Archive for Toukokuu, 2008

Äidinmaa ja isänkieli

Sunnuntai, Toukokuu 11th, 2008

Otsikko kuulostaa sopimattomalta ja kummalliselta. Käsitteet isänmaa ja äidinkieli ovat juurtuneet niin perusteellisesti mieliimme ja kulttuuriimme, että niiden kääntäminen toisin päin ravistelee. Isäthän ovat niitä, jotka ovat lähteneet puolustamaan ja raivaamaan maata, kun taas äidin jutustelu vauvalle on kielellisen kehityksen ja kulttuurin perusta.

* * *

Ravisteleminen on tärkeää, koska se laittaa ajatukset liikkeelle ja auttaa positiivisesti kyseenalaistamaan entiset mallit ja toimintatavat. Voisimmeko tehdä toisin ja paremmin? Suomessa äitien osuus maan rakentamisessa on ollut merkittävä ja konkreettinen – ja kasvaa yhä. Sen hintana äitien työpäivä on tuntia pidempi kuin isillä.

* * *

Äitien työ maan kehittämiseksi on tärkeää myös muualla. Kehittyville maille tärkeät mikrolainat kohdistetaan pääasiassa äideille. He käyttävät rahat pienyritystoimintansa kehittämiseen, lastensa koulutukseen ja ovat luotettavia takaisinmaksajia. Tämä lähes näkymättömäksi jäävä puurtajien joukko on nostamassa omia maitaan ja omia perheitään ylös köyhyydestä ja kouluttamattomuudesta.

* * *

Suomessa “Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa” tavoitteena on luoda pohja terveydelle ja hyvinvoinnille lapsuus- ja nuoruusiässä. Keinoina siihen on mm. lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen. Osana sitä pienituloisten perheiden päivähoitomaksuja alennetaan. Kokoomus haluaa edelleen lapsilisien sitomista indeksiin vielä tämän vaalikauden aikana. Monella rintamalla tehdään töitä lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseksi.

* * *

Isien osallistuminen perheen arkeen jää usein vajaaksi. Siksi ei synny sitä “isänkieltä”. Hallituksen piirissä haetaankin erilaisia malleja, joilla isät kannustetaan ottamaan vastuuta pienten lasten hoitamisesta. Oleellista on myös tasata vanhemmuuden kustannukset äitien ja isien työnantajien välillä.

* * *

Hyvää Äitienpäivää meille kaikille äideille! Rakennamme yhdessä sitä äidin- ja isänmaata!

[Kolumni julkaistu KS 11.5.2008]

Juhlapuhe Alajärven koulukeskuksen vihkiäisissä: Intohimo kvaliteettiin

Lauantai, Toukokuu 10th, 2008

Raija Vahasalo
kansanedustaja, sivistysvaliokunnan pj
Juhlapuhe Alajärven koulukeskuksen peruskorjattujen tilojen vihkiäisjuhlassa
Alajärvi 10.5.2008

Arvoisat juhlavieraat!

Ensi kertaa Alajärvelle saapuva huomaa oitis, kuinka vahvasti kaupunkikuvaa leimaa Alvar Aallon kädenjälki. Täältä Alajärveltä löytyy niin Alvar Aallon ensimmäinen julkinen rakennus kuin hänen viimeinenkin luomuksensa.

Ystäväänsä muistellut säveltäjä, akateemikko Joonas Kokkonen on kertonut Alvar Aallon kiteyttäneen luovan työn perusolemuksen kahteen sanaan: intohimo kvaliteettiin. Eturivin taiteilija ei tyydy mihinkään puolinaiseen, vaan tähtää yhä korkeammalle ja korkeammalle.

Alvar Aallon motto – intohimo kvaliteettiin – sopii ohjenuoraksi myös kaikille koulutusalan ammattilaisille. Koulutuksen avulla pieni ja pohjoinen maamme on noussut monella alalla maailman huipputasolle. Koulutus on myös vastauksemme globalisaation haasteisiin.

Kun vertaamme opettajan työtä arkkitehdin työhön, on arkkitehti siinä mielessä helpommassa asemassa, että hänen luomuksensa ovat helposti esiteltävissä. Opetustyön tuloksia on vaikeampaa yksilöidä. Näissä kahdessa ammatissa on kuitenkin myös yhtäläisyyksiä. Molemmat – niin arkkitehti kuin opettajakin – tekevät työtä, jossa on paljon tilaa kokeilulle ja luovuudelle. Molemmat tekevät työtä, jossa keskeistä on juuri intohimo laatuun, kvaliteettiin.

Arvoisat kuulijat,

Koulutuksen laatu otettiin viime vuonna painopisteeksi myös opetusministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2007-2012. Tuossa kehittämissuunnitelmassa luvataan panostaa voimakkaasti perusopetukseen. Miksi näin on? Meneekö jatkuva puhe perusopetuksesta jo liioittelun puolelle? Suomalaiset 15-vuotiaathan peittoavat jo nyt muiden maiden nuoret PISA-tutkimuksessa.

Kysyjälle vastaisin, tämäkään ei vielä riitä! Perusopetukseen on välttämätöntä panostaa jatkuvasti. Koulumaailmassa ei ole saavutettuja etuja, vaan opettajan tehtävä on luoda koulutuksen laatu ja kilpailukyky joka päivä uudelleen. Jokainen opettaja tietää, että laakereille ei voi jäädä lepäämään.

Perusopetukseen kannattaa panostaa myös siksi, että perusopetus luo pohjan myöhemmälle oppimiselle. Jos pohja pettää, pettää koko koulutusjärjestelmä.  Ja toisinpäin: hyvälle pohjalle on helppo rakentaa vaikka kuinka komea rakennus.

Opetusministeri Sari Sarkomaan johdolla on nyt lanseerattu Perusopetus paremmaksi -ohjelma, tai lyhyemmin POP-ohjelma. Tätä ns. Pop-ohjelmaa rahoitetaan kuluvalla kehyskaudella 80 miljoonalla eurolla. Tavoitteena on pienentää ryhmäkokoja sekä vahvistaa tuki- ja erityisopetusta, opinto-ohjausta ja oppilashuoltoa sekä panostaa koulujen kerhotoimintaan. Raha jaetaan kunnille kouluprojektihakemusten perusteella.  Näin halutaan varmistaa, että rahat käytetään nimenomaan koulutuksen parantamiseen.  Valtionosuuksina rahat voisivat päätyä yleisbudjetin tilkkeeksi.

Ohjelman puitteissa asetettiin opetuksen järjestäjien haettavaksi tänä vuonna 18 miljoonan euron verran hankerahoitusta. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen ja oppilaan ohjaukseen on jo jaettu lähes 12 miljoonaa euroa. Viimeisenä ovat jakovuorossa koulujen kerhotoimintaan osoitettavat varat.

Uusi POP-ohjelma on hyvin myönteinen kehitysaskel myös siksi, että asenteet uuden oppimista kohtaan luodaan jo varhain perusopetuksen aikana. Opetusministeriö on myös ryhtynyt työstämään perusopetuksen laatukriteereitä. Tätä varten on asetettu valmisteleva ohjausryhmä ja valmisteluryhmä. Valmisteluryhmän tehtävänä on mm.  selvittää erilaisten laatujärjestelmien sopivuutta perusopetuksen laadun kehittämiseksi, laatia ehdotukset laadun kriteereiksi opetuksen järjestäjä- ja koulutasolle ja miten perusopetusta koskevat säädökset toteutuvat. Suomeksi tämä tarkoittaa: Tutkitaan, onko mahdollista vertailukelpoisesti mitata opetuksen laatua? Tavoitteena on
laadukkaan ja monipuolisen opetuksen takaaminen kaikille lapsille ja nuorille asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Valmisteluryhmän toimikausi loppuu 30.4.2009.

Arvoisat kuulijat,

Jos pitää mainita yksi perusopetuksen ongelma, joka on meille nyt kaikkein keskeisin kehittämiskohde, se on ehdottomasti ylisuuret ryhmäkoot. Toimiessani opettajana ja rehtorina näin selvästi, että suuressa opetusryhmässä opettajan on mahdotonta ottaa oppilaiden yksilölliset tarpeet riittävästi huomioon. On ensiarvoisen tärkeää pystyä luomaan kouluihimme sellainen oppimisympäristö, jossa jokaiselle oppilaalle voi syntyä myönteinen asenne uuden oppimista kohtaan. Tällainen hyvä oppimisympäristö on myös entistä viihtyisämpi työympäristö opettajalle.

Avain suomalaisen perusopetuksen kehittämiseen on nyt siinä, että ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen laadun kehittämiseen.  Siihen kuuluu olennaisesti ryhmäkokojen pienentäminen. Tällä hetkellä ei oikeasti edes tiedetä, millaisia koulujen ryhmäkoot ovat. Saadakseen kokonaiskuvan opetusryhmien nykytilanteesta, opetusministeriö toteuttaa valtakunnallisen ryhmäkokoselvityksen. Selvitys tehdään yhteistyössä Tilastokeskuksen, Kuntaliiton ja OAJ:n kanssa, ja se valmistuu loppuvuodesta.

Arvoisat kuulijat,

Suomalaisen lukion avaintekijä on monipuolisuus. Haluamme yhä vahvistaa lukion yleissivistävää tehtävää. Tähän päästään lisäämällä lukioiden välistä sekä toisen asteen sisäistä yhteistyötä ja verkostomaista toimintatapaa. Uutta teknologiaa tulee ottaa laajamittaiseen käyttöön ja etälukion toimintamahdollisuuksia pitää parantaa.
Vaikka lukiomme avaintekijä on aina ollut monipuolisuus, niin yhdessä suhteessa olemme ottaneet viime vuosina takapakkia. Viittaan tällä vieraiden kielten opetukseen, joka on vähentynyt sekä perusopetuksen että lukiokoulutuksen puolella.

On kovin nurinkurista, että kieltenopetukselle on päässyt käymään tällaisena aikana. Kehityssuunnan  olisi luullut olevan täysin päinvastainen mm. EU:n laajentumisen myötä. Sujuva ja monipuolinen kielitaito on tärkeää meille, jotka asumme monikulttuurisessa, monikielisessä Euroopassa.  Puolalainen putkimies ja suomalainen sorvari tarvitsevat paitsi ammattitaitoa, myös hyvää kielitaitoa!

Olemme nyt tilanteessa, jossa enää vajaa 10 % kunnista tarjoaa peruskoulun kaikille yhteisenä A-kielenä muuta kieltä kuin englantia. Vapaaehtoista A-kieltä tarjoaa enää alle puolet kunnista. Lukioissa vieraiden kielten ylioppilaskirjoituksiin osallistuvien määrä on jo pitkään ollut selvässä laskussa.

Nyt on tehtävä täyskäännös. Hallitusohjelmassa halutaan edistää kouluissa monipuolisia kieliohjelmia. Näin tehtäessä on tärkeää muistaa, että suomalaisen tasa-arvoajattelun mukaisesti kieliopintoja on monipuolistettava pienissäkin kunnissa. Tasa-arvon käsite sisältää vaatimuksen koulutuksen alueellisesta tasa-arvosta.

Alajärvi on osoittanut, että pieni kunta voi rikastuttaa kieliohjelmiaan kehittämällä verkostomaista yhteistoimintaa ja virtuaaliopetuksen mahdollisuuksia. Olette myös viisaasti panostaneet kansainväliseen yhteistyöhön ja ymmärtäneet sen motivoivan vaikutuksen kielten ja kulttuurien opiskelun kannalta.

Arvoisat juhlavieraat,

Alajärven koulukeskus tuo yhteen erilaisia ja eri-ikäisiä oppilaita ja opiskelijoita. Heille kaikille on yhteistä se, että heistä jokaisella on oikeus oppia. Tämä oikeus oppia on laadukkaan koulutuksen keskeinen tunnusmerkki. Ensinnäkin tuo oikeus oppia tarkoittaa sitä, että oppilaalla tai opiskelijalla on oikeus saada erityisopetusta, jotta hän pysyisi muun ryhmän mukana. Tiedämme, että tässä meillä on paljon tehtävää. Ongelma ei suinkaan piile erityisopettajien osaamisessa, sillä se on erinomaista. Ongelma piilee puutteellisissa rahallisissa resursseissa. Tämäkin asia on onneksi kuitenkin
menossa parempaan päin.

Erityisopetuksesta puhutaan meillä Suomessa paljon. Hyvä niin, sillä erityisopetusta tarvitsevien lasten ja nuorten määrä on kasvanut voimakkaasti. Me eduskunnan sivistysvaliokunnassa jaamme opetusalan ammattilaisten huolen tästä kehityssuunnasta. Olemme myös sitä mieltä, että erityisoppilaiden määrän kasvun syitä ei ole analysoitu riittävästi.

Erityisopetukseen liittyy keskeisesti kysymys erityisoppilaan integroimisesta yleisopetuksen luokkaan. Toisinaan tässä integroinnissa on innostuttu jo liikaakin. Myös erityisoppilaan kohdalla pätee se, että koulun ensisijainen tehtävä on turvata hänen oikeutensa oppia. Siksi hallitusohjelmassakin linjataan, että erityisluokat säilytetään vaihtoehtona niitä tarvitseville lapsille ja nuorille. Uskon, että jokainen kasvatusalan ammattilainen tuntee nuoria, joille erityisluokat ovat tarjonneet parhaat eväät onnelliseen elämään.

Oikeus oppia tarkoittaa kaikkia oppilaita, myös eri tavoin lahjakkaat oppijat pitää huomioida jokapäiväisessä opetuksessa. Hyvän oppitunnin tulee tarjota haasteita jokaiselle oppijalle. Jos oppilas tylsistyy liian helpolla oppitunnilla, poljetaan silloin hänen oikeuttaan jatkuvaan uuden oppimiseen. Tähän liittyen hallitus on sitoutunut edistämään luovuutta ja erilaisia lahjakkuuksia varhaiskasvatuksesta alkaen

Nostan vielä esiin kolmannen aihepiirin, johon oikeus oppia mielessäni kytkeytyy. Koululiikunnan puolestapuhujana ja entisenä musiikkiluokan opettajana katson, että nuorella on oikeus oppia myös taide- ja taitoaineita. Hallitusohjelman mukaan taide- ja taitoaineiden asemaa tullaankin vahvistamaan. Kuntia kannustetaan lisäämään taide- ja taitoaineiden opetustuntimääriä ja tarjoamaan niitä myös valinnaisaineena. Lisäksi jo tänä vuonna on ryhdytty elvyttämään koulujen kerhotoimintaa, joka sekin tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia näiden aineiden vahvistamiseen.

Täällä Alajärvellä erityisesti musiikista kiinnostuneilla nuorilla on harvinaislaatuiset mahdollisuudet kehittää taitojaan.  Koulukeskus yhdistää musiikkiopiston saman katon alle yläkoulun ja lukion kanssa. Toivon, että koulukeskuksen oppilaat ja opiskelijat käyttävät tilaisuuden sisällyttää omaan opinto-ohjelmaansa myös musiikkiopiston kursseja. Samoin on hienoa, että nuoret voivat täydentää kurssitarjotinta Kuvataidekoulun ja Nelimarkka-akatemian kursseilla.

Arvoisat kuulijat,

Meillä on viime aikoina puhuttu paljon koulutuksen nivelvaiheista ja syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. Syrjäytyminen on teema, joka on puhututtanut myös eduskunnan sivistysvaliokuntaa. Mielestämme nuorten syrjäytyminen on turha inhimillinen tragedia.  Se on tragedia,  joka on vältettävissä. Kun väestömme ikääntyy kovaa vauhtia, tarvitsemme jokaisen suomalaisen työpanoksen.  Meidän pitää huolehtia jokaisesta nuoresta.

Oman elämänpolun löytäminen ei aina ole helppoa. Nykymaailma pursuaa erilaisia koulutusmahdollisuuksia. Nuorillamme on paljon valinnanvapautta.  Valinnan vaikeutta ei helpota liian vähäinen ohjaus. Eduskunnan sivistysvaliokunta onkin puhunut viime vuosina paljon opintojen ohjauksesta. Valiokuntamme katsoi jo vuonna 2002, että yhtä päätoimista opinto-ohjaajaa kohti voi olla enintään 250 oppilasta. Monin paikoin tuohon
tavoitteeseen ei kuitenkaan ole päästy.

Viime aikoina opintojen ohjaukseen on onneksi kiinnitetty paljon huomiota. Tämä on ensiarvoisen tärkeää niin nuorten itsensä kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Riittävän opintojen ohjauksen avulla voimme huomattavasti vähentää välivuosia ja syrjäytymistä.  Samoin voimme vähentää väärien valintojen johdosta opintonsa keskeyttävien nuorten määrää.

Olen hyvin ilahtunut siitä tarmosta, jolla Alajärvellä suhtaudutaan koulutuksen nivelvaiheiden ongelmien torjuntaan. Täällä jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle on pystytty tarjoamaan koulutuspaikka. Samoin olette kiinnittäneet huomiota ylioppilaisiinne ja järjestäneet heidän jatko-opintoihin sijoittumistaan koskevaa seurantaa.

Myös oppilashuoltoon ja kouluviihtyvyyteen on kiinnitetty Alajärvellä huomiota. Moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen on välttämätöntä valtakunnallisesti samoin kuin kouluterveydenhuollon vahvistaminen. Alajärven erityisansioksi voidaan lukea myös tukioppilastoiminta.

Arvoisat kuulijat,

Globaali maailma ei ole uhkien vaan mahdollisuuksien maailma. Minusta Alajärven kaupunki on hyvin sisäistänyt tämän ajatuksen.

Se, mitä globaali maailma vaatii koulutukselta, on herkkäliikkeisyyttä. Uusiin osaamistarpeisiin pitää pystyä vastaamaan koulutustarjonnassa entistä joustavammin ja nopeammin.

Arvoisa juhlayleisö,

Pieni ja pohjoinen maamme on koulutuksen turvin ponnistanut korkealle. Olemme uskoneet koulutuksen laatuun lujasti, jopa – Alvar Aallon sanoin – intohimoisesti.

Meidän täytyy yhä panostaa laatuun koko koulutusketjumme kohdalla. Pitää muistaa, että koulutusjärjestelmä on kokonaisuus, jonka osaset niveltyvät ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Muutokset yhdessä osassa johtavat seurannaismuutoksiin muualla. Tällainen järjestelmä on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki.

Yhteinen tavoitteemme on, ettei heikkoja lenkkejä ole meillä laisinkaan. Sen eteen teemme yhteistä työtä kukin tahollamme.

Toivotan Alajärven koulukeskukselle paljon onnea ja menestystä ja intohimoa kvaliteettiin!

Avajaistervehdys – Kirkkonummen kuvataidekoulun kevätnäyttely

Maanantai, Toukokuu 5th, 2008

Raija Vahasalo
kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan pj
Avajaistervehdys, Kirkkonummen kuvataidekoulun kevätnäyttely
Kirkkonummen pääkirjasto 5.5.2008

Hyvät Kirkkonummen kuvataidekoulun opettajat ja oppilaat, oppilaiden vanhemmat,
taiteen ystävät ja tukijat!

Kuten näemme, on tämän kevätnäyttelyn teemaksi valittu värit ja Afrikka. Näitä värikylläisiä teoksia on varmasti ollut hauska työstää menneinä kuukausina, jolloin suomalainen maisema on vielä ollut kovin harmaa ja ankea.

Eräs afrikkalainen taiteilija valittikin kerran sitä, että Suomessa kaikki värit taitetaan harmaalla. Erilainen palettimme johtunee erilaisesta luonnostamme. Kotona Etiopiassa oli taiteilijan mukaan toisin. Paletin värit olivat kirkkaampia. Noihin synnyinmaansa kirkkaisiin väreihin taiteilija yrittää nyt totuttaa meitä kantaväestön edustajia.

Kun ihmisiltä kysyy, mitä heille tulee ensimmäisenä mieleen Afrikasta, saa monenlaisia vastauksia. Yksi mainitsee levottomuudet. Toinen muistelee Afrikan Tähti -pelin ääressä viettämiään onnen hetkiä. Kolmannen ajatukset karkaavat heti Afrikan aavoille savanneille.

Pohjoismaalaisen suhdetta Afrikkaan kuvaa myös kaukokaipuun klassikko, tanskalaisen Karen Blixenin Minun Afrikkani. Muistelmateos, josta myöhemmin tehtiin suosittu elokuva, syntyi vasta sen jälkeen, kun Blixen oli joutunut palaamaan Keniasta takaisin Tanskaan. Nuoruudessaan taideakatemiassa opiskellut Blixen kuvaa kirjassaan unohtumattomasti Afrikan kauneutta. Teoksesta välittyy väkevästi se, kuinka Afrikan luonto jäi pysyvästi osaksi pohjoismaalaisen Blixenin sielunmaisemaa.

Mietin, mitähän Afrikka tulee merkitsemään Kirkkonummen nuorille taiteilijanaluille? Tämän näyttelyn töitä työstäessään he ovat ainakin hetken katsoneet maailmaa hieman eri näkövinkkelistä kuin tavallisesti. Kyky sellaiseen herkkäliikkeisyyteen on aina arvokasta ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Olisiko jopa mahdollista, että globalisaation ja monikulttuurisuuden kautta suomalaisen taiteen väripaletti muuttuu näiden lasten ja nuorten ikäpolvien myötä pysyvämminkin? Näkyykö Afrikka Suomen
taiteessa 10 vuoden kuluttua?

On hienoa, että voimme kokoontua tänne kevätnäyttelyyn ihailemaan oppilastöitä ja vaihtamaan niiden herättämiä ajatuksia. Taide on itseisarvo, joka kuuluu hyvinvointiyhteiskunnassa kaikille. Jotta tämä voisi toteutua – jotta taide voisi todella kuulua kaikille – tarvitaan kulttuuripolitiikkaa.

Erityisesti pitää muistaa se, että taiteelle ei kasva suurta yleisöä itsestään. Me tarvitsemme politiikkaa, joka tukee lasten täysipainoista kehitystä ja kasvua kulttuurin ystäviksi.

Luovuutta ja erilaista lahjakkuutta on tärkeää edistää varhaiskasvatuksesta alkaen. Kirkkonummen kuvataidekoulussakin nuorimmat taiteentekijät ovat vasta 5-vuotiaita.

Taideväen lailla me eduskunnan sivistysvaliokunnassa kannamme huolta taiteen perusopetuksen resursseista ja saatavuudesta. Kuvataiteen perusopetusta tulisi tarjota valtakunnallisesti ja lukukausimaksujen pitäisi olla kohtuullisia. Vapaaoppilaspaikkojakin olisi hyvä pystyä tarjoamaan, sillä nykyisin taiteen perusopinnot eivät aina ole monilapsisten perheiden kustannet Tämä on huolestuttavaa, sillä aito mahdollisuuksien tasa-arvo on koulutuspoliittinen periaate, josta meidän kannattaa Suomessa pitää visusti kiinni.

Itse asiassa eduskunnan sivistysvaliokunta linjasi jo 7 vuotta sitten, että resurssien lisääminen kuvataiteen perusopetukseen olisi tärkeää juuri lasten keskinäisen tasa-arvon näkökulmasta. Tärkeää on sekin, että valtion rahoituspäätöksissä tulisi muistaa musiikkikasvatuksen lisäksi myös muita taiteen aloja. Kunnissa puolestaan on sisäistettävä se, että kulttuuritoiminta on osa kunnan peruspalveluja.

Hyvät kuulijat!

Iloksemme nyt näyttää siltä, että taiteen perusopetusta tullaan laajentamaan niin, että myös kuvataiteellisesti lahjakkailla lapsilla ja nuorilla tulee olemaan entistä paremmat mahdollisuudet kehittää taitojaan. Emme voi kaikki matkustaa Afrikkaan emmekä toteuttaa jokaista muutakaan unelmaamme. Mutta koska taide kuuluu kaikille, voi meistä jokainen taiteen kautta kokea Afrikan joko taiteentekijänä tai sen ystävänä.

Lopuksi haluan onnitella Kirkkonummen kuvataidekoulua menestyksekkäästä toiminnasta lasten ja nuorten hyväksi ja toivottaa teille onnea myös ensi lukuvuoden 2008 – 2009 haasteisiin!