Alkolukko toimii, viranomaisilla parannettavaa

Helmikuu 25th, 2013

Tänään ilmestyi Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tutkimus, jossa selvitettiin alkolukolla valvotun ehdollisen ajo-oikeuden toimivuutta ja vaikuttavuutta reilun neljän vuoden ajalta. Tulokset ovat suorastaan hämmästyttävän hyviä. Vaikka alkolukon käyttöä on seurattu vain 1687:llä kuljettajalla, on se tulosten mukaan estänyt jo 12.000 rattijuopumusta ja joidenkin kohdalla johtanut jopa täysraittiuteen. Mikään muu tähän asti käytetty keino – kaikkea valistuksesta häpeärangaistukseen on kokeiltu – ei ole toiminut yhtä tehokkaasti. Alkolukko on myös torjunut tehokkaasti rattijuoppouden uusimista, jopa silloin, kun se ei enää ole ollut käytössä.

Kun tein lakialoitteen alkolukon käytöstä vuonna 2002, uskalsin toivoa uusien keinojen purevan rattijuoppouteen. Nyt kaikki osoittautuu menneen jopa paremmin kuin villeissä toiveissa.

Suomen laki on kansainvälisessä vertailussa edistyksellinen. Myös tulokset ovat edistyksellisiä. Enemmistö alkolukon käyttäjistä on vähentänyt juomistaan. Kolmannes käyttäjistä haluaa jatkaa alkolukon käyttöä, vaikka se ei olisi enää ajo-oikeuden vuoksi pakollista. Enemmistö haluaa alkolukon vakiovarusteeksi kaikkiin uusiin moottoriajoneuvoihin ja lähes kaikki haluavat alkolukon pakolliseksi ammattimaisiin kuljetuksiin ja vaarallisten aineiden kuljetuksiin.

Puutteita kokemusten mukaan on viranomaisten tiedoissa. Poliisin kuuluu rattijuoppouden esitutkinnan aikana tiedottaa mahdollisuudesta alkolukon käyttöön, mutta viranomaisten tiedot ovat olleet keskenään ristiriitaisia ja puutteellisia. Joissakin tapauksessa autojen katsastajat ja laitteiden asentajat ovat olleet törkeän ammattitaidottomia. Viranomaiset eivät ole osanneet käyttää laitteista purettavia puhallustietoja mihinkään hyödylliseen, toisaalta eri laitemerkeistä saatavat tiedot ovat keskenään vertailukelvottomia.

Alkolukon käyttöönotto on tuonut valtavan parannuksen rattijuoppouksien torjuntaan. Nyt julkaistu tutkimus on merkittävä siinä mielessä, että tiedämme parannuskohteet. Voimme entisestään parantaa alkolukon vaikuttavuutta ja liikenteen turvallisuutta. Tämän tutkimuksen pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille viranomaisille!

Lukiovisio Kokoomuksesta

Helmikuu 13th, 2013

Kokoomuksen eduskuntaryhmä sai viime vuonna pääministeri Kataiselta toimeksiannon pohtia, miten lukiokoulutusta tulee uudistaa.

Työn vastuuhenkilöiksi nimettiin kansanedustajat Raija Vahasalo ja Timo Heinonen. Kuulimme työn edetessä runsaasti asiantuntijoita ja keräsimme hyviä malleja ja käytäntöjä työn tueksi.

Visio tulevaisuuden lukiosta

Lukioraportin kansikuvaan liittyen: Olemme jo kuulleet ne kaikki vitsit itseään nokkelina pitäviltä kommentoijilta. Kuvan Parthenon on uhmannut aikaa lähes 2500 vuotta ja todennäköisesti seisoo pystyssä  vielä silloinkin, kun nykyiset suomalaiset lukiorakennukset on purettu. Olemme siis kestävällä pohjalla.

Luovutamme oman visiomme kuntaministeri Henna Virkkuselle keskiviikkona 13.2.2013. Olemme pitäneet visioinnista huolimatta jalkamme tiukasti maan pinnalla: Vaikka visio pitää sisällään melko radikaaleja uudistuksia, kaikki sen toimenpide-ehdotukset ovat toteutettavissa lähes välittömästi.

Toivon, että esitys herättää runsaasti keskustelua ja pohdintaa siitä, mihin haluamme viedä suomalaista lukiota. Uudistukselle on korkea aika. Nykyinen lukio pohjautuu edelleen vahvasti vuoden 1872 lainsäädäntöön.

Opetusministeriössä on parhaillaan menossa sekä ylioppilastutkinnon että lukiokoulutuksen uudistus, vieläpä tässä nurinkurisessa järjestyksessä. Itse koen, että näissä uudistuksissa puuttuu näkemys suunnasta. Ilman suuntaa on mahdoton tehdä todellista uudistusta.

Halusin lukioraportin nimeksi “Tuli, jota pitää ruokkia”. Se on peräisin eräältä antiikin Akatemian ajattelijalta, Plutarkhokselta. Hänen mukaansa ”Ihmisen mieli ei ole astia, joka pitää täyttää, vaan tuli, jota pitää ruokkia”. Parhaimmillaan lukiokoulutus tarjoaa runsaasti polttoainetta tulelle.

Jotta mahdollisimman moni saa mahdollisuuden pohtia itse tulevaisuuden lukiovisioita, sen pystyy kopioimaan itselleen tästä linkistä: www.vahasalo.fi/koulutus/visio_tulevaisuuden_lukiosta.pdf.

Hyviä lukuhetkiä!

Näin ratkaistaan homekoulujen ongelmat

Helmikuu 7th, 2013

Kunta rakennuttaa 10 miljoonan euron koulun. Työmaalle ei ole varaa hankkia vakituista rakennusvalvojaa, vaan kunnan rakennustarkastaja käy ajoittain kuittaamassa valvonnat puumerkillään. Saattaapa jopa pyytää tuomaan paperit kuitattavaksi toimistoonsa, jotta säästää kallisarvoista aikaansa.

Parin vuoden päästä rakennusvirheet ja laiminlyönnit alkavat paljastua.  Käyttäjät oireilevat. Ensin heidät leimataan kahjoiksi, vähitellen on pakko uskoa totuus. Uusi rakennus on umpihomeessa. Rakennusliike jatkaa muualla, uudella nimellä, joten sitä ei saada mistään vastuuseen.

Päättäjien on pakko niellä harminsa ja raapia neljä miljoonaa euroa kuntalaisten rahaa perusteellisiin korjauksiin. Rakennuksen todellisia ongelmia ei selvitetä ennen korjausrakentamista. Työ tilataan halvimmalta tarjoajalta. Korjauksia ei suunnittele ja valvo oikeastaan kukaan. Uusi katto vuotaa vedet sisään välittömästi korjaustöiden valmistuttua. Ollaan taas lähtöpisteessä, neljä miljoonaa euroa köyhempänä.

Kun korjaukset lopulta saadaan tehtyä, kiinteistöhuolto säästää energiaa ja kytkee ilmastoinnin tuloilmapuhalluksen kokonaan pois päältä yö,- viikonloppu- ja loma-ajoiksi. Nurkissa alkaa taas muhia uutta elämää.

Onneksi tämä kertomus ei ole aivan yhden hankkeen kokemuksia, vaan yhdistelmä tämän päivän todellisuudesta. Kunnat säästävät taloutensa tärviölle ja julkiset rakennukset homeeseen. Nykyinen tapa päättää ja hoitaa asioita pyrkii etsimään joidenkin tuhansien eurojen säästöjä ja aiheuttaa samalla miljoonien eurojen vahingot.

Homekoulut kuntoon -seminaarin puhujat

Homekoulut kuntoon -seminaarin puhujat. Kansanedustaja Raija Vahasalolla kädessään Kosteus- ja HOMEtalkoiden hansikkaat.

Tämän ja paljon muuta opimme keskiviikkona 6.2. järjestämässäni Homekoulut kuntoon -seminaarissa. Seminaarin loistavina alustajina olivat koulutusjohtaja Heljä Misukka OAJ:stä, kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen Ympäristöministeriöstä, erityisasiantuntija Esko Korhonen Kuntaliitosta ja tekninen johtaja Ilpo Peltonen  RAKLI:sta. Myös Pikkuparlamentin auditorion täyttänyt yleisö oli asiassa vahvasti mukana omien kokemusten kautta.

Opetusalan vuoden 2012 laajan sisäilmaselvityksen mukaan sisäilmaongelmia oli viimeisen kahden vuoden aikana esiintynyt kahdessa kolmasosassa päiväkoteja, peruskouluja ja lukioita. Varsinaisten ongelmien lisäksi selvityksessä kiinnitti huomiota huono tiedonkulku organisaatioiden sisällä ja välillä, sekä yritykset kieltää ongelmista tiedottaminen.

Kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen on alan tärkeä asiantuntija. Hänen mukaansa joka toisessa rakennuksessa on merkkejä ylimääräisestä kosteudesta ja 15-20% rakennuksista home voi uhata käyttäjien terveyttä. Suurin osa rakennuksistamme on 1960-1980 -luvulta. Silloin otettiin käyttöön runsaasti uusia rakennusmateriaaleja ja -menetelmiä ilman, että niiden toimivuutta tutkittiin millään tavalla. Nyt ne on testattu käytännössä: eivät toimi!

Autoja pestään ja huolletaan säännöllisesti, niiden kunnon katsastus määrävälein on pakollinen. Taloille ei tehdä niiden valmistumisen jälkeen mitään. Kuitenkin salaojat tukkeutuvat noin 35-40 vuoden jälkeen, vesikatteet rapistuvat ja vesi- ja viemärilaitteet alkavat vuotaa. Rakennusten huolto- ja korjaustoimet aloitetaan vasta sen jälkeen, kun kallis vahinko on jo tapahtunut. Tempoilevien päätösten sijaan tarvitaankin pitkäjänteisiä korjaus- ja huolto-ohjelmia.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Esko Korhosen mukaan ongelmat aletaan jo nykyään tunnistaa ja Kuntaliitto on laatinut hyvän oppaan Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Oppaassa annetaan ohjeet siitä, miten sisäympäristöongelmat ratkaistaan yhteistyössä ja tehokkaana prosessina.

Osa ongelmaa on vähitellen kasvava korjausvelka: Kun korjauksia ja kunnostustöitä ei tehdä ajoissa, ongelmat ja niiden kustannukset vain kasvavat. Tällä hetkellä merkittävien kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen pitäisi varata rahaa kertaluonteisesti 1,4 miljardia euroa. Kuntien rakennusten korjausvelka on kokonaisuudessaan noin 5 miljardia euroa. Koska kaikkeen ei ole rahaa, kuntien pitää ottaa käyttöön kiinteistöstrategia: otetaan käyttöön asiakaslähtöinen palvelutuotanto ja luovutaan harkitusti niistä rakennuksista, joita ei välttämättä tarvita. 

Rakennuttajia edustavan RAKLI:n Ilpo Peltosella oli hieman epäkiitollinen paikka kertoa, miten asiaa ratkotaan kiinteistön omistajan ja rakennuttajan näkökulmasta. Hänkin peräänkuulutti kiinteistöstrategiaa, jolla varmistetaan käyttäjien tarpeista lähtevät tavoitteet. Kiinteistön omistaja ja huolto pyrkii tekemään oikeita asioita (yleisön välihuudolla “Näytöt puuttuu”), mutta tarvitaan priorisointia, rahaa ja resursseja. Korjausten onnistumisessa tärkeä tekijä ammattitaidon ja kunnon suunnittelun ohella on suunnitelmallinen ja rehellinen tiedottaminen. Motto pitää olla: “Kerralla kuntoon”.

Perustavan laatuista asennemuutosta tarvitaan siihen, että rakentamisen ja korjaamisen periaatteesta päästään ylläpitokulttuuriin. Yhteiskunnassa pitääkin kehittää kannusteita niin, että ennakoivasta, resursseja säästävästä työstä voidaan palkita.

Eduskunnan sivistysvaliokunta on lukuisia kertoja ottanut kantaa homekoulujen korjauksiin ja turvallisen opiskelu- ja työympäristön ylläpitoon. Tuntuu siltä, että vaikka työ ei lopu, ei tämä enää ole pelkkää tuuleen huutelua. Asenteet ovat muuttumassa. Siitä seminaari ja siellä käytetyt puheenvuorot olivat hyvä esimerkki.

Näennäislaki päivähoidon hallinnosta

Marraskuu 13th, 2012

Tänään eduskunnan lähetyskeskusteluun tulee hallituksen esitys päivähoidon hallinnon siirtämiseksi. Hallinnon siirtoa ovat minun ohellani vaatineet lukuisat tahot. Valitettavasti esitys on osaksi silmänlumetta. Hallinto siirtyy vain osittain ja resursseistakin on siirtymässä vain kaksi henkilöä.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan yksiselitteisesti, että “Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään [sosiaali- ja terveysministeriöstä] opetus- ja kulttuuriministeriöön.”

Hallitusohjelma ei sano, että hallinnosta siirrettäisiin vain joitakin paloja.

Esimerkiksi käytännön tasolla varhaiskasvatussuunnitelma on tärkein päivähoidon sisällön ohjausväline. Sen kehittäminen jää edelleen STM:n alaiselle Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Samoin  jää varhaiskasvatuksen niukka tilastointi. Tänäkään päivänä sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole tietoa esimerkiksi lastentarhanopettajien määrästä Suomessa. Osa hallinnon ja valvonnan nykyisistä tehtävistä jää Valviraan ja aluehallintovirastoihin.

Varhaiskasvatuksen uudistamistyöstä on kiistelty 10 vuoden ajan. Edelleen sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä jatkuu köydenveto hallinnon kehittämisen yksityiskohdista. Esimerkiksi Opetushallituksen rooli on hyvin epäselvä. Muut Pohjoismaat ja Eurooppa kehittävät varhaiskasvatusta osana kasvatus- ja koulutuspalveluja, joten olisiko myös Suomen aika päivittää tilanne?

Hallinnon siirron tavoitteena on ollut saada varhaiskasvatuksen kehitys liikkeelle. Nyt näyttää siltä, että varhaiskasvatuksen kehittäminen huomioitaisiin vasta uudessa varhaiskasvatuslaissa. Sitä on luvattu eduskunnan käsittelyyn vuonna 2014.

Lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat kehityksen herkkyysaikaa. Päivähoito ei ole enää lasten säilömistä jonnekin siksi aikaa, kun vanhemmat ovat töissä, vaan osa elinikäisen oppimisen polkua. Lasten syrjäytymiseen voidaan puuttua tehokkaasti varhaislapsuudessa. Hyvin koulutetuilla lastentarhanopettajilla ja luokanopettajilla on kyky nähdä ja mahdollisuus puuttua alkavaan syrjäytymiseen. Senkin vuoksi on vastuutonta hukata vuosia odotteluun.

 

Ammatillinen opetus: kuoret kunnossa, teoriaa sisältä?

Lokakuu 27th, 2012

Yksi tämän vaalikauden suurista tavoitteista on nuorten yhteiskuntatakuu: Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle tai alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle löytyy paikka elämästä. Paljon on kyselty, miten tämä temppu tehdään.

Kun ammatillisten opintojen aloituspaikkoja on pyritty siirtämään sinne, missä niille on kysyntää ja tarvetta, on yleensä syntynyt suuri parku. Vaikka aloituspaikkoja olisi jossakin reilusti yli 100% kysynnästä, yhtäkään ei saisi siirtää muualle.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, vastaako ammatillisten opintojen sisältö tarvetta ja odotuksia. Ammatillisen suuntauksen valitsevat usein ne nuoret, jotka ovat kyllästyneeet istumaan koulun penkillä ja haluavat päästä tekemään jotakin konkreettista. Pääsevätkö he?

Monissa opinnoissa ensimmäiset kaksi vuotta opiskellaan (lisää) teoriaa ja vasta kolmantena vuotena päästään käsiksi varsinaisiin töihin ja harjoitteluun. Olisikohan tämä yhteydessä siihen, että opintonsa aloittaneista ne saattaa keskeyttää jopa 40 prosenttia? Mikäli taustalla on opintolinjan vaihtaminen, kyse on vain resurssien haaskaamisesta. Mikäli nämä nuoret jäävät makoilemaan kotisohvalle, kyse on jo tulevaisuuden haaskaamisesta!

Osa vasemmistosta näyttää edelleen haikailevan nuorisokoulujen perään, siis lukioiden ja ammatillisten opintojen yhdistämistä. Silloin on pakko nostaa samalla myös oppivelvollisuusikä 18 vuoteen, muuten kaikki konkreettisesta tekemisestä kiinnostuneet lähtevät karkuun! Nuorisokouluja ja oppivelvollisuusiän nostoa en missään tapauksessa kannata!

Ammatillista koulutusta tulee kehittää työelämälähtöisemmäksi.  Uskon vakaasti, että silloin keskeyttämisprosentti alenee ja opiskelijat ovat tyytyväisempiä.  Varmasti silloin löytyy takaisin se ammattiylpeyskin, johon suomalainen yhteiskunta on aiemmin voinut nojautua.

Emme saa unohtaa myöskään sitä, että pitää olla monenlaisia tapoja saada pätevyys alalle.  Meillä oppisopimuskoulutus on jäänyt liian vähälle huomiolle, vaikka se on erinomainen koulutusväylä.  Meidän oppisopimuskoulutusmallimme soveltuu tällä hetkellä parhaiten  aikuisopiskeluun.  Hallitusohjelmassa kuitenkin korostetaan oppisopimusta myös nuorille.  Sitä varten oppisopimusmallia pitää kehittää myös heille. Olemassa on jo ns. tuettu oppisopimus.  Tällä hetkellä alle 18-vuotiaista yhteensä vain alle kaksi sataa opiskelee oppisopimuksella.

Kallistun entistä enemmän sille kannalle, että Sveitsin mallin mukainen oppisopimuskoulutus toimisi meilläkin. Siinä päästään heti kiinni todellisiin töihin, saadaan työstä alusta lähtien pientä korvausta. Tarvittava teoriaosaaminen saadaan siinä sivussa oppilaitoksissa ja konkreettinen kysyntä yrityksissä ohjaa opetuksen määrällistä suunnittelua.

Nuorten yhteiskuntatakuun hoitaminen vaatii  tarkentamaan nykyisen ammatillisen koulutuksemme sisältöjä ja malleja.  Pelkät lisäpaikat eivät tuo kuin ensiapua.

Home sweet home(essa)

Lokakuu 13th, 2012

Olen viime viikkojen aikana joutunut puhumaan aivan liikaa homeesta.  Otsikkoa ei onneksi tarvitse tulkita niin, että oma kotini olisi homeessa. Aivan liian moni muu koti ja julkinen rakennus on.

Kun ihminen antaa kasvualustan ja luonto sekä rakennus- ja käyttövirheet vettä, homesienet kiittävät. Ne kasvavat , tuottavat myrkkynsä ja pyrkivät levittäytymään joka paikkaan. Siinä vaiheessa on turha vetää päälle tuoretta maalia ja toivoa, että kukaan ei huomaa mitään.

* * *

Suomessa vettä tunnetusti riittää. Meillä on syksy sateineen, talvi sateineen, kevät sateineeen ja varsinkin viime kesä sateineen. Vettä syntyy myös siinä vaiheessa, kun lämmin ja kostea ilma kohtaa kylmiä pintoja. Tosiasiat pitää tunnustaa ja ottaa huomioon rakentamisen kaikissa vaiheissa. Itseäni hirvittää katsella työmaita, joissa eristemateriaalit ovat peittämättä ja kaatosade lotisee talon rakenteiden sisään. Eräs rakentaja totesi minulle huolettomasti: “Minkä sade kastelee, sen kesä kuivaa.”

Suunnittelun, rakentamisen ja käytön ketjussa varmasti 99 ihmistä sadasta on fiksuja ja huolellisia. Kun se sadas henkilö tulee, hän pystyy pilaamaan kaikkien muiden työn. Siksi koulutuksella, valvonnalla, idioottivarmoilla rakenteilla ja seurannalla on pidettävä huoli siitä, että koko kalliin rakennuksen pilaaminen on tehty ainakin mahdollisimman epätodennäköiseksi.

* * *

Nyt puhutaan paljon nollaenergiataloista. Sinänsä kannatettava asia, mutta mitä niiden ratkaisuista ajatellaan viidenkymmenen vuoden päästä? Tasakattoiset talot olivat 70-luvun “nollaenergiataloja”. Silloin niitä perusteltiin – silmää hivelevän modernin ulkonäön ohella – energiaa säästäviksi, kun eristävä lumipeite jää koko talveksi suojaamaan taloa. Tänään hämmästellään, miten silloin voitiin olla niin hölmöjä ja osaamattomia.

Nykylaissa mainitaan, että ”rakennukset tulee pitää terveellisinä ja turvallisina koko käyttöiän ajan”. Laissa on myös pykälät siitä, että rakennuksesta pitää tehdä kuiva. Tätä ei kuitenkaan noudateta, seurata eikä märän rakennuksen tekemisestä seuraa rangaistusta. Alan sisäinen sääntely ja valvonta ei näytä toimivan. Herääkin kysymys: Pitääkö rakennuksen käyttäjien terveyden vaarantamisesta rankaista?

* * *

Suomen tulevaisuus tehdään luokkahuoneissa. Luokkahuoneissa, joissa yskitään ja niiskutetaan. Luokkahuoneissa, joissa tutkitusti on vakavia sisäilmaongelmia.

Arvioiden mukaan jopa joka kolmannessa peruskoulussa on kosteusvaurioita. Millainen tulevaisuus meitä odottaa, jos emme tee näille shokkiluvulle mitään? Tarvitaan hurja muutos, että saamme koulutilojen kosteuden kuriin. Se vaatii resursseja. Se vaatii asennemuutosta. Se vaatii pitkäjänteistä osaajien koulutusta.

Eduskunnan sivistysvaliokunta on pyrkinyt pitämään homekoulujen ongelmaa esillä. Ongelmaan liittyy se, että kunnissa ei yleensä ole korjauksissa tarvittavaa osaamista, eikä aina edes tarvittavaa tahtoa.

* * *

Onneksi kaikki ei ole sutta ja sekundaa. Tuore ilonaihe on Helsingin yliopiston tutkimusryhmän löytämä uusi syy sille, miksi sisäilmaongelmat sairastuttavat ihmisiä. Tutkimusryhmän johtaja, mikrobiologian professori Ritva Salkinoja-Salonen on luonnehtinut löytöä yhdeksi läpimuroksi. Kun sairastumisen mekanismi on tiedossa, on parempi mahdollisuus löytää keinot sairauden parantamiseen. Se ei kuitenkaan voi olla tekosyy jatkaa kelvottomien talojen rakentamista.

 

Jospa ministeri ponnistelisi resurssien puolesta!

Syyskuu 22nd, 2012

Opetusministeri Jukka Gustafsson (SDP) haluaa kiirehtiä rahojen ottamista pois yksityiskouluilta.

Tällä hetkellä valtio jakaa rahan koulutuksen järjestäjille. Koulutuksen järjestäjänä voi olla yksityinen oppilaitos tai kunta.

Kunnissa kaikki valtionavut menevät yhteen ja samaan pussiin. Vaikka valtiolta tulevan rahan päällä on perusteena nimilappu “koulutukseen”, kuntapäättäjät voivat jakaa rahat aivan oman tärkeysjärjestyksensä mukaan. Koska normit sosiaali- ja terveystoimessa ovat opetuspuolta tiukemmat, on kuntien ollut helpointa säästää koulutuksesta.

Nyt suurena vääryytenä huudetaan sitä, että kuntien säästötoimet eivät ole kohdistuneet yksityiskouluihin. Koska ne itse ovat koulutuksen järjestäjiä, ne saavat juuri sen rahasumman, joka valtion budjetin mukaan niille kuuluu. Jotta asia menisi oikeaan mittasuhteeseen, kannattaa muistaa, että yksityiskouluissa kaikista oppilaista on noin 2%.

Vuoteen 2010 asti yksityiskoulut  saivat oppilasta kohden vähemmän rahaa kuin kunnalliset koulut. Samoin könttäsummina annetut luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia. Se ei opetusministeriä ole huolettanut. Taitaa olla syntynyt ideologinen ongelma ja ideologinen kiire.

Minusta ihan periaatteellisella tasolla: opetusministerin tehtävä ei ole ponnistella, jotta koulutukselta saataisiin pois resursseja. Opetusministerin pitää kamppailla sen puolesta, että kaikelle koulutukselle taataan riittävät resurssit.

Hallitusohjelmaan on kirjattu yksimielisesti, että koulutuksen ylläpitäjämallin tulee säilyä. Kun oppilaitos on itse koulutuksen järjestäjä, koulutusrahoja sinne ei kuulu jakaa kuntien kautta, vaan suoraan oppilaitokseen. Silloin rahat tulevat sovitun suuruisina ja sovittuun aikaan. Muunlainen rahojen kierrätys vaarantaa niiden kohdentumisen tarkoitetulla tavalla.

Jos kunnat säästävät eniten investoinneista tulevaisuuteen eli kouluksesta, on tärkeysjärjestys väärä.  Ehkä ministerin olisikin syytä miettiä enemmän koulutuksen normien kiristämistä kuin keinoja saada rahat pois oppilaitoksilta.

 

AY-liike nuorten työpaikkojen jarruna?

Syyskuu 7th, 2012

Suomessa on keskusteltu oppisopimuskoulutuksesta keinona puuttua nuorisotyöttömyyteen. Ehdotetut korjaukset nykymalliin ovat olleet lähinnä kosmetiikkaa.

Etenkin AY-liike näyttää vastustavan hampaat irvessä kaikkia tapoja, joilla nuorten työllistäminen ja oppisopimuskouluttaminen tehtäisiin yrityksille houkuttelevaksi. Mikä pelko taustalla on?

= = = = =

Olin keväällä Sveitsissä tutustumassa paikalliseen koulutusjärjestelmään. Se toimii.

Sveitsisssä ei tunneta sanaa nuorisotyöttömyys. Siellä kaikki ammatillinen koulutus tapahtuu oppisopimustyyppisellä koulutuksella. Perusopetuksen jälkeen sveitsiläinen nuori tekee yrityksen kanssa oppisopimustyösopimuksen. Sillä saa oppilaitoksesta 1-2 päivää viikossa teoreettista opetusta. Loppuviikon nuori oppii ja työskentelee yrityksessä.

Nuori saa työpaikallaan harjoittelijan palkkaa, eri yrityksissä eri suuruista. Palkka nousee koulutusvuosien mukaan. Kolmivuotisen koulutuksen jälkeen yrityksellä ei ole pakko jatkaa työsuhdetta nuoren kanssa, mutta lähes kaikki sen mielellään tekevät.

Sveitsissä työmarkkinoiden kysyntä ja tarjonta kohtaavat ajantasaisina. Yritykset tarjoavat oppisopimuspaikkoja sen mukaan,
mikä työntekijätarve heillä on. Opiskelijoita ei kouluteta työttömiksi. Oppisopimuspaikkoja koordinoi opetushallinto, jossa myös
tehdään opetussuunnitelmat koulutusohjelmiin.

Sveitsin malli toimii win-win -periaatteella. Siitä hyötyvät sekä opiskelijat että yritykset. Opiskelijat motivoituvat saadessaan
palkkaa ja pääsevät heti oikeaan työympäristöön tekemään oikeaa työtä, asiantuntevan ohjauksen alla. Yritykset saavat haluamaansa työvoimaa nopeasti. Tämä malli sopii sekä nuorille että alaa vaihtavalle aikuiselle.

Meillä OKM on leikkaamassa rajusti oppisopimuspaikkoja, jopa 30% ensi vuodelle. Se on erittäin lyhytnäköistä. Oppisopimus on oppilaitoksiin verrattuna hyvin edullinen kouluttautumismuoto. Siinä koulutetaan kolme todellista ammattilaista kahden oppilaitoksessa opiskelevan hinnalla.

Oppisopimuksen jälkeen opiskelijoista työllistyy välittömästi yli 90 %.  Siinäkin hyvä syy kehittää toimintaa leikkaamisen sijasta.

Varhaiskasvatuksen Sammon ryöstö

Elokuu 30th, 2012

Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittäminen on Suomessa jäänyt puolitiehen. Päivähoitolaki on peräisin vuodelta 1973. Se on jo kaikin puolin vanhentunut. Nykyään päivähoidolle nähdään muitakin merkityksiä kuin äitien työssäkäymisen mahdollistaminen.

Periaatteessa varhaiskasvatus on varsinainen hyvinvointia tuottava Sampo: Kun ihmisten koulu- ja opiskelu-uran alku saadaan käyntiin hyvin ja mahdolliset ongelmat havaitaan ja korjataan välittömästi, se luo hyvän alun koko loppuelämälle.

Tein jo vuonna 2001 toimenpidealoitteen päivähoitolain kokonaisuudistuksen tekemisestä. Aloitetta kannatti eduskunnan enemmistö. Siitä huolimatta hanke uinahti valmisteluvaiheeseen. Olen yhdessä kansanedustaja Sari Sarkomaan kanssa perännut uudistusta lukuisilla valtiopäivillä. Useampikin ministeri on luvannut hoitaa asian. Lupauksiksi uudistus on jäänyt.

Koska asia ei edennyt sosiaali- ja terveysministeriön voimin, katsoimme eduskunnassa, että varhaiskasvatus kuuluu nykyisin muutenkin paremmin opetus- ja sivistyspuolelle. Kunnat käyttivät säätämämme kokeilulain mahdollisuutta innokaasti hyväkseen. Tähän mennessä enemmistö kunnista on jo siirtänyt varhaiskasvatuksen sosiaalitoimelta sivistystoimelle. Eduskunta vuorostaan teki kokeilulaista normaalin käytännön.

Viimeinen kanto kaskessa on ollut toiminnan ohjaus valtiollisella tasolla. Nykyiseen hallitusohjelmaan saatiin lopulta päätös “Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön. Varhaiskasvatuksen yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa tiivistetään.”

Menossa olevan budjettiriihen ja valmistelun uutiset kaikuvat kolkkoina. Vuoden 2010 selvityksen mukaan STM:ssä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella päivähoidon ja varhaiskasvatuksen asioita hoidettiin 9,3 henkilötyövuoden verran. Nyt STM on luovuttamassa opetus- ja kulttuuriministeriöön vain kaksi henkilötyövuotta.

Vaikuttaa suurelta puhallukselta.

Vastoin kaikkien asiantuntijoiden mielipiteitä ja vastoin hallitusohjelmaa tämä myös toteutuessaan jättäisi kaikki kotihoidon ja yksityisen hoidon tuet sosiaali- ja terveysministeriöön. Päivähoidon halkaiseminen kahtia ei ole millään tavalla mielekästä. Se vaarantaa päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittämisen kokonaisuutena.

Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä onkin jo esittänyt tilanteesta hätähuudon. Olemme yhdessä Sari Sarkomaan kanssa vedonneet opetusministeri Jukka Gustafssoniin. Mikäli hän ei pidä budjettiriihessä varhaiskasvatuksen puolia, tapahtuu varsinainen Sammon ryöstö.

Lukio nousukiitoon!

Elokuu 22nd, 2012

Lukioiden kehittämistyöllä on jo kiire. Kaikkia muita koulutusmuotoja on jo kehitetty ja uudistettu, mutta lukiot ovat jääneet väliin. Kun perusopetuksen tuntijakopäätös on nyt saatu aikaiseksi, on aika kohdistaa huomio lukioihin.

Lukiolaisissa on paljon potentiaalia. Olemme hyödyntäneet sen huonosti. Jotta emme tuhlaisi  lahjakkuutta, on opiskelijoiden osaamista ja luovuutta kannustettava. Lukiot pitää tempaista paremmin osaksi kansallista kehittämistä ja kansallista innovaatiojärjestelmää. Se luo meidän kilpailukykyämme ja hyvinvointiamme.

Tämän päivän lukiot eivät vastaa enää tulevaisuuden haasteisiin – ne vastaavat hädin tuskin tämän päivän haasteisiin.

Meidän tulee vahvistaa lukioiden yleissivistävää otetta. Meidän tulee kehittää yhteistyötä tiedeyliopistojen ja muiden korkeakoulujen kanssa. Yhteistyön lisäämisellä opiskelija löytää helpommin oman jatkopaikkansa ja oman elämänuransa. Yhteistyöllä lukiolainen voi opiskella jo lukiossa korkeakoulukursseja. Tällä tavalla opiskelu tehostuu.

Lukioita on kehitettävä omana itsenäisenä koulutusmuotonaan. Niillä on oltava oma selkeä profiilinsa. Ne eivät saa olla minkään muun oppilaitoksen kurssitarjottimia. Pienten lukioiden tilannetta voidaan helpottaa lukioiden välisellä yhteistyöllä. Myös etäopiskelumahdollisuudet pitää hyödyntää nykyistä paremmin.

Lukioiden oppimisympäristöt on tuotava nykypäivään, samoin peruskouluissa. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö nykymaailmassa on arkea. Silti monessa lukiossa toimitaan edelleen hyvin perinteisesti. Perässäkulkemisen sijasta lukioiden tulee toimia innostavina edelläkävijöinä!

Satsaamalla lukioihin vaikutamme myös tuloksiin koulutuksen ylimmällä asteella.  Sillä, kuinka hyviksi lukiot saadaan, on suora vaikutus  korkeakoulujen tasoon ja laatuun. Sitä ei yleensä muisteta.