** Päivitys 20.3. tekstin lopussa **
Suomalaiset opiskelevat pitkään ja hartaasti. Meillä 15-vuotiaiden jäljellä oleva opiskeluaika on OECD-maista pisin, keskimäärin 8,5 vuotta. Irlannissa vastaava luku on 5 vuotta. Hyvistä yrityksistä huolimatta tutkintojen suoritusajat ovat meillä paremminkin pidentyneet kuin lyhentyneet.
Opetusministeriön työryhmä on eilen julkistetussa raportissaan hakenut keinoja, joilla opintojen keskeyttäminen ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa vähenee ja siirtyminen korkeakoulutuksesta työelämään aikaistuu vähintään yhdellä vuodella.
Raportti listaa hyviä käytännön keinoja, joilla haluttuihin tavoitteisiin on mahdollista päästä. Ehkä tärkein on painottaa yliopistotutkinnon ja ammatillisen perustutkinnon merkitystä opiskelijavalinnoissa. Jos entistä useampi pääsee jatkamaan opintojaan heti korkeakoulussa, se helpottaa paineita.
Ennakkokohusta huolimatta raporttiin ei sisälly ehdotusta opinto/lukukausimaksuista. Koulutuksen maksuttomuus lapsillemme on investointi tulevaisuuteen ja siitä tulee pitää kiinni. Nyt ja tulevaisuudessa.
Kun opiskelemaan on päässyt, miten pitkään valmistuminen kestää todellisuudessa? Onko Suomen tilanne muihin maihin verrattuna niin huono? Itse en näe nykyisiä opiskeluaikoja niin täysin mustavalkoisina.
Koska opintorahan taso ei riitä elämiseen, suurin osa opiskelijoista käy opiskelun ohella töissä. Harva nostaa opintolainaa, kun tulevaisuus on epävarma. Kauppojen sunnuntaiaukiolot tai kahviloiden ja pikaruokapaikkojen pyörittäminen eivät edes onnistuisi ilman opiskelijoiden panosta.
Suomalaisten pitkän valmistumisajan syyksi raportissa epäillään Suomen joustavaa järjestelmää, joka mahdollistaa työssäkäynnin. Tässä elinkeinoelämän järjestöjen odotukset ovat ristiriitaisia. Yhtäältä vaaditaan nopeaa valmistumista, toisaalta vastavalmistuneilta odotetaan vakuuttavaa työkokemusta.
Mitä tapahtuu, jos opiskeluajan työssäkäynti otetaan faktana? Opiskelun ja työelämän raja on todellisuudessa liukuva. Työkokemus jo opiskeluaikana on hyvästä.
Suurin muutos tulee tilastoihin. Todelliset eli teholliset opiskeluajat lyhentyvät huimasti. Opiskelija/opettajamäärien suhde kaunistuu OECD-maiden keskiarvon paremmalle puolelle.
Ehkä silloin on aika yksinkertaistaa myös opintorahaa koskevia sääntöjä. Mikäli pystyy opiskelemaan menestyksellä, vaikka käy töissä, siitä ei pidä rankaista vaan palkita. Hyvästit takaisinperinnälle!
** Päivitys alkaa tästä **
Blogin aiheesta pääsee jatkamaan keskustelua Eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) torstaina 25.3.2010 klo 17-19. Järjestän silloin yhdessä kansanedustaja Arto Satosen kanssa seminaarin
NOPEAMMIN OPISKELEMAAN JA TYÖELÄMÄÄN
Työryhmän raportin esittelee johtaja Hannu Sirén Opetusministeriöstä ja aihetta kommentoivat omilla puheenvuoroillaan koulutusjohtaja Markku Koponen (Elinkeinoelämän keskusliitto), puheenjohtaja Teppo Säkkinen (Suomen lukiolaisten liitto), hallituksen jäsen Jukka Vornanen (Suomen ylioppilaskuntien liitto) ja asiantuntija Veli-Matti Taskila (Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto). Seminaarin puheenjohtajina toimivat Arto ja minä.
Uskon, että aiheesta syntyy hyvä keskustelu. Tervetuloa mukaan keskusteluun!
Ennakkoilmoittautuminen 23.3. mennessä on suotavaa kahvitarjoilun vuoksi:
Maiju Harava (p. 09 432 4090, maiju.harava (at) eduskunta.fi)
Käytännössähän kannatat siis perustuloa opiskelijoille. Vai mitä muuta on etuus, jota ei katkaistaisi tuloista riippumatta. Hyvä!
Tässä onkin usein perustulokeskustelun epäloogisuus: sama järjestelmä, joka opiskelijoiden kohdalla kannustaa työntekoon ja ahkeruuteen, olisikin muiden kuin opiskelijoiden kohdalla kannustin kotona loikoiluun ja passiivisuuteen. Nykyisessä sosiaaliturvassahan opiskelijoiden kannattaa tehdä töitä ja työttömän pysyä työttömänä.
Onkohan joku muuten laskenut kansantaloudellisia vaikutuksia sille, jos opiskelijat yhtäkkiä lakkaisivat käymässä töissä ja keskittyisivät kokonaan opiskeluun (esimerkiksi lainan turvin)? Aika suuri joukko halpaa työvoimaa ainakin katoaisi työmarkkinoilta.
Olen vahvasti eri mieltä!
Opintoraha maksetaan, jotta opiskelija pystyy hoitamaan kunnolla opiskelunsa. Jos opinnot edistyvät eli opiskelija hoitaa oman osuutensa, valtio hoitaa oman osuutensa ja maksaa opintorahan. Jos opiskelut eivät huvita, ei myöskään rahaa tipu.
Jos pystyy hoitamaan kunnialla sekä opiskelun että työn, hieno homma. Se on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta paras vaihtoehto. Minusta opintorahaa voisi ajatella urakkapalkkana.
Perustulo on jotakin, minkä odotetaan napsahtavan tilille joka tapauksessa, niin velttoiljoille kuin ahkerille. Yhteiskunnan ei kannata palkita velttoilua, siksi rahalle vaaditaan opiskelussakin vastinetta.
Opintotuki on työnteon suhteen kannustavuudeltaan kuin perustulo – kaikki työ kannattaa. Vastikkeellisuus toki tulee opintojen edistämisen puolelta.
Tällä hetkellähän muille kuin opiskelijoille, jotka velttoilevat, maksetaan tukia, jotka pienenevät heti, jos velttoilija päättääkin tehdä työtä. Esimerkiksi työmarkkinatuella jokainen tienattu euro vähentää tukea 50 senttiä.
Tottakai opinnot pitää hoitaa vähintään normaalia tahtia, mutta miksi opiskelijoita rangaistaan siitä jos haluaa ja pystyy tekemään töitä samaan aikaan?
On aivan perusteltua että tukia joudutaan maksamaan takaisin mikäli ei pisteitä tipu, mutta se ei ole kenenkään edun mukaista että opiskelijat joutuvat kieltäytymään töistä etteivät tulorajat ylity!
Henkilökohtaisella kokemuksella voin kertoa, että ei ole kovinkaan mukavaa maksaa 564e (asumis- ja opintotuki + 15 % korko) ainoastaan sen takia että tulorajat ylittyivät 267 euroa! Joku järki!
Raija on hyvä ja jatkaa hyvää työtä ja puristaa jonkinlaisen järjen tähän toimintaan, vaikka edes tulorajojen nosto!
p.s. asumistuki+opintotuki = kuukauden vuokra