Kuvassa ohjaaja Sven Sid, Esmeralda (Minna Kettunen), Quasimodo (Kim Snygg) ja Raija Vahasalo.
Raaseporin kesäteatteri on yksi Suomen suurimpia kesäteattereita ja ruotsinkielisten teatterien ykkönen. Viime vuoden “Underbara herrar i hatt” minulta jäi näkemättä, mutta Sven Sidin ohjaama “Ringaren i Nottre Dame” oli jälleen pakko nähdä. Valitettavasti en päässyt ensi-iltaan, mutta pystyin korjaamaan tilanteen viikonloppuna.
Täysimittainen musikaali maalaismaisemassa ja pääosin amatöörivoimin on hätkähdyttävä viritys, mutta uskottavasti tekijäkaartilla ovat langat pysyneet hyppysissä. Olisi mielenkiintoista nähdä, millä menetelmillä Sven Sid on hallinnut tätä monikymmenpäistä tekijäkaartia, mutta lopputulos palkitsee. Näyttämöllä ei synny kuolleita hetkiä – paitsi kirjaimellisesti ennen väliaikaa, kun kapteeni Febus (Peppe Krook) jää makaamaan ruumiina rampille.
Musikaali perustuu Viktor Hugon klassikkotekstiin, joka on muokattu näytelmäksi lukemattomia kertoja. Ikuinen tarina hyvän ja pahan taistelusta, vääryydestä ja sen hyvityksestä toimii aina. Kirjan on onnistuneesti muokannut musikaaliksi tanskalainen Sebastian (Knud Christensen). Käsikirjoituksen huumoria on paikallistettu, jopa länsiuusmaalaisen murteen ominaisuuksia on käytetty hyväksi. Siinä tuli kielikylpyä kerrakseen.
Parasta esityksessä on kuitenkin musiikki. Sebastian on säveltänyt tarttuvia koukkuja ja etenkin kuoro-osuudet kuulostavat komeilta. Monessa kappaleessa kuuluu myös hyvin abbamaisia melodioita.