Eroon sairaista rakennuksista

Epäterveellisistä tiloista kouluissa, päiväkodeissa ja terveyskeskuksissa kärsii jokaisena päivänä yli 800.000 ihmistä. Sairaat tilat heikentävät työtehoamme ja oppilaiden oppimista. Jokaisella on oikeus jo lainkin mukaan terveisiin työskentelytiloihin.

Jos haluamme, että julkiset tilat rakennetaan oikein, kunnan pitää vaatia se tarjouspyynnössään. Kosteusnäkökohtien huomioiminen maksaa urakoitsijalle vähän enemmän. Kovassa kilpailutilanteessa, mikäli näitä ei vaadita, niitä ei välttämättä huomioida tarjouksessa. Kokemuksen mukaan esimerkiksi 5 miljoonan euron hankkeessa kosteussuojaukset maksavat noin 100.000 € enemmän. Vasta myöhemmin huomioituna ne tehdään kalliimpina lisätöinä. Samat vaatimukset pitää sisällyttää kaikkiin kaupallisiin asiakirjoihin.

Tällä vaalikaudella on lainsäädäntöä onneksi kiristetty. Voimaan on tullut kosteusasetus, joka vaatii, että ennen hankkeen aloittamista on tehtävä kosteudenhallintaselvitys ja hankkeeseen on palkattava kosteudenhallintakoordinaattori. Selvitystä ei tarvitse tehdä, jos noudattaa Kuivaketju10-periaatetta. Tässä Espoo näyttää hyvää esimerkkiä.

Rakentamisen jokainen vaihe on tärkeä. Vikaan voidaan mennä rakennuksen elinkaaren jokaisessa vaiheessa suunnittelupöydästä päätöksenteon, rahoituksen ja rakentamisen kautta käyttöön asti.  Ongelmia tuottavat vanhat rakennustavat, jotka aikoinaan olivat hyväksyttyjä, mutta jotka eivät enää vastaa nykyisiä vaatimuksia. Näistä esimerkkejä ovat esimerkiksi tasakatto tai maata vasten olevan betonilattian yläpuolinen muovimatto.

Jos vauriot ovat päässeet laajoiksi ja pahoiksi, korjaukset eivät enää auta. Valitettavan usein on nähty, että kalliiden korjausten jälkeen ongelmat ovat pysyneet. Siksi usein taloudellisestikin on järkevämpää purkaa sairas rakennus ja rakentaa uusi. Terveet tilat ja talot saamme vain tekemällä hyvää ja pitkäjänteistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken.

Raija Vahasalo
Kansanedustaja, opettaja, rehtori  ja ehdokas (kok)

Kirjoitus Länsiväylän Areena-sivulla

Vahasalo: Hoitajia tarvitaan lisää, mutta muutakin tarvitaan

Olemme yksilöitä elämämme kaikissa vaiheissa. Siten ikä kerro mitään ihmisen kunnosta ja hoidon tarpeesta. Tunnen viisikymppisiä, jotka eivät millään mittarilla pärjäisi yli 80-vuotiaalle isälleni. Yksilöllisyys tarkoittaa, että joillakin on suurempi hoidon tarve kuin toisilla.

Viime päivät ja viikot on keskusteltu ankarasti siitä, pitääkö laissa ja hoitolaitoksissa ottaa käyttöön sitova 0.7 hoitajamitoitus. Osmo Soininvaara muisteli omassa blogissaan ”Miksi en aikanaan pannut henkilöstömitoitusta asetukseen?”, miten vuosituhannen alussa nousi suuri kohu vanhustenhoidon tasosta kunnallisissa hoitolaitoksissa. Silloin laadittiin pikavauhtia laatusuositukset vanhustenhuoltoon. Jotta toimintaa ei olisi kiinnitetty hamaan tulevaisuuteen asti sen hetken toimintatapoihin, haluttiin jättää vapaus toteuttaa hyvä hoito eri tavoilla.

Hyvä mittari tuottaa haluttuja lopputuloksia. Laitoksessa voi olla paljon henkilökuntaa, mutta hoidon sijasta he ovatkin viikkaamassa pyykkejä tai kokkaamassa ruokaa. Molemmat ovat tärkeitä tehtäviä, mutta eivät tuota hyvää hoivaa.

Juhana Vartiainen pohdiskelee omassa blogissaan ”Vanhushoivan tilanne on perustelu soten uudistamiselle”, että hoidon laadun mittarien pitää mitata tuloksia, ei panoksia. Kun edesmenneessä Neuvostoliitossa mitattiin lentokoulutuksen määrää käytetyllä polttoaineella, lopputuloksena saatiin ojiin tyhjennettyjä polttoainesäiliöitä.

Mittarit ovat mittareita ja kelvottomat asenteet pysyvät kelvottomina. Minulle oli suuri elämys ja silmiä avaava kokemus vierailla toistakymmenta vuotta sitten Tanskassa tutustumassa sikäläiseen toimintaan. Sen jälkeen olen puhunut kiihkeästi uudenlaisen ajattelun puolesta.

Tanskassa ikääntyneitä ihmisiä kohdeltiin kunnioitettavasti omaa huikeaa elämäänsä elävinä yksilöinä. Tanskalaiset korostivat asennetta, yksilöllistä hoitoa, toimintakyvyn ylläpitämistä sekä ikäihmisten itsemääräämisoikeutta. Tanskassa ikäihmiset olivat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.

Tanskalaiset myös korostivat sitä, että vanhuus ei ole sairaus. Se on normaali elämänvaihe.

Tanskassa uudistus tapahtui sen jälkeen, kun kaikki saivat tarpeekseen ikääntyneiden huonosta hoidosta. Ollaanko meilläkin jo uuden ajattelun kynnyksellä? Tarvitsemme vahvemman vanhuspalvelulain – lain, jossa huomioidaan tiukemmin oikeus yksilölliseen hoitoon.

 

Poliisin ja rikostutkijoiden vähäisyys uhkaa turvallisuuttamme

Olemme saaneet kuulla hälyttäviä uutisia siitä, miten kaikkia rikoksia ei enää tutkita henkilökuntavajeen vuoksi. Se vaarantaa kansalaisten luottamusta poliisiin ja rapauttaa oikeustajuamme. Siihen meillä yhteiskunnassamme ei ole varaa. Poliisiin maassamme on aina luotettu.  Nyt se luottamus on uhattuna.

Olemme jääneet huomattavasti jälkeen poliisien määrässä suhteessa muihin Pohjoismaihin. Siitä oheinen, eduskunnan hallintovaliokunnalle annettu lausunto on hyvä muistutus. Vaje on arvion mukaan vähintään 500-1000 poliisia.

Poliisin tilastojen mukaan rikosten tutkinta-ajat ovat pidentyneet. Se on uhrien kannalta huono uutinen. Vaikka esimerkiksi omaisuusrikokset ovat vähentyneet, mm. henkirikokset, seksuaalirikokset ja huumausainerikokset ovat olleet kasvussa.

Maailma muuttuu nopeasti, digitalisaation kaltaiset uudet alustat tekevät uudet rikosmallit mahdollisiksi. Muutos vaikuttaa suuresti myös poliisin toimintaan.  Uusista uhista huolimatta poliisien ja rikostutkijoiden määrä ei ole kasvussa, myöskään täydennyskoulutusta ei ole tarjolla tarpeeksi.

Henkilökunnan vähyyden lisäksi myös henkilöstön vaihtuvuus on suurta ja jaksaminen on äärirajoilla. Tapaukset ovat monimutkaistuneet ja laajentuneet, paineet tutkijoilla ovat kovat. Tähän tilanteeseen tulee hallituksen reagoida nopeasti.

Meidän on löydettävä yhteinen tahtotila poliisien ja erityisesti rikostutkijoiden määrän lisäämiseksi.

 Asia ei ole iso korjattavaksi, mutta yhteinen tahtotila puuttuu. Olemme toimineet aikaisemmin vastaavanlaisissa tilanteissa nopeastikin. Esimerkiksi ennakoitaessa vajetta lastentarhanopettajien koulutusmääriä pystyttiin nostamaan ripeästi. Tätä samaa parannuksen tahtotilaa tarvitaan sisäministeriöltä.

Olemmeko edistyneet 35 vuodessa?

UK:n konservatiivien vaalimainos vuodelta 1983

Törmäsin UK:n konservitiivipuolueen vaalimainokseen vuodelta 1983. Vuosia on takana jo 35. Ehkä näin ei mainostettaisi enää. Siitä huolimatta moni asia vaikuttaa tutulta ja voitaisiin osittain siirtää myös Suomeen vasemmiston ja oikeiston linjaeroihin.

Kuulostaako tutulta? ”Luovun oikeudestani valita lapseni koulu”, ”Valtuutan hallituksen ottamaan miten paljon tahansa lainaa muilta valtiolta ja suostun siihen, että lapseni joutuvat vastaamaan veloista”, ”Minua ei haittaa ammattiliiton pakkojäsenyys, vaikka en pääse valitsemaan liiton johtajia tai minun mielipidettäni ei kysytä ennen kuin minun käsketään mennä lakkoon”, ”Korkeammat lainankorot eivät minua kiusaa”, ”Hallitus saa investoida eläkevarani mihin tahansa sille sopivaan kohteeseen, vaikka siitä ei saisi kunnon tuottoa”, ”Ymmärrän, että konservatiivihallituksen aikaansaamat veronalennukset voidaan perua välittömästi” tai ”Luovun oikeudestani valita perheeni yksityiset terveyspalvelut”.

Valitettavasti konservatiivien David Cameron oli se alkuperäinen Brexit-tyrijä, joka helpon voiton toivossa lupasi kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä. Vähänpä hän ymmärsi sitä antaumusta, jolla keltainen lehdistö tuki Nigel Faragen ja Boris Johnsonin vimmaista kampanjaa EU-eron autuudesta. 300 miljoonaa puntaa viikossa lisää terveydenhuoltoon! Huutia EU:n määräyksille käyristä kurkuista! Puolalaiset putkimiehet pois Britanniasta!

Mitä tästä voimme oppia? Ainakin sen, että niin parlamentti- kuin Brexit-vaaleissa on syytä tehdä selväksi valintojen konkreettinen vaikutus, eikä vain maalailla epämääräisiä lupauksia yhdeksästä hyvästä ja kymmenestä kauniista.

Mikä oli 1983 vaalien lopputulos? Konservatiivipuolue sai Margaret Thatcherin johdolla suurimman vaalivoittonsa kymmeniin vuosiin ja Thatcher jatkoi pääministerinä.

Rokotukset osa turvallisuuspolitiikkaa

Suomessa on käyty kiivasta rokotusväittelyä ministeri Sanni Grahn-Laasosen avauksen jälkeen. Missä menee vanhempien päätösvallan raja ja voiko yhteiskunta asettaa velvoitteita antamiensa etuuksien hintana?

Koko Suomen rokotuskattavuus on MPR:n suhteen keskimäärin 94,5% eli tilanne on keskimäärin hyvä. Se riittää siihen, ettei epidemioita pääse syntymään. Sen sijaan alueellisesti erot ovat suuria. Erityisesti Pietarsaaren alueen kellokkaat ovat tunnetuin seurauksin onnistuneet levittämään uskomuksia rokotteista.

Emme ole yksin rokotusväittelyssä. Etenkin populistiliikkeet ovat suosineet sanomaa tutkijoiden salaliitosta ja rokotteiden vaarallisuudesta. Italian rokotuskriittinen viiden tähden liikkeen terveysministeri Giulia Grillo antoi äskettäin potkut koko maan Higher Health Councilille, jonka tehtävänä on antaa tieteelliseen tietoon perustuvan neuvontaa hallitukselle. Italiassa tuhkarokkoa vastaan annettavan rokotuksen kattavuus on pudonnut noin 85 prosenttiin. Maassa todetiin viimeisen seurantajakson aikana lähes 5000 tuhkarokkotapausta vuodessa. Tartuntariskin mielessä on turvallisempaa matkustaa Namibiaan kuin Italiaan!

EU:n terveyskomissaari Vytenis Andriukaitis joutui viimeisen Health at a Glance -raportin julkaisutilaisuudessa ottamaan kantaa etenkin Italian rokotustilanteeseen. Kun tarkoituksena on ollut kitkeä tuhkarokko pois koko Euroopasta vuoteen 2020 mennessä, olemme ottaneet sen suhteen takapakkia. Andiukaitis muistutti, että vastuussa olevilla ihmisillä ja yhteiskunnalla on vastattavanaan yksinkertainen kysymys: ”Onko minun tehtäväni luottaa valheellisiin uutisiin ja harhaanjohtaviin väittelyihin vai onko tehtäväni pelastaa lasten henkiä?”

Julkaisutilaisuudessa jouduttiin pohtimaan myös rokotusten turvallisuuspoliittista merkitystä: Sellainen yhteiskunta, jossa on hyvä rokotusturva, kestää paremmin mahdollista tautien käyttämistä terrorismin tai hybridisodan välineenä. Jokainen, joka kieltää rokotusten antamisen, on osaltaan heikentämässä koko yhteiskunnan sietokykyä.

Olemme vaarallisella tiellä, mikäli uskomukset ja mielipiteet korvaavat tutkitun tiedon terveyspolitiikan kivijalkana.

Koulunaloituspakkaus

Brittilehti The Guardian kirjoittaa Australian kansallisen yliopiston ja Nevadan yliopiston tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan mitä enemmän kasvavan lapsen kotona on kirjoja, sitä paremmat ovat oppimistulokset. Se ei vaadi edes sitä, että kirjoja pitäisi lukea!

Tutkimuksen mukaan 16-vuotiaan kotona olleella kirjamäärällä on suora positiivinen suhde luku-, lasku- ja tietotekniikkataitoihin. Yllättävää on, että tämä ei riipu henkilön myöhemmistä yliopistotasoisista opinnoista tai lukemisharrastuksesta aikuisena. Tutkimuksen päätekijän mukaan ”altistuminen kirjoille teininä antaa pohjan akateemiselle kulttuurille, joka parantaa oppimistuloksia koko eliniän, riippumatta siitä, onko hyvässä tai huonossa sosiaalisessa asemassa”.

Tutkimuksen vertailussa Suomi ei ollut mukana. Veikkaan, että emme kuitenkaan ole kaukana kärkimaa Virosta, jossa kodissa on keskimäärin 218 kirjaa.

Tutkimuksen tulos ei välttämättä kerro syy-seuraus -suhteeesta. Luultavasti perhe, jossa hyllyt ja lattiat ovat täynnä kirjoja, tukee muutenkin lasten lukemista ja opiskelua. Silti tämä saa ajattelemaan myötätuntoisesti sellaisia perheitä ja lapsia, joiden kotona ei ole ainoatakaan kirjaa niiden harvojen koulusta annettavien oppikirjojen lisäksi.

Suomessa on loistavat kirjastot, jotka samalla toimivat lukuneuvoloina. Ne eivät kuitenkaan tavoita niitä lapsia, jotka olisivat suurimman kirja-altistuksen tarpeessa.

Pitääkö perheille ryhtyä jakamaan äitiyspakkauksen tapaan koulunaloituspakkauksia? Yhteistyössä kustantajien kanssa opetushallitus ja koulut voisivat jakaa kaikille koulunsa aloittaville jännittävän ja aina uudistuvan pahvipakkauksen, jonka sisältö olisi yhdistelmä päivän uutuuksia ja varmoja klassikoita. Uusi setti olisi jaossa yläkoulun aloittajille.  Pakkaus voisi samalla toimia kirjahyllynä, jos sellaista ei muuten kotoa löydy.

Jos luottaa tämän tutkimuksen tuloksiin, koulunaloituspakkauksesta saatavat hyödyt ovat paljon merkittävämmät kuin sen kustannukset. Voisimme olla aloitteen kanssa ensimmäisiä maailmassa.