Kunta rakennuttaa 10 miljoonan euron koulun. Työmaalle ei ole varaa hankkia vakituista rakennusvalvojaa, vaan kunnan rakennustarkastaja käy ajoittain kuittaamassa valvonnat puumerkillään. Saattaapa jopa pyytää tuomaan paperit kuitattavaksi toimistoonsa, jotta säästää kallisarvoista aikaansa.
Parin vuoden päästä rakennusvirheet ja laiminlyönnit alkavat paljastua. Käyttäjät oireilevat. Ensin heidät leimataan kahjoiksi, vähitellen on pakko uskoa totuus. Uusi rakennus on umpihomeessa. Rakennusliike jatkaa muualla, uudella nimellä, joten sitä ei saada mistään vastuuseen.
Päättäjien on pakko niellä harminsa ja raapia neljä miljoonaa euroa kuntalaisten rahaa perusteellisiin korjauksiin. Rakennuksen todellisia ongelmia ei selvitetä ennen korjausrakentamista. Työ tilataan halvimmalta tarjoajalta. Korjauksia ei suunnittele ja valvo oikeastaan kukaan. Uusi katto vuotaa vedet sisään välittömästi korjaustöiden valmistuttua. Ollaan taas lähtöpisteessä, neljä miljoonaa euroa köyhempänä.
Kun korjaukset lopulta saadaan tehtyä, kiinteistöhuolto säästää energiaa ja kytkee ilmastoinnin tuloilmapuhalluksen kokonaan pois päältä yö,- viikonloppu- ja loma-ajoiksi. Nurkissa alkaa taas muhia uutta elämää.
Onneksi tämä kertomus ei ole aivan yhden hankkeen kokemuksia, vaan yhdistelmä tämän päivän todellisuudesta. Kunnat säästävät taloutensa tärviölle ja julkiset rakennukset homeeseen. Nykyinen tapa päättää ja hoitaa asioita pyrkii etsimään joidenkin tuhansien eurojen säästöjä ja aiheuttaa samalla miljoonien eurojen vahingot.
Homekoulut kuntoon -seminaarin puhujat. Kansanedustaja Raija Vahasalolla kädessään Kosteus- ja HOMEtalkoiden hansikkaat.
Tämän ja paljon muuta opimme keskiviikkona 6.2. järjestämässäni Homekoulut kuntoon -seminaarissa. Seminaarin loistavina alustajina olivat koulutusjohtaja Heljä Misukka OAJ:stä, kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen Ympäristöministeriöstä, erityisasiantuntija Esko Korhonen Kuntaliitosta ja tekninen johtaja Ilpo Peltonen RAKLI:sta. Myös Pikkuparlamentin auditorion täyttänyt yleisö oli asiassa vahvasti mukana omien kokemusten kautta.
Opetusalan vuoden 2012 laajan sisäilmaselvityksen mukaan sisäilmaongelmia oli viimeisen kahden vuoden aikana esiintynyt kahdessa kolmasosassa päiväkoteja, peruskouluja ja lukioita. Varsinaisten ongelmien lisäksi selvityksessä kiinnitti huomiota huono tiedonkulku organisaatioiden sisällä ja välillä, sekä yritykset kieltää ongelmista tiedottaminen.
Kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen on alan tärkeä asiantuntija. Hänen mukaansa joka toisessa rakennuksessa on merkkejä ylimääräisestä kosteudesta ja 15-20% rakennuksista home voi uhata käyttäjien terveyttä. Suurin osa rakennuksistamme on 1960-1980 -luvulta. Silloin otettiin käyttöön runsaasti uusia rakennusmateriaaleja ja -menetelmiä ilman, että niiden toimivuutta tutkittiin millään tavalla. Nyt ne on testattu käytännössä: eivät toimi!
Autoja pestään ja huolletaan säännöllisesti, niiden kunnon katsastus määrävälein on pakollinen. Taloille ei tehdä niiden valmistumisen jälkeen mitään. Kuitenkin salaojat tukkeutuvat noin 35-40 vuoden jälkeen, vesikatteet rapistuvat ja vesi- ja viemärilaitteet alkavat vuotaa. Rakennusten huolto- ja korjaustoimet aloitetaan vasta sen jälkeen, kun kallis vahinko on jo tapahtunut. Tempoilevien päätösten sijaan tarvitaankin pitkäjänteisiä korjaus- ja huolto-ohjelmia.
Kuntaliiton erityisasiantuntija Esko Korhosen mukaan ongelmat aletaan jo nykyään tunnistaa ja Kuntaliitto on laatinut hyvän oppaan Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Oppaassa annetaan ohjeet siitä, miten sisäympäristöongelmat ratkaistaan yhteistyössä ja tehokkaana prosessina.
Osa ongelmaa on vähitellen kasvava korjausvelka: Kun korjauksia ja kunnostustöitä ei tehdä ajoissa, ongelmat ja niiden kustannukset vain kasvavat. Tällä hetkellä merkittävien kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen pitäisi varata rahaa kertaluonteisesti 1,4 miljardia euroa. Kuntien rakennusten korjausvelka on kokonaisuudessaan noin 5 miljardia euroa. Koska kaikkeen ei ole rahaa, kuntien pitää ottaa käyttöön kiinteistöstrategia: otetaan käyttöön asiakaslähtöinen palvelutuotanto ja luovutaan harkitusti niistä rakennuksista, joita ei välttämättä tarvita.
Rakennuttajia edustavan RAKLI:n Ilpo Peltosella oli hieman epäkiitollinen paikka kertoa, miten asiaa ratkotaan kiinteistön omistajan ja rakennuttajan näkökulmasta. Hänkin peräänkuulutti kiinteistöstrategiaa, jolla varmistetaan käyttäjien tarpeista lähtevät tavoitteet. Kiinteistön omistaja ja huolto pyrkii tekemään oikeita asioita (yleisön välihuudolla “Näytöt puuttuu”), mutta tarvitaan priorisointia, rahaa ja resursseja. Korjausten onnistumisessa tärkeä tekijä ammattitaidon ja kunnon suunnittelun ohella on suunnitelmallinen ja rehellinen tiedottaminen. Motto pitää olla: “Kerralla kuntoon”.
Perustavan laatuista asennemuutosta tarvitaan siihen, että rakentamisen ja korjaamisen periaatteesta päästään ylläpitokulttuuriin. Yhteiskunnassa pitääkin kehittää kannusteita niin, että ennakoivasta, resursseja säästävästä työstä voidaan palkita.
Eduskunnan sivistysvaliokunta on lukuisia kertoja ottanut kantaa homekoulujen korjauksiin ja turvallisen opiskelu- ja työympäristön ylläpitoon. Tuntuu siltä, että vaikka työ ei lopu, ei tämä enää ole pelkkää tuuleen huutelua. Asenteet ovat muuttumassa. Siitä seminaari ja siellä käytetyt puheenvuorot olivat hyvä esimerkki.
