Archive for Toukokuu, 2006

Maailman fiksuin nuoriso

Tiistai, Toukokuu 30th, 2006

Tällä hetkellä suurten ikäluokkien edustajat hallitsevat yhteiskunnan avainpaikkoja. Seuraava sukupolvi on ikäluokkana paremmin koulutettu, kielitaitoisempi ja kansainvälisempi. Meidän lapsemme ja nuorisomme ovat kansainvälisen PISA-tutkimuksen kaikkien mittapuiden mukaan maailman fiksuinta. Suomen ja suomalaisten menestystä ei siis mikään voi estää?

Vaikka Suomessa on maailman parhaat opettajat, koulutuksessa on tarvetta rakenteellisiin parannuksiin. Koulutuspolitiikan historiassa on juostu usein yksittäisten keppihevosten perässä ja kokonaiskuva asiasta on hämärtynyt. [..]

Yhteisöllinen kasvatus alkaa päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta. Päivähoitolaki on jo 30 vuoden takaa ajalta, jolloin päivähoito oli enemmän työelämän tarpeisiin luotua lasten säilytystä kuin lasten tarpeita huomioivaa kasvatusta. Koska vaalikausi on jo pitkällä, näyttää vakavasti siltä, että hallitus ei pysty täyttämään lupauksiaan päivähoitolain kokonaisuudistuksesta. Laki kuitenkin antaa ne puitteet, joissa varhaiskasvatuksen on pystyttävä toimimaan.

“Maan kilpailukyky ei ala teollisuushallista tai tutkimuslaboratoriosta. Se alkaa luokkahuoneesta.” Näin sanoi Henry Ford sata vuotta sitten. Niistä ajoista maailma on muuttunut paljon mutkikkaammaksi. Meidän lapsillemme koulutus on vieläkin tärkeämpää. Perusopetus on kivijalka koulutusjärjestelmässä ja oppimisessa. Jos perusta pettää, pettää muukin koulutus.

Olen erittäin huolissani peruskoulun tulevaisuudesta varsinkin pääkaupunkiseudulla. Erityisopetuksen tarve on lisääntynyt, opetusryhmät ovat kasvaneet, päteviä opettajia on vaikea saada ja resurssit ovat pienentyneet. PISA-tutkimus antoi monelle päättäjälle väärän signaalin koulutuksesta. Useimmilta jää huomaamatta se, että maassamme koulutuksen osuus kansantuotteesta pienenee jatkuvasti, kun taas kilpailijamaamme kasvattavat sitä tuntuvasti joka vuosi. Esimerkiksi Englannissa koulutukseen on luvattu seuraavana viitenä vuotena lisää rahaa 3,5 miljardia euroa, vuosittain.

Suomessa PISA-menestyksen taustalla on heikoimman oppilasaineksen saama suurin huomio. Esimerkiksi vertailtuna Aasian kouluihin lahjakkaimmat oppilaat eivät pääse meillä kehittämään kykyjään. Samoin kouluviihtyvyys ja halu vaikuttaa yhteisiin asioihin ovat meillä huonolla tolalla.

Kouluviihtyvyyden kannalta entistä tärkeämpiä ovat mahdollisuus tuntea itsensä arvokkaaksi, saada opettajan jakamaton huomio ja saada mahdollisuus onnistumisen elämyksiin. Näiden asioiden avain sekä vanhempien ja opettajien yhteinen tavoite on pienentää operusryhmiä. Suuret ryhmät ovat ongelma varsinkin muuttovoittokunnissa ja pääkaupunkiseudulla. Vaikka opetusryhmäkoko maassamme on keskimäärin noin 18 oppilasta, pelkkä keskiluku on harhaanjohtava – “tilastojen eniten käytetty vale” koulutuksen resursseja arvioitaessa. Opetusryhmien koko vaihtelee suuresti kunnasta toiseen.

Tiedän, että monella taholla on suuri kiusaus siirtää varoja opetustoimesta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistamiseksi jopa 40%:lla lähivuosina. Sille kiusaukselle ja lyhytnäköisyydelle ei pidä antaa periksi. Jopa terveyspuolella on hyvä muistaa, että tehokkain keino kohentaa kansanterveyttä – ja pienentää sairauskuluja – on nostaa väestön koulutustasoa. Hallitusta onkin vaadittava pitämään lupauksensa: “Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen”. Myös seuraavaan hallitusohjelmaan on saatava suunnitelma koulutusresurssien saattamisesta kilpailukykyiselle tasolle. Kyse on tulevaisuudesta.

RAIJA VAHASALO
kansanedustaja (kok), sivistysvaliokunnan jäsen
KM, rehtori

Länsiväylä 30.4.2006

“Älkää antako mitään niille”

Sunnuntai, Toukokuu 21st, 2006

Olen joistakin asiasta samoilla linjoilla vihreiden kanssa. Kasvihuoneilmiön torjunta on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden haasteistamme. Autoverotuksen muuttaminen turvallisia, vähän kuluttavia ja vähän saastuttavia autoja suosivaksi on järkevää. Sitä olen pyrkinyt itsekin edistämään aktiivisesti. On silti asioita, joissa en käsitä punavihreää ajatuksenjuoksua.

*****

Moottoritie Helsingistä länteen on ollut melkein rakenteilla jo vähintään kaksikymmentä vuotta. Tarve on kiistaton ja kasvaa vuodesta toiseen. Vilkas, tehottomasti kulkeva ja vaarallinen liikenne saastuttaa, hukkaa yhteiskunnan resursseja ja tappaa niin eläimiä kuin ihmisiä.

*****

Vaikka takaiskuja on tullut – kuten uusmaalaisten ministerien Vanhanen, Heinäluoma ja Kalliomäki röyhkeä välistäveto, jolla Oulun ja Tampereen moottoritiet nostettiin hankelistan ulkopuolelta budjettiin – kt 51-hanke on silti edistynyt jatkuvasti. Suunnitelmat ovat kunnossa, luvat ovat kunnossa ja läntisen Uudenmaan kunnat ovat pitäneet yllä yksituumaista painostusta hankkeen hyväksi. Kantatie 51 on nyt toteutuslistalla seuraavana ja poliittiset paineet sen rakentamiseksi ovat melkoiset.

*****

Tamperelainen punavihreä kansanedustaja Oras Tynkkynen on nyt tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän kyseenalaistaa juuri tämän moottoritien rakentamisen ja pitää sitä tarpeeseen nähden raskaana ja kalliina – eihän tielle ennusteta kuin vain 30.000 käyttäjää vuorokaudessa.

*****

Hieno homma, Oras. Nyt voitaisiinkin lähteä pyörittämään uutta tiesuunnitelmaa, ympäristövaikutusten arviointia ja valitusrumbaa, joka voisi olla ohi jo kymmenessä vuodessa. Sitten voisi katsoa, minkä vuosikymmenen hankekoriin projekti mahtuisi. Käsittämätöntä ajattelua vihreiltä!

*****

Politiikassa on tuttua ”Not In My Back Yard” = ”viekää kaatopaikkanne jonkun muun takapihalle”. Tämä ”Not In Their Front Yard” – ”älkää antako mitään niille” on minulle uudempi juttu. En löytänyt mistään tekstejä, joissa Oras Tynkkynen olisi vastustanut Tampereen kehätien leventämistä moottoritieksi, enkä uutisia, joissa hän olisi kahliutunut työmaan kaivinkoneeseen.
Onko moottoritien rakentaminen pahasta vain toisessa vaalipiirissä?

Raija Vahasalo
kansanedustaja
raija.vahasalo@eduskunta.fi
www.vahasalo.net

Yhteistyölle kyllä, yhtenevyydelle ei

Perjantai, Toukokuu 19th, 2006

Hallituksen koulutuspoliittinen selonteko sai niin eduskuntaryhmät kuin yksittäiset kansanedustajat esittämään omia näkemyksiään koulutuspolitiikan suunnasta. Raija Vahasalo (kok) varoittelee ottamasta mallia Ruotsin nuorisokouluratkaisusta.

Mikäli haluamme säilyttää kärkisijamme maailman parhaiden oppilaiden maana, meidän on jatkuvasti panostettava koulujemme toimivuuteen. Suomessa hallitus pienentää koulutusmenojen osuutta bruttokansantuotteesta koko ajan, kun sitä samaan aikaan muualla maailmassa kasvatetaan. Me emme edistä koulutusjärjestelmämme toimivuutta, me heikennämme sen edellytyksiä.

Valtioneuvoston selonteossa kouluhyvinvoinnin lisääminen on nostettu yhdeksi keskeisimmäksi tekijäksi tasa-arvon ja koulumyönteisyyden vahvistamisessa. Vaikka oppimistulokset ovat maailman huippua, kouluviihtyvyysmittauksissa Suomi ei sijoitu yhtä mairittelevasti. Tähän ongelmaan on pyritty löytämään ratkaisuja, jotka kuuluvat paremminkin temppu- ja viihdytysosastolle. Vanhemmat ja opettajat kaipaavat konkreettisia toimenpiteitä, esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämistä, sitä selonteossa ei ole edes mainittu.

On muistettava, että koulun tehtävä on opettaa, ei viihdyttää. Mikäli kouluilla on riittävät resurssit opetustehtävänsä hoitamiseen, siellä myös viihdytään. Riittävän pienet ryhmäkoot, laadukkaat opetusmateriaalit, pätevät opettajat, taito- ja taideaineiden lisääminen takaisin sekä mahdollisuus tuki- ja erityisopetuksen järjestämiseen ovat kaiken a ja o, niin oppimistuloksissa kuin kouluviihtyvyydessäkin.

Lahjakkaat heitteillä

Myös erilaisten lahjakkuuksien huomioiminen olisi molempien tavoitteiden kannalta tärkeää. Lahjakkaat oppilaat jätetään heitteille koulujärjestelmässämme. He ovat tabu koulumaailmassamme. Ajattelemme, että kyllä lahjakkaat lapset pärjäävät itse. Eivät he pärjää. Lahjakkaillakin on oikeus erityisopetukseen, joka lähtee heidän omasta lähtötasostaan.

Nyt valtioneuvosto on linjannut koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, ettei uusia erikoislukioita perusteta ja valintakokeiden käyttöä koskevia menettelyjäkin selkeytetään. Tämä on kaikki vaihtoehtoisuuden murentamista. Eikö lahjakkaiden tarvitse viihtyä koulussa? Eikö lahjakkaiden pidä kehittyä huippuosaajiksi, joita tarvitaan sopeutumiseen globalisaatioon?

On erityisen tärkeää, että duaalimallijaosta yleissivistävän lukiokoulutuksen ja ammatillisen toisen asteen koulutuksen välillä pidetään kiinni. Ruotsissa peruskoulun jälkeen opiskellaan niin sanotuista nuorisokouluissa, joissa jokaisen on suoritettava sekä yleissivistäviä että ammatillisia opintoja. Nuorisokouluista ajatellaan valmistuvan nuoria aikuisia, jotka ovat sekä yleissivistyneitä että ammattitaitoisia. Käytännössä onkin käynyt niin, etteivät he ole oikein kumpaakaan, kun sen paremmin yleissivistäviin kuin ammatillisiinkaan opintoihin ei ole voitu keskittyä. Tässä asiassa kannattaa ottaa korkeintaan varoittava esimerkki länsinaapurista.

Meidän on siis vahdittava tarkkaan, ettei rakenteellisilla muutoksilla mennä käytännössä nuorisokouluun. Niitä on jo tehty Opetushallitukseen ja niitä suunnitellaan Paras-hankkeessa vedoten ikäluokkien pienenemiseen. Jos yhteistyö on riittävän syvää, hallintotilat ja opettajat ovat yhteiset sekä oppisisällöt lähellä toisiaan, ei enää tarvitse puhua nuorisokoulusta, silloin käytäntö on jo sitä. Yhteistyötä pitää olla, mutta ei yhtenevyyttä.

Nuorisokouluun ajamisesta puhuu myös tavoite lisätä kaksoistutkinnon suorittajien määrää. Se on aika epärealistinen tavoite. Jos valtioneuvoston tavoitteena on linjaustensa mukaisesti lukio-opintojen suorittaminen kolmessa vuodessa, ei siinä ajassa kukaan voi suorittaa samalla myös ammatillista tutkintoa. Mahdollisuus kaksoistutkintojen suorttamiseen on kannatettava asia. Se johtaa helposti koulutuksen tason laskuun sillä 3-4 vuodessa ei kahta korkeatasoista toisen asteen tutkintoa voi tehdä. Tason laskuun meillä ei ole kuitenkaan varaa.

Duaalimalli säilytettävä

Koulutukseen tulee jatkoa duaalimallin mukaisesti myös korkea-asteella eli jaon tieteellisesti ja taiteellisesti yliopistojen ja työelämään tähtäävien ammattikorkeakoulujen välillä on pysyttävä hyvin selkeänä. Molemmilla on siis selkeästi omat tavoitteensa, joita ei ole syytä duaalimallin hämärtämisellä heikentää

Selonteossa todetaan nuorisoikäluokkien pienentymisen edellyttävän korkeakoulutuksen mitoituksen tarkistamista ja koulutustarjonna uudelleen kohdentamista. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tätä ei edellytä ainoastaan ikäluokkien pienentyminen, vaan myös työelämän tarpeet. Ei ole järkevää kouluttaa sellaisia osaajia, joille ei löydy töitä.

Hiljattain julkistettiin viestinnän koulutustarvetta luodannut raportti, jonka mukaan etenkin audiovisuaaliseen viestintään ja kuvailmaisuun koulutetaan niin paljon ammattilaisia, ettei kaikille riitä alan töitä. Kuitenkin alun perin kuviteltiin, että uusia työpaikkoja syntyisi kyseiselle alalle pilvin pimein. Toisin kävi. Toivottavasti historia ei toista itseään.

Kirjoittaja on kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen ja rehtori.

Megatapahtuma menettää 3000 lasta

Perjantai, Toukokuu 19th, 2006

Jopa 3000 lasta saattaa jäädä pois Koululiikuntaliiton megatapahtumasta toukokuun lopussa, kun koulut pelkäävät pyytää 8-10 euron korvausta vanhemmilta. [.. Tapahtuman promoottorin Lasse]  Norreksen mielestä koulut ovat pahasti ylireagoineet viranomaisten ohjeisiin.

– Kysymys on vain ohjeista, joiden mukaan oppilaiden huoltajien ja oppilaiden tulee sopia yhdessä rahoituksen pelisäännöistä, Norres muistuttaa.

Koululiikuntaliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Raija Vahasalo (kok) myöntää, että jo tuhannenkin osallistujan kato tekee ison loven Power Moverin budjettiin.

– Me olemme pieni liitto, joka tekee hyvää työtä. Olen todella pahoillani, että yhdestä kantelusta on noussut tällainen soppa. Tuskin kantelun tekijäkään ihan tätä tarkoitti, arvelee Vahasalo.

Iltalehti 19.5.2006

Demokratia on paras vaihtoehto

Keskiviikko, Toukokuu 17th, 2006

Kansanedustaja Vahasalo kiirehtii haastatteluumme Suomen Sydänliiton valiokunnan kokouksesta.
Kiivetessään ylös eduskunnan portaita hän puhuu samalla puhelimeen ja viittelöi tervehdyksensä. Mannerheimintien toisella puolella törröttävät VR:n makasiinien rauniot sävyttävät väkisinkin keskustelun avausta. Tarkastelemme eduskunnan pylväiden välistä hetken lohdutonta näkyä. Yksinäinen kaivinkone liikkuu alueella.

Mitä ajattelet itseään prekariaatiksi kutsuvasta porukasta?

– On huolestuttavaa, jos jotkut uskovat enemmän oman käden oikeuteen kuin yhteiseen hyvään ja demokratiaan. “Kaikki mulle heti ilman velvollisuuksia” -asenne on häikäilemätön kaikkia meitä muita kohtaan, joiden odotetaan maksavan koko lysti, pohtii Vahasalo vapun tapahtumia.
– Esimerkiksi mielenosoituksen järjestäjät kannustavat ihmisiä “toimeentulon haltuunottoon” myymälävarkauksilla ja pummilla matkustamisella. He pakottavat jonkun muun, eli kaikki rehelliset asiakkaat maksamaan puolestaan.
[..]
(Lue koko haastattelu: Kehittyvä Uusimaa 17.5.2006)

Tanskan mallissa on järkeä

Torstai, Toukokuu 11th, 2006

Olin iloinen työministeri Filatovin rohkeasta avauksesta liittyen työttömyyden hoitoon niin sanotulla Tanskan-mallilla. EK:n ja SAK:n reaktio oli kuitenkin pettymys: kun ministeri nosti kissan pöydälle, työmarkkinajärjestöt pistivät pään pensaaseen. Irtisanomissuojan heikentäminen ei yhtäkkiä kelpaakaan EK:lle eikä vastaava työttömyysturvan vahvistaminen SAK:lle.

Maamme kymmenettuhannet työttömät alkavat olla kurkkuaan myöten täynnä hallituksen tehottomia työllistämistoimia. Nykyinen järjestelmä tarjoaa monille vain kosmeettisia näennäisparannuksia ja siten paremminkin ylläpitää työttömyyttä sen poistamisen sijasta. Tällaiseen meillä ei todellakaan pitäisi olla varaa, sillä työttömyydestä aiheutuu välittömiä kustannuksia vuosittain noin 6 miljardia euroa. Tilanteeseen on saatava muutos, mikä edellyttää sitä, että hallitus lakkaa tanssimasta työmarkkinajärjestöjen pillin tahtiin ja ryhtyy rohkeisiin uudistamistoimiin.

Tanskan-mallin perinpohjaisesta tarkastelusta on hyvä aloittaa.

RAIJA VAHASALO
Kansanedustaja (kok)

“Yksityiset kuntapalvelujen pelastus”

Sunnuntai, Toukokuu 7th, 2006

– Yksityinen sektori tuottaa tulevaisuudessa yhä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja kunnille. Kehitys on myönteistä, kunhan se toteutetaan oikein. Yksityiset pystyvät tarjoamaan paljon joustavammin ja paremmin asiakkaidensa tarvitsemia palveluja, sanoi uusmaalainen kansanedustaja, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Raija Vahasalo (kok) Mäntsälän messuilla launtaina.
– 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä, mutta sosiaali- ja terveystoimi ei kuormitu samassa suhteessa ikääntyneiden parantuvan toimintakyvyn ansiosta, kuitenkin säännöllistä apua tarvitsee 65-74 -vuotiaista 20-36 prosenttia ja yli 75-vuotiaista 50-60 prosenttia, Vahasalo sanoi.
..
(Etelä-Suomen Sanomat 7.5.2006)