuus on kehittynyt vuorovaikutuksessa alkuperäisen, pohjoismaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Opetuksessa otetaan huomioon kansalliset ja paikalliset erityispiirteet sekä kansalliskielet, kaksi kansankirkkoa, saamelaiset alkuperäiskansana ja kansalliset vähemmistöt. Myös suomalaisen kulttuurin monipuolistuminen eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien myötä on keskeistä.

Opetuksen on tarkoitus tukea oppilaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista sekä hänen osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa. Siksi opetuksella edistetään suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärtämystä sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Uskonnonopetus ei muodosta tästä poikkeusta, vaikka oppilaille opetetaankin omia uskontojaan, eikä kaikille yhteistä uskontotietoa. Uskonnon opetuksessa korostuvat muun opetuksen lailla kulttuuritausta ja muut yhteiskuntamme kantavat arvot.

* * *

Kolmas opetuksen ja koulujen arvopohjaa määrittävä kirjallinen ohje on opetuksen valtakunnalliset tavoitteet. Ne keskittyvät kolmeen osa-alueeseen: Ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvamiseen; Koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen ja elinikäiseen oppimiseen; sekä tarpeellisten tietojen ja taitojen määrittelyyn.

Ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvulla pyritään kasvattamaan oppilaita tasapainoisiksi, terveitsetuntoisiksi ihmisiksi sekä kriittisesti ympäristöään arvioiviksi yhteiskunnan jäseniksi. Lähtökohtina ovat elämän, luonnon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä oman ja toisten oppimisen ja työn arvostaminen. Samalla vaalitaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä ja hyvinvointia sekä opetetaan hyviä tapoja.

Oppilaita kasvatetaan vastuullisuuteen ja yhteistyöhön. Heitä kannustetaan toimimaan ihmisten ja kulttuurien välistä suvaitsevaisuutta ja luottamusta herättäen. Opetuksella tuetaan aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamista. Tavoitteena on, että oppilas osaa toimia demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Tarpeellisia tietoja ja taitoja ovat paitsi laaja yleissivistys myös virikkeiden tarjoaminen, jotta oppilas voi avartaa ja syventää maailmankuvaansa. Tämä edellyttää tunteiden ja tarpeiden, uskontojen ja elämänkatsomusten, historian, kulttuurin ja kirjallisuuden, luonnon ja terveyden sekä talouden ja teknologian tuntemusta.Opetuksen on tarjottava elämyksiä kulttuurien eri aloilta sekä mahdollisuuksia kehittää käden taitoja ja luovuutta sekä liikunnan taitoja. Oppilaiden ajattelun ja viestinnän taitojen kehittymistä tuetaan läpi perusopetuksen.

Koulutuksellisesta tasa-arvosta ja elinikäisestä oppimisesta tulee huolehtia. Jokaisen oppilaan on saatava oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea.

Oppimisympäristön tulee tukea oppilaan mahdollisuuksia kasvuun ja oppimiseen. Oppilaita ohjataan ja kannustetaan omatoimiseen, kriittiseen tiedonhankintaan ja monipuolisiin yhteistyötaitoihin. Nykypäivänä on osattava toimia niin ryhmässä kuin itsenäisesti. Oppimistaitojen kehittämisellä annetaan oppilaille valmiudet jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen.

Tavoitteena on, että oppilaalle kehittyy myönteinen minäkuva. Tämä on yksittäisten aineiden ohella yksi tärkeimmistä koulun tehtävistä, sillä minäkuvan kehitys vaikuttaa kaikkiin myöhempiin elämänvalintoihin.

* * *

Uskontokasvatuksen olennainen osa on kyky vuorovaikutukseen eri uskontojen kanssa. Tästä käytetään usein termiä uskontodialogi. Liike-elämässä uskontodialogi tarkoittaa todellista erilaisuuden kunnioittamista, jolle voidaan rakentaa keskinäinen luottamus. Tämä on tärkeää, sillä kaupankäynti rakentuu osapuolten väliseen luottamukseen. Viimeaikainen finanssikriisi ja sen seuraukset ovat esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun ihmiset toimivat vailla välittämistä, luottamusta ja ainoastaan voittoa tavoitellen. Siksi tulevaisuuden kansainvälisessä taloudessa luottamuksen rakentamisella on entistä tärkeämpi rooli. Tästä luonnollisesti seuraa, että uskontojen tuntemus nousee entistä keskeisempään asemaan myös business-maailmassa.

Uskontodialogi on kykyä ratkaista uskonnollisista eroista kumpuavia ristiriitoja. Näitä taitoja tarvitaan niin kouluissa, yrityksissä kuin politiikassa. Uskontodialogi on siis todellista toimintaa, yhteisönrakentamista. Me eduskunnan sivistysvaliokunnassa katsomme, että “eri yhteiskuntajärjestelmien rakentava vuorovaikutus perustuu kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen, jossa arvokysymykset ovat viime kädessä ratkaisevia”. Uskonnonopetus on avain näiden arvojen oppimiseen ja ymmärtämiseen.

Jotta kaikki uskonnonopetukselta vaadittavat tavoitteet voidaan saavuttaa, tulee opetuksen olla laadukasta ja vastuullista. Opettajien tulee paitsi hallita opettamansa aine myös olla pedagogisesti päteviä ammattilaisia. Suomen hyvät oppimistulokset eivät ole tulleet ilmaiseksi vaan niiden taustalla ovat korkeasti koulutetut opettajamme. Näistä korkeista kriteereistä tulee pitää kiinni myös uskontojen kouluopetuksessa.

Mielestäni oppilaita ja opiskelijoita voidaan valmistaa uskontodialogiin nykymallisessa opetuksessa, jossa uskontojen tunnit pidetään kullekin ryhmälle erikseen. Heitän kuitenkin ilmaan ajatuksen, että esimerkiksi etiikan tunteja voitaisiin järjestää kaikille oppilaille yhdessä. Tällöin omilla tunneilla opittuja valmiuksia toisten ymmärtämiseen päästäisiin testaamaan käytännössä. Tällöin oppilaat saattaisivat kokea todellisen ahaa-elämyksen ja huomata, että eettiset näkemykset eivät riipu ainoastaan uskonnosta vaan yhdistävät kaikkia ihmisiä taustasta riippumatta.

* * *

Kuten hyvin tiedätte, Suomessa on kaksi kansallista uskontoa, joita on kulttuurisesti ja historiallisesti luontevaa opettaa kouluissa. Myös muiden uskontojen opetus on tärkeä säilyttää kouluissa paitsi tasa-arvon ja oman kulttuuritaustan ymmärtämisen vuoksi myös siksi, että kouluissa opetus on suunniteltua ja valvottua. Näin vaaraa radikalisoitumiselle tai ääriliikkeille jää vähemmän. Samalla voimme varmistua siitä, että oppilaat todella saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Suomessa uskonnonopetus on muodoltaan ”oppia uskonnosta” (learning from religion). Sen tarkoituksena ei siis ole ”oppia uskonto” (learning religion), mikä on vanha, suoraan uskonnon harjoittamiseen johtava malli. Tarkoituksena ei myöskään ole ”oppia uskontoa” (learning about religion), mikä taas on uskontotieteellinen tapa lähestyä uskontoa neutraalisti ja ulkopuolisesta näkökulmasta. Suomalaiskoulujen ”oppia uskonnosta” mallissa on vahvasti mukana oppilaiden ja heidän perheidensä kokemusmaailma uskonnoista ja katsomuksista.

Meille kaikille on tärkeää oppia ymmärtämään myös muita uskontoja. Maailma on yhä kansainvälisempi ja vuorovaikutusta eri maista ja kulttuureista tulevien ihmisten välillä on yhä enemmän. Tämä on rikkaus, jonka ymmärtämiseen tarvitsemme välineitä. Usein toisen maan uskonnon tuntemus auttaa myös kulttuurin tuntemuksen kehittämiseen. On oikeastaan itsestään selvää, että uskonto ja kulttuuri ovat kietoutuneet toisiinsa niin tiivisti, että uskonnollista ja historiallista perintöä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Tämä ei usein ole edes mielekästä.

Uskonnon opetus auttaa asettumaan toisen ihmisen asemaan ja katsomaan maailmaa hänen perspektiivistään. Kun oman uskonnon opit ja tiedot ovat vahvalla pohjalla, on entistä avartavampi kokemus kuunnella ja oppia myös muilta. Vahvalle pohjalle rakennettu oma identiteetti auttaa ymmärtämään, että myös muilla on omat, ehkä hieman erilaiset identiteettinsä.

* * *

Olen mukana opetusministeriön asettamassa peruskoulun tuntijakoa uudistavassa työryhmässä. Tehtävänämme on pohtia mitä tietoja ja taitoja tulevaisuuden koululainen tarvitsee ja tehdä ehdotus uudeksi tuntijaoksi, joka vastaa näitä tavoitteita ja tarpeita. Ehdotuksemme on määrä valmistua vapuksi.

On huolestuttavaa, että työryhmämme tekemän selvityksen mukaan enemmistö peruskoulujen rehtoreista haluaisi uskonnon opetuksen pois koulusta. Tämä erikoinen vaatimus on ristiriidassa niin valtiomme perusajatuksen kuin kasvatuksellisten periaatteiden kanssa. Mikäli uskonnonopetus jätettäisiin kokonaan tuntijaon ulkopuolelle, jäisivät monet oppilaat kokonaan vaille tietoa omasta taustastaan ja uskontonsa peruselementeistä. Ajatus koulusta, jossa ei opeteta uskontoa, on sama kuin koulusta ilman historian tai maantiedon opetusta. Tällä periaatteellahan oppilaat voivat opiskella hyvin myös kaikki muut aineet vapaa-ajallaan!

* * *

Olen puhunut teille uskonnonopetuksen ja yhteiskuntamme arvoista painottaen seminaarin teeman mukaisesti koulujen näkökulmaa. Tiivistän esitykseni sanomalla, että mielestäni on oleellista oppia uskonnollisia ajattelutapoja, eettisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Nämä auttavat rakentamaan omaa identiteettiä ja kertovat, mistä me tulemme. Yksittäiset tiedot ja taidot ovat hyödyllisiä, mutta koulun uskonnonopetus auttaa hahmottamaan ne arvot, joille yhteiskuntamme rakentuu.

Kantavana ajatuksena tulee olla, että uskonnonopetus kouluissa valmistaa nuoriamme kohtaamaan erilaisuutta ja työskentelemään eritaustoista tulevien ihmisten kanssa. Oman uskonnon ymmärtäminen on avain muiden ymmärtämiseen.

Puhe Suomen Ekumeenisen Neuvoston “Arvot mekin ansaitsemme” -seminaarissa 5.-6.3.2010

Kansanedustaja: Suomessa ongelma ei ole raha vaan asenne

Perjantai, Maaliskuu 5th, 2010

Vanhustenhuollon tulevaisuuteen perehtynyt kansanedustaja Raija Vahasalo on tutustunut Tanskan vastaavaan tilanteeseen. Hänen mielestään ensisijainen ongelma Suomessa ei ole raha vaan yleinen asenne.

Raija Vahasalo vieraili muutama vuosi sitten Tanskassa tutustumassa sikäläiseen vanhustenhuoltoon ja hämmästyi. Maassa kukin vanhus hoidetaan yksilöllisesti.

− Vanhin kohtaamani kuntoutettava oli 104-vuotias, Vahasalo ällistelee.

Tanska ehti painiskella muiden teollisuusmaiden tavoin vanhustenhuollon rahavaikeuksien kanssa. 1980-luvulla rahat loppuivat. Ilmassa oli runsaasti tyytymättömyyttä, ja päättäjät tarttuivat toimeen.

Sen seurauksena Tanskassa ei enää tunneta vanhusten pitkäaikaislaitoshuoltoa. Valtaosa ikäihmisistä asuu joko kotonaan tai palveluasunnoissa.

− Tanskassa satsataan erityisesti vanhusten toimintakyvyn ylläpitämiseen. Kun ikäihmisten toimintakyky säilyy aktiivisena, he sairastelevat vähemmän ja pärjäävät kauemmin kotona, Vahasalo kertoo positiivisesta ketjureaktiosta. [..]

Jenni Kokkonen/Studio55

Lue koko juttu: MTV3/Studio55.fi

Kansanedustaja Raija Vahasalo:Varhaiskasvatus siirrettävä opetusministeriölle pian!

Maanantai, Maaliskuu 1st, 2010

Kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo:
Varhaiskasvatus siirrettävä opetusministeriölle pian!

Varhaiskasvatuksen asemasta on kamppailtu sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön välillä kymmenen vuotta. Tällä hallituskaudella kädenvääntöön on luvattu ratkaisu ja tästä lupauksesta on pidettävä kiinni.

Vihdoin helmikuussa (19.2.) selvityshenkilöt Tuulikki Petäjäniemi ja Simo Pokki luovuttivatkin selvityksensä “Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen asemasta valtionhallinnossa”, jossa he esittävät, että vastuu päivähoitojärjestelmästä tulee siirtää kokonaisuudessaan opetusministeriölle. Vaihdos kuitenkin säilyttäisi kuntien oikeuden päättää päivähoidon ja varhaiskasvatuksen hallinnon organisoinnista. Ehdotus on monesta syystä perusteltu ja hallinnonalan siirtoa tulee nyt viedä tarmokkaasti eteenpäin.

Vuoden 2003 kokeilulailla annoimme kunnille mahdollisuuden siirtää päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut sosiaalitoimelta opetustoimelle. Kokeilusta saatiin erittäin hyviä kokemuksia – monessa kunnassa uhattiin mieluummin rikkoa lakia kuin palauttaa päivähoito sosiaalitoimelle. Senkin ansiosta pystyimme muuttamaan kokeilun pysyväksi laiksi vuoden 2007 alusta.

Esimerkiksi Inkoossa, Lohjalla, Kirkkonummella, Nummi-Pusulassa, Raaseporissa, Vihdissä, Keravalla, Nurmijärvellä, Sipoossa, Tuusulassa ja Espoossa päivähoito on jo sivistystoimen alaisuudessa. Nämä ja lähes 200 muuta kuntaa ovat katsoneet varhaiskasvatuksen luontevammin kuuluvan opetustoimeen kuin sosiaalihuoltoon.

Varhaiskasvatuksen paikka ei missään nimessä ole enää sosiaalihuollossa! Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen kehittämistoiminta tapahtuu rinnan mm. mielenterveystyön, tartuntatautien ehkäisyn ja päihdehuollon kanssa. Siinä on vaikea nähdä minkäänlaisia synergiaetuja.

Kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla oikeus osallistua  varhaiskasvatuspalveluihin vanhempien ja huoltajien niin halutessa. Tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan lisää osapäiväistä  päiväkotitoimintaa sekä avoimia päiväkoteja ja kerhoja. Laadukkaat ja kohtuuhintaiset osapäiväpäiväpalvelut vähentävät turhaa painetta päivähoidon kokopäivätoimintaan. Palvelujen järjestämisessä tarvitaan myös joustoja, sillä perheiden tilanteet muuttuvat nopeasti työllistymisen ja opiskelun myötä. Kaikkien ulottuvilla olevat varhaiskasvatuspalvelut vahvistavat lapsen tasa-arvoisia  mahdollisuuksia, edistävät oppimisvalmiuksia sekä syrjäytymisen ehkäisyä.

Varhaiskasvatuspalvelut ovat selkeä osa kasvatus- ja  koulutuspolitiikkaa. Siksi varhaiskasvatuksen hallinto, ohjaus ja kehittäminen tulee siirtää kokonaisuudessaan opetusministeriölle. Hallintouudistus on toteutettava heti ja sen tulee astua voimaan vuonna 2011.

Toimiin hallinnonalan siirtämiseksi on ryhdyttävä välittömästi, sillä myös 37 vuotta vanha päivähoitolaki kaipaa kipeästi kokonaisuudistusta. Uudistamista ei kuitenkaan voida aloittaa ennen kuin hallinnonalan vaihdos on tehty. Uuteen varhaiskasvatuspalvelulakiin tulee siirtää mm. varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuudet, asiakasmaksut ja muut varhaiskasvatuspalveluja ohjaavat säädökset. Näillä uudistuksilla
pääsemme kehittämään päivähoitoa osana elinikäistä kasvamista ja oppimista.

Nyt kun hallinnon siirrosta opetusministeriön vastuulle on tehty selvitys, tarvitaan topakkaa otetta, jotta asia saadaan etenemään. Varhaiskasvatuksen kehittäminen ei ole leikin asia, vaikka  varhaiskasvatuksessa ja alle kouluikäisten lasten oppimisessa leikki onkin pääroolissa.

Uudenmaan Kokoomus 1.3.2010