Archive for Lokakuu, 2007

“Kerran yrittäjä, aina yrittäjä – hautaan saakka!”

Sunnuntai, Lokakuu 21st, 2007

Naisenergia jylläsi Peuramaan yrittäjäillassa [..]

Raija Vahasalo: “Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”

– “Anna tyttärellesi menestymisen mahdollisuus. Kasta hänet Göraniksi!” on ruotsalaisen vakuutusyrityksen mainos, joka valitettavasti taitaa päteä meilläkin. Esimerkiksi eduskunnan 16 valiokunnasta vain neljässä on nainen puheenjohtajana, aloitti kansanedustaja ja itse eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajan nuijaa heiluttava Raija Vahasalo räväkästi puheensa, jossa hän valotti Irmeli Salon ja Ville Blåfeldin EVA-raporttia “Naiset huipulle”. Raportin mukaan Suomi ei ole edistynyt naisten nousemisessa johtajistoon työelämässä.

– Itse asiassa emme EU:ssa yllä edes keskitasolle. Asiaa on riittävästi tutkittu, nyt pitäisi ryhtyä jo toimiin! Vahasalo huomautti. Hän toivoi enemmän vaihtoehtoja työn ja perheen yhteensovittamisessa, perhepäivähoidon parantamista, yrittäjäkasvatuksen laajentamista, starttirahakokeilun vakinaistamista, yrittäjien sosiaaliturvan uudistamista ja ylipäätään yrityshalukkuuden lisäämistä Suomessa.

– “Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”, sanoi Matti Nykänen ja se on hyvä ohje meille kaikille, Vahasalo heitti loppukaneetiksi. [..]

Liisa Kosonen / Kirkkonummen Sanomat 21.10.2007

Kansanedustaja Raija Vahasalo: “Ei hukata miljoonan euron mahdollisuuksia”

Sunnuntai, Lokakuu 21st, 2007

Valtakunnallinen työpajayhdistys ja Sininauhaliitto järjestivät torstaina 18.10. hotelli Arthurissa Työpajatoiminta ja nuoret aikuiset -seminaarin. Seminaarin avannut kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo muistutti, että jokainen syrjäytymisvaarassa oleva nuori edustaa miljoonan euron mahdollisuutta. Mikäli nuori saadaan menestyksellä mukaan opintoihin ja työelämään, sillä saadaan yhteiskunnalle miljoonan euron plusmerkkinen vaikutus.

Vahasalon mukaan jo nyt on työkalut siihen, että yhdenkään nuoren ei tarvitse päätyä syrjäytyneeksi. Opintoihin pyritään kehittämään pienempiä ryhmiä ja parempaa ohjausta. Niille, jotka oppivat mieluummin omin käsin tekemällä, on tarjolla oppisopimuskoulutusta, työssä oppimista ja työpajatoimintaa. Eniten on puute resursseista toteuttaa tämä ohjelma täysimittaisena.

“Tilanne näyttää kuitenkin paremmalta kuin aikoihin. Työvoimapulan ansiosta on tarve saada jokainen nuori mukaan työelämään. Vastoin prekariaatin väitteitä, jokainen joka arvostaa työntekoa, voi saada arvoisensa työn. Laiskuutta ei tälläkään ohjelmalla voida parantaa”, tiivistää kansanedustaja Vahasalo.

Juhlapuhe: Jokelan koulukeskuksen 50-vuotisjuhla ja uudisrakennuksen vihkiäistilaisuus

Lauantai, Lokakuu 13th, 2007
Raija Vahasalo
kansanedustaja
sivistysvaliokunnan puheenjohtaja

Juhlapuhe
Jokelan koulukeskuksen 50-vuotisjuhla ja uudisrakennuksen vihkiäistilaisuus

Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa 13.10.2007

Arvoisat juhlavieraat!

Aina kansallisromantiikan ajoista saakka on sivistys ollut suomalaisille tärkeä asia. Näin on ollut koko maassamme ja aivan leimallisesti täällä Tuusulassa. Onhan Tuusula kuuluisa kansainvälisesti nimekkäistä taitelijoistaan.

Nykyinen koululainsäädäntömme perustuu koulutuksen sivistystehtävään. Suomalaisessa kulttuurissa uskotaan vahvasti siihen, että sivistys ja yksilön henkinen kasvu ovat arvo itsessään. Sivistykseen sisältyy yhteisöllisyyteen ja yhteisvastuuseen kasvaminen, ja se on myös työelämän kantava voima.

Laaja-alainen sivistys on selvästi arvossaan myös Jokelan koulukeskuksessa. Tämä kuva välittyy voimakkaasti mm. koulun kerhotoiminnan kuvauksista. Jokela on myös ollut 90-luvulta lähtien Unesco-koulu, joka pyrkii edistämään kansainvälistä vuorovaikutusta ja ymmärtämystä. Se kertoo avarakatseisuudesta ja sydämen sivistyksestä.

Usko sivistyksen voimaan välittyy hyvin selvästi myös nykyisestä hallitusohjelmasta. Todetaanhan heti tuon asiakirjan alussa, että sivistys ja osaaminen ovat keskeisiä, koko hallitusohjelmaa yhdistäviä arvoja. Hallitus linjaa myös, että “Suomalaisten korkea sivistystaso sekä laadukas ja maksuton koulutus ovat hyvinvointiyhteiskuntamme perusta.”

Toimintaympäristömme muutosvauhti on kiihtynyt sitten kansallisromantiikan ajoista. Tämä asettaa yhteiskunnallemme monia haasteista. Keskeisiä muutoksia ovat globalisaation asettamat vaatimukset kilpailukyvyllemme, väestön ikärakenteen ja työelämän muutokset, koulutuksen vaikeudet vastata nopeasti muuttuviin työelämän vaatimuksiin sekä kulttuurimurros. Tulevaisuutta on yhä vaikeampi ennustaa.

Tuopa tulevaisuus sitten mukanaan mitä tahansa, tiedämme että koulutus on parasta tulevaisuuspolitiikkaa. Globaalissa kilpailussa sivistys ja osaaminen ovat ratkaisevia menestystekijöitä.

Päättäjien on myös tärkeää tarkastella koulutusjärjestelmää kokonaisuutena, jonka osaset niveltyvät ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Muutokset yhdessä osassa johtavat seurannaismuutoksiin muualla. Koulutusjärjestelmä on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Niinpä tuotekehitys- ja tutkimusrahojen lisääminen ei auta, jos perusopetuksesta ei pidetä huolta.

Siksi on ilahduttavaa, että hallitus haluaa nyt kehittää koulujärjestelmää kokonaisuutena. Väestölle halutaan turvata tasapuoliset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen varhaiskasvatuksesta aina tutkijakouluihin saakka.

Sivistysvaliokunnalle tämän viikon kohokohta oli eduskunnassa käyty ajankohtaiskeskustelu, joka koski Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa eli kesua. Joka neljäs vuosi laadittava Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma
on vaalikauden keskeisin asiakirja. Se linjaa koulutusta hallitusohjelman pohjalta. Uusi kehittämissuunnitelmaluonnos lähti lausuntokierrokselle juhannuksena. Lopullisesta suunnitelmasta päätetään loppuvuodesta, kun opetusministeriö on käsitellyt annetut lausunnot ja seurannut suunnitelmaluonnoksen herättämää keskustelua.

Koska päätöksen lopullisesta kehittämissuunnitelmasta tekee valtioneuvosto, oli tärkeää, että myös eduskunta pääsi sanomaan näkemyksensä näin keskeisestä asiakirjasta. Sen vuoksi tein asiasta keskustelualoitteen, jonka myös kaikki muut sivistysvaliokunnan jäsenet halusivat allekirjoittaa.

Viime keskiviikkona Eduskunnassa käyty keskustelu oli hyvin vilkasta. Oli ilo nähdä, miten suuresti koulutus ja tutkimus kiinnostavat eduskuntaa. Ajankohtaiskeskustelulle alun perin varattu aika ylitettiin puolella tunnilla, eivätkä läheskään kaikki halukkaat siltikään päässeet esittelemään suunnitelmaa koskevia näkemyksiään.

Keskustelu sujui erittäin rakentavassa hengessä. Sen päällimmäisiksi teemoiksi nousivat koulutuksen sivistystehtävän korostaminen, maksuttomuuden puolustaminen ja koulutuksen alueellinen saatavuus. Samoin keskusteltiin paljon opetuksen ryhmäkoista, erityisopetuksesta sekä duaalimallista.

On hyvä, että keskustelussa nostettiin esiin monia aiheita. Meidän on tärkeää pitää huolta kaikkien koulutusasteiden kehittämisestä ja laadusta, vaikka ne kaikki eivät voikaan olla yhtä aikaa kehittämisen painopisteinä.

Uusi kesu rakentuukin ajatukselle siitä, että koko koulutusjärjestelmämme laatua on kehitettävä. Tähän liittyvinä toimenpiteinä mainitaan mm. perusopetuksen ryhmäkokojen sääntely, erityisopetuksen vahvistaminen, opinto-ohjauksen lisääminen sekä yliopistojen opiskelija-opettaja- suhteen parantaminen.

Kehitystä ei saada aikaan ilman riittäviä resursseja. Tavoitteena pitää mielestäni olla, että koulutuksen kokonaisresurssit nostetaan mahdollisimman pian vähintään muiden Pohjoismaiden tasolle. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistus eli PARAS voi vauhdittaa myönteistä kehitystä. Vaikka perusopetus säilyy tietenkin lähipalveluna, voivat kunnat tiivistää yhteistyötä esim. erityisopetuksen ja oppilashuollon järjestämisessä.

On selvää, että meidän on pidettävä huolta koulutuksemme perustasta: varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Hallitus onkin luvannut, että ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen laadun kehittämiseen. Keskeisiä tavoitteita ovat ryhmäkokojen pienentäminen sekä tuki- ja erityisopetuksen ja opinto-ohjauksen vahvistaminen. Samoin tullaan vahvistamaan taito- ja taideaineiden asemaa lisäämällä valinnaisuutta sekä panostamaan koulujen kerhotoimintaan.

Kaikki me tiedämme, että peruskoulumme on maailman kuulu. Tiedämme myös, ettei koulutuksessa auta jäädä laakereille makaamaan, sillä kansainvälinen kilpailu on jatkuvaa. Odotammekin varmasti jo jännittyneinä seuraavia, 4. joulukuuta julkistettavia PISA-tuloksia.

Noita PISA-tuloksia odottavat monet muutkin. PISA on synnyttänyt Suomeen aivan uudenlaisen turismin muodon – “koulutusturismin”. Opetushallituksessa, opetusministeriössä ja eduskunnassa lappaa ulkomaan delegaatio toisensa perään.
Sivistysvaliokunnassa on vieraillut milloin Kiinan valtuuskunta, milloin saksalaisia, milloin ryhmä Gordon Brownin uudesta strategiayksiköstä. Kaikki he haluavat ottaa oppia suomalaisesta peruskoulusta.

Monessa OECD-maassa on vahva pyrkimys päästä PISA-tutkimuksessa maailman kärkeen. Siellä oivalletaan myös, että kehitys kysyy resursseja. Viime vaalikauden aikana kilpailijamaamme lisäsivät tilastojen mukaan koulutuksen osuutta bruttokansantuotteesta, kun Suomessa trendi oli päinvastainen. Nyt tähän on onneksi saatu muutos!

Opetusministeriö käynnistää ensi vuonna POP-ohjelman eli peruskoulu paremmaksi -talkoot. Resursseja tähän on varattu ensi vuodelle 18 miljoonaa ja koko vaalikaudelle yhteensä 80 miljoonaa euroa. Rahoitusta hakee kunta. Lisäpuhtia työhön saadaan selvästi kasvavista valtionosuuksista ja kuntatalouden kohenemisesta. Sivistysvaliokunta tulee pitämään tarkkaan huolta siitä, että POP-ohjelman rahoitus suunnataan opetuksen laadun parantamiseen.

Perusopetuksen suurin ongelma on ollut ylisuuret ryhmäkoot. Suuressa opetusryhmässä opettajan on mahdotonta ottaa oppilaiden yksilölliset tarpeet riittävästi huomioon opetusta eriyttämällä. Samalla eriyttämisestä on tullut entistä tärkeämpää, kun opetusryhmissä on nykyään hyvin erilaisia oppilaita.  Erityistä tukea tarvitsevat olisi tunnistettava samoin kuin ne, jotka nykyään tylsistyvät liian helpoilla oppitunneilla. Meidän on tärkeä pitää tavoitteena sitä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle syntyy myönteinen asenne uuden oppimista kohtaan.

Ryhmäkokoja pienentämällä voidaan myös vähentää koulukiusaamista ja ehkäistä koulupudokkuutta. Opettajan työolosuhteetkin paranevat huomattavasti. Samalla opettajan luovuudelle ja erilaisten pedagogisten mallien kokeilulle jää aiempaa enemmän tilaa.

Sivistysvaliokunnassa olimme viime vuonna vakaasti sitä mieltä, että taito- ja taideaineiden opetusta on vahvistettava. Opetushallitus valmisteleekin nyt suunnitelmaa, jonka avulla näin tulee tapahtumaan kaikissa koulumuodoissa. Opetushallituksen muistiosta löytyy voimakas linjaus siitä, että taide- ja taitoaineiden taidot ja mielikuvitus olisi nähtävä tasaveroisiksi käsitteellisen ajattelun kanssa. Nämä aineet eivät ole mitään muun oppimisen keventäjiä. Tämän oivalluksen toivotaan heijastuvan koko koulun
toimintakulttuuriin. Samalla tulisi projekti- ja hankerahoitusta kehittää niin, että se olisi aitoa kehittämistyötä eikä “tekohengitystä”.

Opetushallitus on siis selvästi ottanut asian sydämelleen! Hallitusohjelmassahan on kirjaus taito- ja taideaineiden aseman vahvistamisesta valinnaisuutta lisäämällä. Tähän liittyen on hyvä, että kunnat voivat antaa kouluille mahdollisuuden koulukohtaiseen profiloitumiseen esimerkiksi juuri taide- ja taitoaineiden saralla.

Nuo hetki sitten peräänkuuluttamani uudet pedagogiset mallitkin hyödyntävät usein taito- ja taideaineita erilaisten asiakokonaisuuksien opettamisessa. Tällaisten mallien käyttö tukee lasten ja nuorten kokonaispersoonallisuuden kasvua. Ne myös tasa-arvoistavat opetusta, sillä olemme erilaisia oppijoita. Yhdellä on näkömuisti, toinen oppii tekemällä jotain itse käsillään.

Taito- ja taideaineiden kohdalla myös kerhotoiminnan kehittäminen on keskeistä. Tässä Jokelan koulukeskuksella on varmasti muille kouluille paljon neuvottavaa. Koulullahan on toiminut vuosien saatossa vaikka minkälaisia kerhoja. Aivan erityisen ilahduttavana pidän 60-luvun poikien kotitalouskerhoa. Epäilen, että 60-luvulla siellä tuskin kuitenkaan opittiin ruuanlaittoa. Pistävätköhän Jokelan nykypojat tässä asiassa paremmaksi?  Näytelmäkerhossa kuuluu esitetyn Shakespearea ja Dickensiä, Topeliusta ja Helakisaa sekä Pop-Oz-musikaali. Lukuaineista näyttäisi ainakin filosofialla ja biologialla olevan koulussa vahvat perinteet. Erityisesti kiinnitti huomiotani hiukan uhkaavalta kuulostava
petolintujen pesien inventointi 70-luvulla sekä luontokerholle vuonna 2004 myönnetty kansainvälinen tunnustus.

Näen, että kerhotoiminnassa kannattaa käyttää yhteistyöverkostoja, joissa on opettajien lisäksi mukana myös järjestöjä sekä nuorisotoimen, seurakunnan ja vanhempainyhdistyksen edustajia. Yhteistyömuotoja haettaessa ei opettajien vahvaa osaamispotentiaalia saa sivuuttaa. Esimerkiksi liikkumattoman lapsen kohdalla on opettajalla kerhon vetäjänä selvä etulyöntiasema, jota tulee hyödyntää. Tuo etulyöntiasema syntyy opettajan tuttuudesta ja siitä, että hänellä on koulupäivän aikana monia mahdollisuuksia ikään kuin lobata oppilastaan.

Toisaalta kerhotoiminnassa ei saa unohtaa lahjakkuuksia. Koulujen tulisi nimenomaan miettiä sitä, miten kerhot voisivat auttaa oppilaita kehittymään opetussuunnitelman yli ja ohi. Tämä on tärkeää sekä aidon tasa-arvon että itsetunnon kehittymisen kannalta.

Hyvään opetukseen niin peruskoulussa kuin toisella asteella kuuluu myös monipuolinen kieliohjelma. Sen takaamiseksi voivat pienet kunnat tehdä yhä enemmän yhteistyötä, niin kuin paikoin jo tapahtuukin. Oppilaan kielivalinnat eivät kuitenkaan saisi kaventaa hänen taide- ja taitoaineita koskevia valinnanmahdollisuuksiaan.

Erityisopetus on sekin aina vain ajankohtainen puheenaihe. Maamme erityisopetuksen käytäntöjä on arvosteltu mediassa välillä rankasti. Esiin on marssitettu vertailtavaksemme muiden maiden integraatiomalleja. Itse hämmästelen sitä, miksi jotkut aivan ylivertaisiksi kehutut integraatiomallit tuottavat niin surkeita oppimistuloksia. PISA-tulokset nimittäin osoittavat, että kaikkein hitaimmin edistyneiden oppilaiden tulokset ovat Suomessa
harvinaisen hyviä muiden maiden häntäpäähän verrattuna. Kyllä suomalaisesta erityisopetuksesta pitää silloin löytyä jotain hyvääkin, eikä vain moitteen sijaa! On siis hyvä että erityisluokat säilyvät vaihtoehtona niille oppilaille, joille erityisluokalle siirto tarjoaa parhaat eväät elämään.

Opetuksen laadun perustekijöitä on myös riittävä opinto-ohjaus, johon haluan palata myöhemmin puheessani.

Lukiokoulutus on viime aikoina käynyt läpi uudistuksen toisensa perään. Yksi kuitenkin on ja pysyy, ja se on suomalainen duaalimalli.

Koska työmarkkinoilla tarvitaan erilaisia osaajia, tulee lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten tarjota toisistaan selvästi poikkeavaa koulutusta. Ammatillinen koulutus on työelämälähtöistä, lukio yleissivistävää. Nämä erilaiset roolit ja niiden pitkäjänteinen vahvistaminen ovat avain menestykseen. Duaalimalliamme kiittävät myös opiskelijajärjestöt ja elinkeinoelämä.

Vieläkin kaivataan kuitenkin kipeästi duaalimallin konkretisointia. Kentällä kysellään toistamiseen, mitä duaalimalli käytännössä tarkoittaa? Kuinka pitkälle yhteistyössä eri linjojen välillä voi ja kannattaa mennä? Opetusministeriön on syytä tehdä pikaisesti linjanveto duaalimallin käytännöistä.

Uskon kyllä yhteistyöhön ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden välillä. Yhteistyölle pitää kuitenkin löytää mielekkäät rajat niin, ettei se tarkoita toimijoiden omaleimaisuuden ja erilaisen tutkintorakenteen vesittämistä. Onhan niin, että jos toimijat muuttuisivat kovin samanlaisiksi, ei niiden yhteistyössä olisi enää mieltä. Eihän kahdella samanlaisella toimijalla olisi toisilleen enää mitään annettavaa.

Yhteistyöstä puhuttaessa kannattaa muistaa myös toisen ja korkea-asteen välinen yhteistyö, missä meillä on paljon kehittämisen varaa. Tällainen yhteistyö lisää tietoa jatko-opinnoista ja vahvistaa opiskeluvalmiuksia. Jollain alalla lahjakas opiskelija voi sisällyttää opinto-ohjelmaansa yliopistokursseja, mikä auttaa häntä opiskelumotivaation ja työkurin löytämisessä.

Tuntuu siltä, että sana opinto-ohjaus on nyt kaikkien huulilla. Kesussakin opinto-ohjaus on vahvasti esillä. Me sivistysvaliokunnassa olemme tutustuneet tähän teemaan moneen otteeseen ja huolella.

Valiokuntamme huomiota on useissa yhteyksissä kiinnitetty perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen opintojen ohjauksessa ilmeneviin puutteisiin. Riittävällä ja tarpeeksi henkilökohtaisella ohjauksella vältyttäisiin monelta tilanteelta, jossa nuori tuskastuu väärään koulutusvalintaan ja yhteiskunta hukkaa resurssejaan.

Sivistysvaliokunnassa katsoimmekin jo vuonna 2002 antamassamme lausunnossa, että yhtä päätoimista opinto-ohjaajaa kohti voi olla enintään 250 oppilasta. Monin paikoin asiat ovat kuitenkin junnanneet paikoillaan. Vieläkin on esim. useita lukioita, joissa ei ole päätoimista opinto-ohjaajaa. Valiokunta korostaa myös opettaja – ryhmänohjaaja – opinto-ohjaaja -akselin merkitystä varsinkin lukio-opintojen alkuvaiheessa.

Lukioissa henkilökohtaisen ohjauksen tarvetta on lisännyt luokattomuus ja hajautettu ylioppilastutkinto. Yhä useamman päivälukion opiskelijan opinnot ovat venyneet yli kolmeen vuoteen. Tämä huolestuttava trendi on kuitenkin kääntynyt laskuun parin viime vuoden aikana. Niinpä kun vuonna 2004 yli kolme vuotta lukiossa opiskelleita oli 16,4 %, oli vastaava luku vuonna 2006 enää 13, 9 %. Luku on yhä liian korkea, mutta muutossuunta on onneksi oikea.

Mietin, monikohan teistä juhlavieraista mahtaa olla opettaja? Itsekin olen koulutukseltani opettaja ja ehdin tehdä opetustyötä 15 vuotta ennen kuin lähdin täysipäiväisesti politiikkaan. Kun tuntee opettajan ja rehtorin arjen, on kyllä ilo huomata, että opettajien asemaa tahdotaan nyt parantaa.

Hyvät oppimistuloksemme eivät synny tyhjästä. Ne luodaan maamme kouluissa jokapäiväisellä työllä, jota tekevät erittäin korkeasti koulutetut opettajat.
Puheeni alussa totesin, että koulutus on parasta tulevaisuuspolitiikkaa. Tulevaisuuteen katsovan opetuksen pitäisi pysyä ajan hermolla. Tässä on meillä ollut ongelmia, koska tällä hetkellä opettajilla ei ole lakisääteistä oikeutta täydennyskoulutukseen. Nyky-yhteiskunnassa kaikkien ammattilaisten pitäisi kuitenkin voida päivittää ammattitaitoaan. Siksi nyt halutaankin säätää koulutuksen järjestäjille velvoite huolehtia opettajien täydennyskoulutuksesta.  Tämä lakiuudistus valmistellaan yhteistyössä koulutuksen järjestäjien ja markkinaosapuolten kanssa. Tärkeää on, etteivät opettajat ole täydennyskoulutuksen suhteen eriarvoisessa asemassa riippuen kuntansa taloudellisesta tilanteesta. Myös opettajien työolosuhteita on kehitettävä tarmokkaasti. Vain niin saamme opettajan arvokkaan ammatin säilymään vetovoimaisena ja houkuttelevana.

Hyvät juhlavieraat!

Jokelan koulu juhlii tänään 50-vuotistaivaltaan. Samalla vihimme käyttöön koulukeskuksen uudisrakennuksen. Osaavan henkilökunnan lisäksi täällä on nyt myös hienot ja toimivat ulkoiset puitteet antoisalle koulutyölle.

Ulkoisiin puitteisiin ja henkilöstöön sisältyvä potentiaali saadaan käyttöön silloin, kun koulussa olevat ihmiset – niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin – ovat hyvinvoivia ja motivoituneita. On hienoa, että koulunne ilmapiiriä luonnehditaan lämpimäksi ja läheiseksi. Olette myös osanneet tehdä hyvää yhteistyötä omassa kunnassanne mm. yrittäjien ja veteraanien kanssa. Samalla olette toimineet hyvin aktiivisesti kansainväliselläkin tasolla.

Uskon, että tulevaisuudessa tulemme näkemään kaikissa kouluissamme enemmän juuri hyvinvointia, yhteistyötä ja motivaatiota.

Jatkukoon se kehityssuunta ainakin Jokelan koulukeskuksen 100-vuotisjuhliin saakka!

Eduskunta evästi hallitusta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä

Keskiviikko, Lokakuu 10th, 2007

Eduskunta keskusteli keskiviikon täysistunnossa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä. Keskustelun kimmokkeena oli hallituksen kehittämissuunnitelma, joka linjaa koulutuksen suuntaviivoja vuosille 2007-2012.

Koko koulutusjärjestelmän sekä opetusministeriön alaisen tutkimuksen kehittämisen kattava kehittämissuunnitelma valmistuu opetusministeri Sari Sarkomaan johdolla vuoden lopussa.

Keskustelun avauspuheenvuoron pitänyt sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo kiitti koulutuksen laadun nostamista kehittämissuunnitelman painopistealueeksi. Laadulla tarkoitetaan mm. perusopetuksen ryhmäkokojen sääntelyä, erityisopetuksen vahvistamista, opinto-ohjauksen lisäämistä sekä yliopistojen opiskelija-opettaja -suhteen parantamista. Kehitystä ei saada aikaan ilman riittäviä resursseja, Vahasalo totesi. Tavoitteena pitää olla, että koulutuksen kokonaisresurssit nostetaan mahdollisimman pian vähintään muiden Pohjoismaiden tasolle. [..]

Lue lisää Eduskunnan sivulta.

Ajankohtaiskeskustelu: Koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen

Keskiviikko, Lokakuu 10th, 2007

Raija Vahasalo
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja

Ajankohtaiskeskustelu
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen
Esittelypuheenvuoro täysistunnossa 10.10.2007

Joka neljäs vuosi laadittava koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma on vaalikauden keskeisin asiakirja. Se linjaa koulutusta hallitusohjelman pohjalta. Koska päätöksen tekee valtioneuvosto, on tärkeää, että myös eduskunta pääsee sanomaan näkemyksensä näin keskeisestä asiakirjasta. Sen vuoksi teimme sivistysvaliokunnassa asiasta keskustelualoitteen. Halusimme, että koko eduskunta pääsee osallistumaan keskusteluun.

Uusi kehittämissuunnitelma lähtee liikkeelle toimintaympäristön muutoksista ja niiden yhteiskunnalle asettamista haasteista. Näitä muutoksia ovat globalisaation asettamat vaatimukset kilpailukyvyllemme, väestön ikärakenteen ja työelämän muutokset, koulutuksen vaikeudet vastata nopeasti muuttuviin työelämän vaatimuksiin sekä kulttuurimurros. Koulutuksella ja tutkimuksella on vastattava kaikkiin näihin haasteisiin.

Meidän on myös muistettava, että koulutusjärjestelmä on kokonaisuus, joka on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Siksi kaikkien koulutusasteiden kehittämisestä ja laadusta on pidettävä huolta, vaikka ne kaikki eivät voi olla yhtä aikaa kehittämisen painopisteinä.
Koulutustarpeiden ennakointia on kehitettävä, mutta sen ei pidä johtaa suuriin aloittajamäärien heilahduksiin. Dynaamisessa, osaamiseen perustuvassa taloudessa ei ennakointi ole aina helppoa.

Elinkeinoelämä synnyttää jatkuvasti uusia toimialoja ja ammatteja. Liiallisen tehoajattelun myötä voi unohtua se, että nykyinen koululainsäädäntömme perustuu koulutuksen sivistystehtävään. Sivistys ja yksilön henkinen kasvu ovat arvo itsessään. Sivistykseen sisältyy yhteisöllisyyteen ja yhteisvastuuseen kasvaminen ja se on myös työelämän kantava voima.

Koulutusjärjestelmän kehittämisessä pitää toimivia rakenteita kehittää ja toimimattomia karsia pois. Vireillä on korkeakoulujen rakennemuutos. Toisen asteen ja korkea-asteen duaalimalli takaa sen, että koulutuksessa ei esiinny turhia päällekkäisyyksiä. Jako ammatilliseen ja tieteelliseen lähestymistapaan selkeyttää koulutustarjontaa. Kahdella eri koulutuslinjalla pitää selkeästi olla eri tehtävät. Myös opiskelijajärjestöt ja elinkeinoelämä ovat kiitelleet mallia.

Vieläkin kaivataan kipeästi duaalimallin konkretisointia. Kentällä ollaan varsin epätietoisia ja tehdään huonojakin ratkaisuja. Mitä malli käytännössä tarkoittaa? Kuinka pitkälle yhteistyössä eri linjojen välillä voi ja kannattaa mennä? Opetusministeriön on syytä tehdä pikaisesti linjanveto duaalimallin käytännöistä.

Suomen niukat resurssit on käytettävä tehokkaasti. Siksi koulutuksen on oltava laadukasta varhaiskasvatuksesta aina tutkijakoulutukseen saakka. On ilahduttavaa, että koulutuksen laatu on nyt kehittämissuunnitelman painopistealueena. Tähän liittyvinä toimenpiteinä mainitaan mm. perusopetuksen ryhmäkokojen sääntely, erityisopetuksen vahvistaminen, opinto-ohjauksen lisääminen sekä yliopistojen opiskelija-opettaja -suhteen parantaminen. Kehitystä ei saada aikaan ilman riittäviä resursseja. Tavoitteena pitää olla, että koulutuksen kokonaisresurssit nostetaan mahdollisimman pian vähintään muiden Pohjoismaiden tasolle.

Suomessa on viime päivinä pohdittu ankarasti sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta. On syytä muistaa, että tutkitusti tehokkain keino edistää kansanterveyttä on nostaa ihmisten koulutustasoa. Siksi opetuksen resursseista on pidettävä huolta nyt ja jatkossa. Me emme puhu täällä tänään vain Koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelmasta, vaan myös suomalaisen hyvinvoinnin edistämissuunnitelmasta.

Lisätietoja:
Raija Vahasalo, p. 050 5113090

Vahasalo laajentaisi YTV-aluetta

Sunnuntai, Lokakuu 7th, 2007

Kansanedustaja Raija Vahasalo, kok, esittää lakialoitteessaan, että YTV:n yhteistoiminta-aluetta laajennettaisiin kehyskuntiin. Liikenneratkaisuista saataisiin toimivammat ja taloudellisemmat kuin henkilöautoliikenteen rajoituksilla. Tämä tarkoittaisi yhteistä päätöksenteko- suunnittelu-, kilpailutus- ja tilaajajärjestelmää sekä lippuyhteistyötä. Lisäksi hänen ehdottamallaan ratkaisulla olisi myönteisiä ympäristövaikutuksia.

Esimerkiksi Kirkkonummen kunta on toistuvasti ilmaissut halukkuutensa osallistua YTV:n työskentelyyn sen täsimääräisenä jäsenenä, jolloin kunnan mahdollisuudet sekä rautatie- että linja-autoliikenteen järjestämiseen olisivat huomattavasti paremmat kuin nykyään. Nykyisen järjestelmän ongelmana on se, etä YTV on Kirkkonummen liikenteen järjestämisessä vain yhteistyökumppani, ei viranomainen.

Länsiväylä 7.10.2007

Toisen asteen tulevaisuudennäkymiä

Maanantai, Lokakuu 1st, 2007

Raija Vahasalo

kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan pj
kasvatustieteen maisteri

Koulutuspolitiikan vallan vaihto takaa koulutussektorille monessa mielessä paremman tulevaisuuden. Näin on myös toisella asteella.

Vasemmiston nuorisokoulua koskevat haihattelut on vihdoin heitetty romukoppaan – siis sinne, minne ne ovat joutaneet jo länsinaapurissammekin. Koska työmarkkinoilla tarvitaan erilaisia osaajia, tulee lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten tarjota toisistaan selvästi poikkeavaa koulutusta. Ammatillinen koulutus on työelämälähtöistä, lukio yleissivistävää. Nämä erilaiset roolit ja niiden vahvistaminen ovat avain menestykseen.

Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden välinen yhteistyö on kyllä kannatettavaa, kunhan se ei tarkoita niiden omaleimaisuuden ja erilaisen tutkintorakenteen vesittämistä. Itse asiassa on niin, että jos toimijat muuttuisivat kovin samanlaisiksi, ei niiden yhteistyössä olisi mieltä, koska niillä ei olisi toisilleen enää mitään annettavaa.

Lukioidenkin välisessä yhteistyössä pätee, että siinä on voimaa silloin, kun eri tavoin erikoistuneet kumppanit täydentävät toisiaan. Verkostoituminen on tärkeää varsinkin pienille lukioille, jotka voivat sen myötä lisätä opiskelijoidensa valinnanmahdollisuuksia. Lukioiden ja yliopistojen välistä yhteistyötä kehittämällä voidaan puolestaan tarjota edistyneille lukio-opiskelijoille sopivia haasteita syventävien kurssien muodossa.

Näyttää siltä, että monelle peruskoulun päättävälle nuorelle ei ole oikein kirkastunut, miten lukio ja ammatillinen koulutus eroavat toisistaan. Tämä ei ole mikään ihme, kun asia ei tunnu kirkastuneen kaikille poliitikoillekaan. Näen yhdessä koko sivistysvaliokunnan kanssa, että tämän asian selvittäminen on koulutusvalintojaan tekevälle nuorelle erittäin tärkeää.

Sivistysvaliokunnan huomiota on useissa yhteyksissä kiinnitetty perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen opintojen ohjauksessa ilmeneviin puutteisiin. Riittävällä henkilökohtaisella ohjauksella voitaisiin varmistaa koulutusvalintojen osuvuus ja ehkäistä myöhempää opintojen keskeyttämistä. Samalla joudutettaisiin myös opiskelijoiden valmistumista. Ammattitaitoisella ohjauksella vältyttäisiin monelta tilanteelta, jossa nuori tuskastuu väärään koulutusvalintaan ja yhteiskunta hukkaa resurssejaan.

Sivistysvaliokunta katsoi jo vuonna 2002 antamassaan lausunnossa, että yhtä päätoimista opinto-ohjaajaa kohti voi olla enintään 250 oppilasta. Monin paikoin ei kuitenkaan ole päästy lähellekään tätä tasoa, ja useista lukioista puuttuu yhä päätoiminen opinto-ohjaaja. Tämä epäkohta tulisi saada pikaisesti korjattua, sillä Turussa tehdyn tutkimuksen mukaan tyytyväisyys opintojen ohjaukseen on selvästi yleisempää niissä oppilaitoksissa, joissa on päätoiminen opinto-ohjaaja.

Toisen asteen koulutuksen kohdalla valiokunta korostaa myös opettaja – ryhmänohjaaja – opinto-ohjaaja -akselin merkitystä. Varsinkin opintojen alkuvaiheessa tämän akselin tulisi tehokkaasti tukea nuorta luku- ja opiskelutekniikan hiomisessa ja tehokkaan työrytmin löytämisessä.

Ammatillisella puolella henkilökohtaisen ohjauksen merkitys on lisääntynyt mm. entistä räätälöidympien opinto-ohjelmien vuoksi. Lukioissa henkilökohtaisen ohjauksen tarvetta on lisännyt luokattomuus ja hajautettu ylioppilastutkinto. Lukioissa on trendinä ollut yhä useamman päivälukion opiskelijan opintojen venyminen yli kolmeen vuoteen. Viimeisen parin vuoden aikana tilanne on opetushallituksen mukaan kuitenkin kääntynyt parempaan päin. Niinpä kun vuonna 2004 yli kolme vuotta lukiossa opiskelleita oli 16,4 %, oli vastaava luku
vuonna 2006 selvästi alhaisempi eli 13,9 %. Luku on yhä liian korkea, mutta muutossuunta on onneksi oikea.

Menneinä vuosina on monelle ammattiin opiskelevalle tehty karhunpalvelus kouluttamalla hänet alalle, jolla on jo ennestään ollut ylitarjontaa. Opetusministeriön Koulutus ja tutkimus 2007 – 2012 -luonnoksen vahvuuksiin
kuuluu kyky nähdä se, että tarvitsemme erilaisia osaajia, ja pyrkimys mitoittaa koulutuksen aloituspaikat työelämän tarpeiden mukaan. Suunnitelmissa on vähentää toisen asteen aloituspaikkoja mm. kulttuurin ja tietojenkäsittelyn opintoaloilla ja lisätä tarjontaa mm. rakennusalalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksessa.

Erilaisuuden arvostaminen ei ole vain sanahelinää. Parhaimmillaan se näkyy toisella asteella siinä, että tarjoamme nuorelle erilaisia vaihtoehtoja ja ohjausta, jonka avulla hän löytää itselleen sopivan koulutuksen.

Kokoomus – Politiikkaohjelmat – Etusivu – Kirjoittajavieras 1.10.2007